Keskenkeräinen äiti on kuunnellut tusinan kertaa tyttärensä hänelle ja veljelleen omistamaansa Emeli Sandén musiikkikappaletta Clown, Kappale herättää äidissä tunteiden sekamelskan missä syyllisyys, ymmärrys ja suru ottavat mittaa toisistaan - äitiä ei kuitenkaan naurata - itkettää pikemminkin se, millaiseen solmuun voi ihminen elämänsä saada kun ulkopuoliset odotukset ja henkilön todellisuus eivät kohtaa toisiaan.
Laulun sanoma antaa viestin, että ulkopuoliset pitävät naurettavuutena ja kivittämisen arvoisena laulajan valitsemaa tietä. Keskeneräinen äiti on viestin vastaanottanut ja kehoittaa vakavasti viestin lähettäjää omien kykyjensä puitteissa ja peiliin katsoen rehellisesti arvioimaan EDES ITSELLEEN, kuinka asioihin on päädytty.
Syyllisyys on avannut keskeneräisen äidin sekä näkemään että ymmärtämään menetykseen johtaneita vaikuttimia. Keskeneräinen äiti herätettiin siihen todellisuuteen, ettei hän ole edes sen arvoinen, että ansaitsisi kunnioitusta. Äidin sydän on kuukauden päivät ollut täynnä vastaanotettua halveksuntaa ja vähättelyä ja nyt myös haistattelua - ja sitä ei äiti hyväksy vaan jatkaa kirjoittamistaan.
Kunnioituksen puutetta ei edes keskeneräinen äiti hyväksy, mutta ymmärtää sellaisenkin puutteen - eihän kunnioitusta edes voi odottaa henkilöltä, jolta ei löydy sitä edes itseään kohtaan. Keskeneräinen äiti on suorastaan vihainen itselleen, ettei ole kyennyt näkemään tyttärensä kyvyttömyyttä kohdata vastoinkäymisiä ryhdikkäänä ja itseensä luottaen - polttamatta siltoja takanaan, ennenkuin vasta nyt kun se on kääntynyt äitiä itseään vastaan.
Järkyttävintä koko episodissa on se, että todellinen syyllinen kulkee edelleen vapaalla jalalla ja siltä apinalta puuttuu täydellisesti kunnioitus ja arvostus nuorta neitoa, hänen taustojaan ja identiteettiään kohtaan. Jos kyseinen otus olisi mies, eikä hiiri, hänessä olisi ollut sen verran munaa, että olisi pyytänyt anteeksi kaikilta niiltä osapuolilta, joita hänen tekonsa on loukannut sekä tavalla tai toisella koskettanut. Myös tätä puoljauhosta tapausta elämä opettaa, ellei muuta niin hitaasti kulkemaan. Se sama force, jolla keskeneräinen äiti on tytärtään suojellut maailman pahalta on kanavoitunut vihan tunteeseen tosiasiallista syyllistä kohtaan.
Keskeneräinen äiti tietää, että elämäntilanteemme ovat omien valintojemme tulosta pitkällä aikajuoksulla. Myös sen keskeneräinen äiti tietää, että elämäntapa muovaa meitä matkallamme ja samat lait pätevät myös silloin kun tahdotaan uutta muutosta kehiin. Keskeneräinen äiti tietää paljon enemmän kuin, mitä kirjoittaa tässä - myös sen, että ystävät tulee valita huolella, sillä he vievät tietäsi joko ylös- tai alaspäin - tuovat laatua tai laaduttomuutta. Senkin keskeneräinen äiti tietää, että laatuvaatimukset ja itsetunto kulkevat käsikädessä ja ovat niin lähisukulaisia keskenään, että kumpikin vaikuttaa kumpaankin.
Keskeneräisellä äidillä on paljon elämänviisauksia ja takataskussaan laulunsanoja, joita äiti viljelee avokätisesti tilanteiden mukaan aivan kuten äidin omakin keskeneräinen äiti on aikanaan tehnyt. Pala palalta, askel kerrallaan ovat viisaudet auenneet keskeneräiselle äidille, eikä äiti edes odota, että ne aukeaisi jälkikasvulle yhtään sen nopeammin kuin, mitä heidän oma kehitys antaa myöten. Keskeneräisen äidin äiti ei pitänyt päiväkirjaa, mutta kirjasi hänen elämäänsä vaikuttaneita suuria asioita vuosikalentereiden sivuille, joita keskeneräinen äiti on saanut lukea oman äitinsä poismenon jälkeen.
Vaikka keskeneräisen äidin jälkikasvu ei pidäkkään siitä, että äiti avautuu kirjoituksissaa omista tunteistaan niin äiti on päättänyt, ettei jätä oman hautansa taakse luettavaksi niitä asioita, joista olisi voinut kertoa jo aikaisemmin. Yksin ja yksinäinen voi olla keskeneräinen äiti, mutta ei kuitenkaan niin onneton ja epätoivoinen, että sovun säilymisen nimissä nielemättä hyväksyisi häneen ja hänen arvoihinsa kohdistuvan vähättelyn ja itselleen haistattelun.
Keskeneräinen äiti toivoo edelleen elämänmakuista ja -arvoista elämää lapsilleen, sopivasti kokemuksia, kolhuja ja vastoinkäymisiä jalostamaan heitä yksilöinä ja tekemään heistä nöyriä elämän edessä - ei katkeroitumaan elämässään.
Keskeneräinen äiti puhuu edelleenkin eri kieltä kuin tämän ajan nuoret ja äidin elämänarvot ovat valovuosien päässä tämän päivän arvoista, joihin ei näytä kuuluvan ainakaan perheen arvostus - näillä kuitenkin mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti