Jos ei muut niin ainakin läheiseni tietävät, miten suurissa määriin omaan kissafobiaa. Fobiasta huolimatta aina silloin tällöin putkahtelee kisuja uniin asti.
Edellisen yön kissauni oli aiva huippu.
Olin pienessä huoneessa, jonne minulle tuotiin kullan värinen kissanpentu. Kissan väri oli yhtä aito ja kiiltävä kuin oikea kulta. Unessakin pelkäsin eloisan vilkasta kissanpoikaa, joka hyppeli samalla sängyllä, jolla yritin nukkua. Siedin pelkoani ja päätin pitää kissa ilmeisesti pelkästään siitä syystä, että kissa oli kultainen. Tuli aamu ja uneni kultainen kissa sekä Ariel olivat ulkoilemassa. Katselin huoneen yläpuolella olevasta ikkunasta betoniaitaa, jonka alapuoli oli avoin ja siitä näki tielle, missä autot kulkivat. Ariel ja kultainen kissa olivat tien toisella puolen kun kissa lähti ylittämään katua autojen jarrutellessa ja Arielin huutaessa kissan perään, että "ei saa juosta tielle". Tien toisella puolella oli myös bussipysäkki, missä oli kolmen-neljän hengen nuorisojoukkio. Yksi nuorista tytöistä juoksi ottamaan kissan ja samointein nuoret säntäsivät karkuun kissa mukanaan.
Tässä vaiheessa lähdin itsekin etsimään kultaista kissaani. Tein unen tarkan suunnitelman, jota lähdin toteuttamaan. Itkien etsin kissaani ja kyselin ohikulkijoilta. Metsän toisella puolen oli iso kauppakeskus, jonne saavuin. Nyt minulla oli kissan etsinnässä seuranani yksi kasvattini omistaja sekä tyttäreni ystävätär. Olimme menossa kauppakeskuksen alakerrasta yläkertaan liukuportaita kun puhelimeni soi (siis ihan oikeassa elämässä) - unessa olin aivan vakuuttunut siitä, että soittaja on joku, joka on kissan jo löytänyt.
Harmitti hurjasti kun jännä uni jäi kesken :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti