No, enhän mä minnekään kirjastoon tai silmälasiliikkeeseen ennättänyt ennen lääkäriä ja sieltäkin myöhästyin kymmenen minuuttia. Voihan nää puuttuvat asiat tehdä lääkärissäkäynnin jälkeenkin, vai voiko? Kirjasto olisi siinä ennen bussipysäkkiä ja Itäkeskuskin on ennen kotia, mutta Vallilassa kun olin niin ajattelin ihan vaan pikkuisen käydä vaihtamassa Annelin kanssa muutaman sanan kun en ollut saanut hänelle kirjoitettua kuten olin aiemmin luvannut. Mulla on ollut hurjan ikävä Annelia ja kaikkea sitä sosiaalista elämää Vallilassa ja on niin paljon puhuttavaa, että siitä tulisi kirjan verran, enkä tiedä edes mistä aloittaa. Siispä Annelin luokse ensin. Oven takaa jo kuului, että Annelilla oli enemmänkin kuin oma koira talossa. Koirat huusivat kuin syötävät Annelin raottaessa varovasti ovea, että nelijalkaiset pysyisivät sisällä. Ovi kyllä aukesi varovasti, muttei riittävän pienesti, sillä yksi niistä kirpun kokoisista chihuista otti ja livahti pihalle ja portista ulos. Sinne teille meni eikä edes hännän heilautusta näkynyt. "Joo, mä tulin sua vaan pikaisesti tapaamaan" sanoin ja löysin itseni kävelemässä Annelin kanssa pitkin vanhan Vallilan katuja sitä pistettäkin pienempää koiraa etsimässä. Siellä me kaksi puolisokeaa; toinen joka ei erota tien toiselta puolelta koiraa lumikökösta ja toinen leikkattuine silmineen tehtiin parhaamme, mutta eihän me sitä tietenkään löydetty. Mentiin takaisin Annelin kotiin ja laitettiin vajaavainen ilmoitus kadonneisiin karkureihin. Ilmoituksesta tuli siksi vajaa, kun Anneli ei edes tiennyt, että onko se koirakarkuri uros vai narttu tai millä nimellä sitä kutsutaa, sirutuksista puhumattakaan. Sen jälkeen olikin syytä ilmoittaa koiran omistajalle, Annelin pojan tyttärelle, että kuinka kävi. Koira löytyi muutaman tunnin etsintöjen jälkeen melko läheltä naapuritalon pihalta olevasta ja viellä jäljelläolevasta lumikasasta :)
Siis, ei kirjastoa eikä silmälasiliikettä tänään. Olikohan tämä rangaistus siitä, etten mennyt kouluun tänään. Huomenna ainakin menen, eikä haittaa mitään vaikken näkisikään mitään, sillä onhan siellä muitakin näkövammaisia Keskuspuiston ammattioppilaitoksessa kun ollaan :D
Syvästi ja pyhästi päätin, että mun koirilla on kovat koulutusjaksot edessä, eivätkä ne enään koskaan ole ensimmäisenä ovella mölisemässä kun meidän ovikello soi, ettei ainakaan meidän ovesta tarvitse yhdenkään turrikan karata.
Saanan ajatukset olivat kuin pisteenä tähän hienoon päivään " On se toisaalta ihan suloista kun hölmökin jaksaa yrittää. Lopputulos on ehkä vähän säälittävä, eikä hölmö itse tajua sitä, mutta kiva, että hölmökin edes yrittää. Eikä se välttämättä oo hölmön oma vika, että se on hölmö. Annettakoon siis hölmöys anteeksi kaikille hölmöille sillä ehdolla, että hölmöilijät ei vahingoita hölmöilyllään muita ihmisiä. Muuten saa vapaasti olla hölmö tai jopa täystyhmä."
Kiitos tästä antoisasta ja ihanasta päivästä kaikille asianosaisille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti