KUNTOUTUMINEN POLVEN TEKONIVELLEIKKAUKSESTA

28.9.-14.10.  Lähes kolme viikkoa kulunut edellisestä kirjoituksesta.  Takana on ahkeraa kuntoilua ja tuskanhikeä ja kaksi fyssarikäyntiä.  Heti ensimmäisen fyssarikäynnin jälkeen selvisi, miksi yhteys leikatun jalan reiden etuosanlihaksiin oli poikki.  Yksinkertaisesti lihakset aivan surkastuneet.  Viikon verran täsmäkohdistettua lihasharjoittelua ja sen jälkeen on jalka noussut sänkyyn ilman toisen jalan- tai kylpytakin vyön apuja.  Polven täytyisi taipua vähintään 130 astetta normaalielämän tarvetta varten.  Ensimmäisen fyssarikerran jälkeen kulma oli 65 astetta ja viikko siitä eteenpäin 70 astetta. Kivut jatkuvat edelleen etenkin polven sisäreunan puolella ja kipulääkettä menee etenkin yötä vasten.  Nyt on ulkoiltu kaikkien neljän koiran kanssa ilman keppejä jo muutaman päivän.  Hitaasti käy akeltaminen kun ei ole tukea.  Jännityksellä odota ylihuomista kolmatta fyssarikäyntiä, että saan tietää kuinka monta astetta on polven taipuminen kehittynyt viikossa.

22.-27.9.  24.9. käynti terveysasemalla niittien poistossa.  Hiukan tuli kevyempi olo jalkaan.  Jalka näyttää melko siistiltä.  Niittien poiston jälkeen iho avauti osittain (ei siis ollut sulkeutunut kunnolla vielä). Terveydenhoitaja teippasi jalkaa useammasta kohdasta haavanreunojen sulkeutumiseksi.  Saunaan saisi jo lauantaina mennä ja teippien piti olla kaksi päivää jalassa.  Lauantaina irroitin teipit ja haava irvistelee ilkeän näköisesti edelleen.  Uutta teippiä vaan kehiin. Polven väkisinvääntö koukkuun jatkuu edelleen ja nyt onnistuu ilman sirkustemppuja nostaa leikattua jalkaa Arielin rappusten ensimmäiselle askelmalle. Selkeästi huomaa, että edistystä tapahtuu, vaikkakin melko hitaanlaisesti.

20.-21.9. Ei sitten mitään uutta toipumisessa. Turvotus jatkuu, reiden etuosan lihakset ei pelitä ja hermosärkyjä sääriluussa.  Siinä se, huomista odotellessa.

19.9.  Tänään yhteys oman ta:n fyssarille, jota menen tapaamaan koiven merkeissä 2.10.

18.9. Ei mainittavaa edistystä kuntoutumisessa.  Päivä meni analysoidessani jalkalihaksien toimintaa.  Polvi ei sovinnolla koukistu vaan junnaa vastaan.  Laskettaessa paino leikatulle jalalle, polven ollessa aavistus koukistettuna - aivan kuten kävelyaskelta otettaessa.  Polvi notkahaa ja menee täysin hervottomaksi. Polven koukistamisesta vastaa kaksoiskantalihas (musculus gastrocnemius), mikä luetaan kuuluvaksi kolmipäiseen pohjelihakseen yhdessä leveän kantalihaksen kanssa.  Kaksoiskantalihas on kaksipäinen ja siinä on lateraalinen sekä mediaalinen pää.  Lateraalinen pää lähtee reisiluun lateraalisen nivelnastan yläpuolelta ja mediaalinen pää vastaavasti mediaalisen nivelnastan yläpuolelta.  Lihas kiinnittyy loppupäästään akillesjänteellä kantaluuhun.  Kaksoinkantalihaksen tehtäviin siis kuuluu polvinivelen koukistus ja kinnernivelen ojennus.

Jälleen yhteydenotto Peijaksen fyssarille.  Koska koukistus onnistuu, vaikkakin aavistuksen verran, eikä jalka pidä alla niin esitin epäilykseni, että nelipäinen reisilihakseni (musculus quadriceps femoris, johon kuuluvat suora reisilihas (m. rectus femoris), sisempi reisilihas (m. vastus medialis), keskimmäinen reisilihas (m. vastus intermedius) ja ulompi reisilihas (m. vastus lateralis) olisi survaistu rikki polven leikkauksessa.  Näin ei kuitenkaan kuulemma käy vaan lihas siirretään syrjään.  Joka tapauksessa reiden etuosan lihas ei ota käskyjä vastaan.  Ohjeistetut lihasharjoitukset jatkuvat kuitenkin.

17.9. viikko leikkauksesta.  Kintun turvotus jatkuu.  Kolme päivää kesti, että sain pakkaseen vihannespusseja, joilla voin antaa kylmähoitoa jalkaani ja pyrkiä liikuttamaan sitä kylmäpuudutuksen turvin. Muuten eiliseen verrattuna ei juurikaan mitään edistystä. Kaikki lihakset tosin ovat kipeenä niinkuin parhaimmankin painimatsin jälkeen.


Tänään 16.9. alkoi kuudes keinonivelleikkauksen jälkeinen kuntoutumispäivä.

Heräsin klo 6 aamulla jalkasärkyyn.  Panacodit ja Buranat naamariin ja epäonnistunut yritys nostaa selinmakuulta leikattua jalkaa nilkasta koukistettuna kohti kattoa.  Turvotus jalassa estää edelleen jalan taivuttamisen.

Lakananvaihdon yhteydessä kellahdin sängylle niin, että oikea jalka uusine varaosineen retkahti voimattomana ja painavana sängylle - polvitaive ylitaittui ja hetken oli tunne kuin olisi saanut ajokoiran jalan alleen.

Näin turpeiselta näyttää kuudennen päivän koipi.

 

Kompuroituakin on tullut tälle päivälle, saldona vasemman jalan mustanpuhuva ja kokonsa tuplannut pikkuvarvas sekä säikähdys, minkä aiheutti portaiden alaspäin kävely.  Neljättä koiraa viedessäni ulos alkoi jo päästä huimaamaan, eikä askel enään pitänyt, kuten olisin toivonut.  

Ilokseni totesin, että ne asiat, joita en pystynyt lauantaina millään muotoa toteuttamaan onnistuivat tänään pienellä avittamisella kylpytakin vyön kanssa.  Sohva ja nojatuolit ovat siis takaisin kuvioissa, tietokone muuttanut takaisin keittiön pöydälle ja tv-kääntänyt suuntansa makuuhuoneesta takaisin olkkariin.