Kotona jälleen. Takana ovat hidastempoiset kilometrit maanteiden kuningattarena ja pikakiitäjän kapteenittarena. Matkustajat olivat toinen toisiaa ymmärtäväisempiä ja ehkä juuri heidän omasta asenteesta johtuen pääsivät myös toivomaansa määränpäähän (vaikkakin eräät monien mutkien kautta). Taksikeskuksen henkilökuntakin osottautui pitkämielisen lempeäksi ja auttavaiseksi porukaksi tarjoten minulle välillä neuvontaa oikeaa osoitetta kohden.
Hemmo, joka kävi esittelemässä minulle kulkuvälineen, kaivoi auton takatilasta sellaisen laitteen, jolla voi nähdä, missä on ja minne menee. Ainoa ongelma siinä laitteessa oli, etten osannut laittaa sitä toimimaan ja siinä se auton tuulilasissa pällisteli minua pimeänä koko päivän.
Opin monia uusia ja hienoja asioita tänään. Yksi parhaimmista opeista oli, että jollei taksitolpalla ole autoja niin tolppaa lähimpänä olevassa vapaassa taksissa soi puhelin. Mutta kun niitä puhelimia on kolme siinä autossa niin eihän sitä voi aina tietää, että mihin käyttöön mikäkin puhelin on (yhteydenpitoa varten kuitenkin). Toinen tärkeä oppi on, että ellet itse kuljettajana ymmärrä karttaa ja matkustaja lupaa opastaa, niin toivottavaa ainakin olisi, että kyseinen matkustaja omaa normaalin näkökyvyn, että pystyisi havainnoimaan missä me mennään (hän lupasi, että länsiväylältä osaisi neuvoa tien, näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduttiin hiukka seikkailemaan).
Päivän kassa jäi hävettävän pieneksi, mutta seuraava tavoitteeni onkin vähintään tuplata se. Olin ystävällinen ja kävin hakemassa jatkokuljettajan, joka yhtä ystävällisesti lupasi tuoda minut kotiin. Tultiin ja lujaa tänne, mahtoiko olla mielenosoitusta kun aika venyi???? ....lupasi palauttaa auton avaimen ja tilitykseni, olinkohan ihan viisas???
Taidanpa jatkaa iltaniviettoa Tytsyjen seurassa sekä eilen avaamani ja keskenjääneen valkkaripullon kera.
Uutta iloista ja henkeäsalpaavaa työpäivää odotellessa (tosin vuorovarausta en ole vielä tehnyt).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti