Lähistöllä sijaitseva Varhan varikko ei ole enään ollut moneen vuoteen HKL vaan HelB, Helsingin Bussiliikenne Oy ja työsuhdeasunnot ovat ilmeisesti poistuneet ajan myötä, sillä kuljettajia ei alueella enään paljon näy, mutta nimi smurffikylä on jäänyt jäljelle.
Aivan kuten oikeassakin smurffikylässä on paljon sieniä, joissa smurffeilla on koti niin tässä kylässä on myös sateisen kesän jälkeen paljon sieniä, joissa tosin ei asuta. Tämän kylän sienimäärää ja etenkin lajia ihmetellessäni tuli mieleen, että onko tämä kylä asukkaineen myrkyttänyt itse itsensä.
Kirjoitin taannoin seinänaapureistani ja konflikteista heidän kanssaan. Joitakin viikkoja taaksepäin, tullessani aamupäivällä kotiin, oli naapurin isäntä pihalla haravoimassa. Katsoi suoraan silmiini, tervehti ja pyysi anteeksi sitä, että oli rumasti minulle huudellut aikaisemmin. Keskustelimme hetken yhdestä koirastani, jonka ääni heitä erityisesti on ärsyttänyt. Lupasin tehdä asian eteen parhaani, ettei heidän täydy enään Arielin vuoksi mielenrauhaansa horjuttaa.
Muutamia päiviä myöhemmin kysyin seinänaapurilta, että onko Ariel nyt enään heitä häirinnyt. Ei kuulemma ollut. Isännän kanssa oli sopu saatu aikaan, mutta tämä sopu ei ollut naapurinemännän mieleen, sillä nyt hän on draamallisin elein ja sanallisesti kimpussani. Laitoin merkille sen, että naapurin rouvalla tuntuu olevan taipumus tuntea suurta elämäntuskaa koko yhteisön puolesta, josta hän voi huonosti ja kaiken aiheuttajana on taas Ariel. Sanoin hänelle, ettei hänen tarvitse tuskaa tuntea muiden kuin itsensä puolesta ja mikäli jollakulla muulla on asiasta sanomista niin tulevat todennäköisesti itse puhumaan. Esitin myös naapurin rouvalle epäilykseni ylipäätään minkään yhteisöllisyyden olemassaolosta tässä kylässä.
Minun kuulemma pitäisi asua maaseudulla ;) ....ehdotin naapurinrouvalle samaa vaihtoehtoa hänen kohdalleen, siellä ei naapureiden elämän äänet häntä häiritsisi. Meidän keskustelumme loppuikin sitten tähän.
Tämän kylän sisäänlämpiävissä perheyhteisöissä jyllää aivan selvästi mummusmurffiinat, jotka pitää miehiänsä sillmän alla (millaisia hulivilejä ovatkaan sitten mahtaneet olla). Seinänaapurin mummusmurffiina on toinen tässä kylässä, joka ei pidä siitä, että miehensä on minkäänlaisissa väleissä meidän kanssa. Ripan rouva on toinen. Oli kieltänyt Ripaa tulemasta tutustumaan meihin keväällä. Ripa reippaana poikana uhmasi rouvansa kieltoa sillä seurauksella, ettei hädin tuskin uskalla tervehtiä ja mikäli rouvansa kanssa kulkee niin ei edes pää käänny tervehdykseen. Outoa porukkaa sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti