No joo, ihan oikeesti. Onko mun täytynyt elää melkein viiskymppiseksi tajutakseni, että mun ulkoisessa habituksessa ja korvienvälitilassa on elämääkin suurempi ristiriita.
Entisessä elämässä, silloin parikyt kiloa sitten mulla oli isoja peiliseiniä kotona, joiden edessä harjoittelin mitä ihmeellisempiä koreografioita. Nyt on peilialat pienentyneet ja kodista löytyy muutama iso peili, johon luon itseeni tyytyväisen silmäyksen silloin tällöin.
Menin koulun jälkeen tänään Viikin Prismaan shoppailemaan "ruokaa" eli hedelmiä, joista teen ihania juomia, leipää, possun sisäfilettä (se hevosen liha oli ihan liian kallista, mutta olis varmaan ollut hyvää), suklaamunia, suklaakeksejä ja apteekista Memmulle tietty Nutri-plus geeliä, ettei kaikki karvat putois imetysaikana. Käväisin siinä myös ihan muina naisina Prisman yläkerrassa ihmettelemässä housuja, mustia sellaisia. Olen vieläkin shokkitilassa siitä, mitä näin Prisman vaateosaston peilistä. Onkohan niiden peileissä jotain vikaa? ....siis ihan oikeesti, vielä kerran :) ....vaateosaston peilistä mua tuijotti tuhti ja kalmankalpea täti-ihminen, jonka juurikasvuisesti harmahtavat hapset sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan ja kaulasta roikkui sellainen parikymenntä nroa liian iso nahka. Vastahan mä aamulla lähdin kotoa ja kotipeili ilmoitti, että kaikki on ihan ok. Missä vika? Ja sitten vielä, miten nro 38 housut voi näyttää niin isoilta? Löysin minä omaakin kokoa, kuminauhavyötäröllä tosin. Siis ihan oikeesti, miksei kukaan voi sanoa mulle niin suoraan ja niin rumasti, että elämässäni jotain naksahtaisi ja pääkopassani tapahtuisi muutakin kuin vastustusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti