A Arki on elämää ja elämä on juhla, johon olemme kaikki syntymästämme kutsutut.
B Babar norsun koskettavan surullinen tarina kuten myös Tirlittaninkin ovat jääneet lähtemättömästi elämään tunnemaailmani syövereihin.
C Cottonfever's, kennelnimi, jonka sain 2008 lähes vuoden kestävien lausuntokierroksien jälkeen. Nykyään kennelnimen saa noin puolessa vuodessa.
D Dostojevskin Rikos ja Rangaistus, yksi parhaimmista ja työläimmistä kirjoista, joita olen lukenut.
E Erehdys on jotain sellaista, joka olisi voinut olla toisin, mutta ei ollut kun tuli valittua toisin ;)
F Fatou, mun pikku prinsessa, joka täyttää tänävuonna 18 vuotta <3 Fobiat; korkeat ja avoimet paikat, kissat
G Guggenheim museo, tarvitaaks me ihan oikeesti?
H hautausmaa, siellä täytyy käydä välillä moikkaamassa äitiä. On välillä kovasti ikävä äidin olemassaoloa. Mä meen Tyttöjen kanssa istuttamaan vähän kukkia haudalle kun säät sallivat ja otetaan muutama sidukka; toinen itselle ja toinen äidin puolesta :)
I Itku sentään. Olen aina ollut yliherkkä ja itken niin ilosta, onnesta kuin surustakin. Minä olen Idan mummeli.
J Jokapaikaikan höylä, taivaanrannanmaalari, elämäntaiteilija, omantien kulkija. Sellainen minä olen.
K Koirat, kesä ja mielummin inkkarikesä, kiitos!
L Leikkimielisyys löytyy kiireettömyydestä, vapaudesta, inhimillisyydestä ja suvaitsevaitsevaisuudesta niin itseään kuin muitakin kohtaan.
M Minähän se tässä ;)
N Nikolai, mun jo aikuiseksi kasvanut lapseni <3
O Onni on sitä, miksi sen kukin määrittelee ja murheenkin keskellä se löytyy tummien pielvien kultareunoista.
P Pahanpuhujat, kateelliset, katkeroituneet, omasta itsestään ja elämästään eksyneet.
Q
R Rakkaus on ikuinen <3
S Sielunsisaret ja -veljet, sosiaalinen elämä, sukulaiset
T Tavarapaljous, kuka sitä tarvitsee? Vain sen omistat, mikä olet kokenut. Kaiken muun voit menettää.
U Uhanalainen. Naisen- ja miehenroolit ovat katoamassa, elleivät jo kadonneet. Kaipaamaan jäi; MINÄ
V Varhaislapsuus; ristiriidat, pelko, häpeä, onnenmuruset, itseinho, uho
X Tuntematon
Y Yön pimeys ja aamun odotus
Z Zorro, viittaherra, oliskohan 70-luvulta.
Å Åland
Ä ÄITI vieläkin on ikävä. Minäkin olen äiti.
Ö Ökkömönkijäiset ja öykkärit
lauantai 14. huhtikuuta 2012
tiistai 10. huhtikuuta 2012
HASSUNHAUSKA JA HYÖDYLLINEN PÄIVÄ
Eilen jo päätin, että pidän tämän päivän koulusta vapaana ja jo aiemmin varattua lääkärissäkäyntiä ennen menisin kirjastoon tulostamaan muutamia papereita sekä tilaamaan uudet lasit, jotta maailma kirkastuisi jälleen.
No, enhän mä minnekään kirjastoon tai silmälasiliikkeeseen ennättänyt ennen lääkäriä ja sieltäkin myöhästyin kymmenen minuuttia. Voihan nää puuttuvat asiat tehdä lääkärissäkäynnin jälkeenkin, vai voiko? Kirjasto olisi siinä ennen bussipysäkkiä ja Itäkeskuskin on ennen kotia, mutta Vallilassa kun olin niin ajattelin ihan vaan pikkuisen käydä vaihtamassa Annelin kanssa muutaman sanan kun en ollut saanut hänelle kirjoitettua kuten olin aiemmin luvannut. Mulla on ollut hurjan ikävä Annelia ja kaikkea sitä sosiaalista elämää Vallilassa ja on niin paljon puhuttavaa, että siitä tulisi kirjan verran, enkä tiedä edes mistä aloittaa. Siispä Annelin luokse ensin. Oven takaa jo kuului, että Annelilla oli enemmänkin kuin oma koira talossa. Koirat huusivat kuin syötävät Annelin raottaessa varovasti ovea, että nelijalkaiset pysyisivät sisällä. Ovi kyllä aukesi varovasti, muttei riittävän pienesti, sillä yksi niistä kirpun kokoisista chihuista otti ja livahti pihalle ja portista ulos. Sinne teille meni eikä edes hännän heilautusta näkynyt. "Joo, mä tulin sua vaan pikaisesti tapaamaan" sanoin ja löysin itseni kävelemässä Annelin kanssa pitkin vanhan Vallilan katuja sitä pistettäkin pienempää koiraa etsimässä. Siellä me kaksi puolisokeaa; toinen joka ei erota tien toiselta puolelta koiraa lumikökösta ja toinen leikkattuine silmineen tehtiin parhaamme, mutta eihän me sitä tietenkään löydetty. Mentiin takaisin Annelin kotiin ja laitettiin vajaavainen ilmoitus kadonneisiin karkureihin. Ilmoituksesta tuli siksi vajaa, kun Anneli ei edes tiennyt, että onko se koirakarkuri uros vai narttu tai millä nimellä sitä kutsutaa, sirutuksista puhumattakaan. Sen jälkeen olikin syytä ilmoittaa koiran omistajalle, Annelin pojan tyttärelle, että kuinka kävi. Koira löytyi muutaman tunnin etsintöjen jälkeen melko läheltä naapuritalon pihalta olevasta ja viellä jäljelläolevasta lumikasasta :)
Siis, ei kirjastoa eikä silmälasiliikettä tänään. Olikohan tämä rangaistus siitä, etten mennyt kouluun tänään. Huomenna ainakin menen, eikä haittaa mitään vaikken näkisikään mitään, sillä onhan siellä muitakin näkövammaisia Keskuspuiston ammattioppilaitoksessa kun ollaan :D
Syvästi ja pyhästi päätin, että mun koirilla on kovat koulutusjaksot edessä, eivätkä ne enään koskaan ole ensimmäisenä ovella mölisemässä kun meidän ovikello soi, ettei ainakaan meidän ovesta tarvitse yhdenkään turrikan karata.
Saanan ajatukset olivat kuin pisteenä tähän hienoon päivään " On se toisaalta ihan suloista kun hölmökin jaksaa yrittää. Lopputulos on ehkä vähän säälittävä, eikä hölmö itse tajua sitä, mutta kiva, että hölmökin edes yrittää. Eikä se välttämättä oo hölmön oma vika, että se on hölmö. Annettakoon siis hölmöys anteeksi kaikille hölmöille sillä ehdolla, että hölmöilijät ei vahingoita hölmöilyllään muita ihmisiä. Muuten saa vapaasti olla hölmö tai jopa täystyhmä."
Kiitos tästä antoisasta ja ihanasta päivästä kaikille asianosaisille ;)
No, enhän mä minnekään kirjastoon tai silmälasiliikkeeseen ennättänyt ennen lääkäriä ja sieltäkin myöhästyin kymmenen minuuttia. Voihan nää puuttuvat asiat tehdä lääkärissäkäynnin jälkeenkin, vai voiko? Kirjasto olisi siinä ennen bussipysäkkiä ja Itäkeskuskin on ennen kotia, mutta Vallilassa kun olin niin ajattelin ihan vaan pikkuisen käydä vaihtamassa Annelin kanssa muutaman sanan kun en ollut saanut hänelle kirjoitettua kuten olin aiemmin luvannut. Mulla on ollut hurjan ikävä Annelia ja kaikkea sitä sosiaalista elämää Vallilassa ja on niin paljon puhuttavaa, että siitä tulisi kirjan verran, enkä tiedä edes mistä aloittaa. Siispä Annelin luokse ensin. Oven takaa jo kuului, että Annelilla oli enemmänkin kuin oma koira talossa. Koirat huusivat kuin syötävät Annelin raottaessa varovasti ovea, että nelijalkaiset pysyisivät sisällä. Ovi kyllä aukesi varovasti, muttei riittävän pienesti, sillä yksi niistä kirpun kokoisista chihuista otti ja livahti pihalle ja portista ulos. Sinne teille meni eikä edes hännän heilautusta näkynyt. "Joo, mä tulin sua vaan pikaisesti tapaamaan" sanoin ja löysin itseni kävelemässä Annelin kanssa pitkin vanhan Vallilan katuja sitä pistettäkin pienempää koiraa etsimässä. Siellä me kaksi puolisokeaa; toinen joka ei erota tien toiselta puolelta koiraa lumikökösta ja toinen leikkattuine silmineen tehtiin parhaamme, mutta eihän me sitä tietenkään löydetty. Mentiin takaisin Annelin kotiin ja laitettiin vajaavainen ilmoitus kadonneisiin karkureihin. Ilmoituksesta tuli siksi vajaa, kun Anneli ei edes tiennyt, että onko se koirakarkuri uros vai narttu tai millä nimellä sitä kutsutaa, sirutuksista puhumattakaan. Sen jälkeen olikin syytä ilmoittaa koiran omistajalle, Annelin pojan tyttärelle, että kuinka kävi. Koira löytyi muutaman tunnin etsintöjen jälkeen melko läheltä naapuritalon pihalta olevasta ja viellä jäljelläolevasta lumikasasta :)
Siis, ei kirjastoa eikä silmälasiliikettä tänään. Olikohan tämä rangaistus siitä, etten mennyt kouluun tänään. Huomenna ainakin menen, eikä haittaa mitään vaikken näkisikään mitään, sillä onhan siellä muitakin näkövammaisia Keskuspuiston ammattioppilaitoksessa kun ollaan :D
Syvästi ja pyhästi päätin, että mun koirilla on kovat koulutusjaksot edessä, eivätkä ne enään koskaan ole ensimmäisenä ovella mölisemässä kun meidän ovikello soi, ettei ainakaan meidän ovesta tarvitse yhdenkään turrikan karata.
Saanan ajatukset olivat kuin pisteenä tähän hienoon päivään " On se toisaalta ihan suloista kun hölmökin jaksaa yrittää. Lopputulos on ehkä vähän säälittävä, eikä hölmö itse tajua sitä, mutta kiva, että hölmökin edes yrittää. Eikä se välttämättä oo hölmön oma vika, että se on hölmö. Annettakoon siis hölmöys anteeksi kaikille hölmöille sillä ehdolla, että hölmöilijät ei vahingoita hölmöilyllään muita ihmisiä. Muuten saa vapaasti olla hölmö tai jopa täystyhmä."
Kiitos tästä antoisasta ja ihanasta päivästä kaikille asianosaisille ;)
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
NIIN PALJON OLIS ASIAA, ETTEI LÖYDY MITÄÄN SANOTTAVAA
Tänään (tai siis eilen) oli meidän mini aapan eli Arielin 4-vuotis synttäripäivä <3 Pääsiäinen on kohta ohi, vielä yksi päivä ja sitten koittaa jälleen arki. Tosin tulevan vkon voi laskea vielä vapaaksi, muutamaa koulussa käväisykertaa lukuunottamatta.
Eikkuli ja Sari kävivät lauantaina ja vietettiin mukava ilta, hyvää seuraa, syötävää ja juotavaa :) ....kamerankäyttäjä oli niin laiska, ettei jaksanut takamustaan penkistä nostaa ottaakseen enemmän kuvia
Hienoa, että Camullekin löytyi kaveri Ohmista, joka liikkui samalla energiatasolla kuin Camu. Pojat pärjäsivätkin hienosti yhdessä, ellei lasketa mukaan sitä, että ne kilvan nostelivat koipiaan joka nurkan kohdalla.
Camun kuten myös Tyttöjenkin turkit ennätin laittaa kuntoon ennen pääsiäistä. Camun turkin kehitys on siinä vaiheessa, että se täytyy läpikäydä kamman kanssa vähintään joka toinen päivä, että säilyy takuttomana ja tarvittaessa siinä välissäkin.
Memmun tenavat täyttävät tällä viikolla jo kuusi viikkoa, joten kyllä vaan aika juoksee ja lujaa. Torstaina onkin tiedossa pentutarkki sekä Tyttöjen rokotusten päivitykset.
Huomenna (eli tänään) tuleekin Elina, Janina, Jimmy, Pessi ja Helmi, Camun sisko ja velipuoli. Minusta on aivan mahtavan ihanaa kun kavereita käy kylässä. Vielä kun ei tunne ketään täältä Myllypurosta niin välillä elämä ilman sosiaalista kanssakäymistä on tuntunut todella kuolleelta.
Eikkuli ja Sari kävivät lauantaina ja vietettiin mukava ilta, hyvää seuraa, syötävää ja juotavaa :) ....kamerankäyttäjä oli niin laiska, ettei jaksanut takamustaan penkistä nostaa ottaakseen enemmän kuvia
Hienoa, että Camullekin löytyi kaveri Ohmista, joka liikkui samalla energiatasolla kuin Camu. Pojat pärjäsivätkin hienosti yhdessä, ellei lasketa mukaan sitä, että ne kilvan nostelivat koipiaan joka nurkan kohdalla.
Camun kuten myös Tyttöjenkin turkit ennätin laittaa kuntoon ennen pääsiäistä. Camun turkin kehitys on siinä vaiheessa, että se täytyy läpikäydä kamman kanssa vähintään joka toinen päivä, että säilyy takuttomana ja tarvittaessa siinä välissäkin.
Memmun tenavat täyttävät tällä viikolla jo kuusi viikkoa, joten kyllä vaan aika juoksee ja lujaa. Torstaina onkin tiedossa pentutarkki sekä Tyttöjen rokotusten päivitykset.
Huomenna (eli tänään) tuleekin Elina, Janina, Jimmy, Pessi ja Helmi, Camun sisko ja velipuoli. Minusta on aivan mahtavan ihanaa kun kavereita käy kylässä. Vielä kun ei tunne ketään täältä Myllypurosta niin välillä elämä ilman sosiaalista kanssakäymistä on tuntunut todella kuolleelta.
torstai 5. huhtikuuta 2012
NÄIN MENETIN OSITTAISEN KYKYNI NÄHDÄ YHDEN YÖN AIKANA
Itseasiassa en tarkalleen tiedä kuinka tämä osittainen näkökykyni menettäminen silmälasien muodossa alkoi. Luottavaisena uuteen tulevaan päivään ja suuria suunnitelmia (lue, koirien turkkienlaittoa) pitkälleperjantaille mielessäni kallistin pääni tyynylle iloisin mielin huomisesta.
Huomiseni, tämä päivä eli pitkäperjantai alko klo 7.40 sänkyni viereltä, korviini kantautuvasta rouskutuksesta. Haparoin kädelläni silmälaseja, että näkisin, kuka rouskuttaa ja mitä. Käsiini osui yöpöydältä yhdet silmälasit, mutta Leenan aiemmista varoituksista huolimatta ei pieneen mieleenikään olisi tullut, että tavaroiden piilottaminen Camulta tai niiden ylös nostaminen tarkoittaisi käytännössä vielä ylemmäksi kuin yöpöytä. Siinä se nuoriherra makasi matolla ja rouskutti mun kaksitehoja menemään. Olikohan se kiitos ja kuittaus edellisen päivän takunpoisto-operaatiosta ;)
Säikähdyshän siitä seurasi. Äkkiä loput silmälaseista pois nuorenherran tassujenvälistä ja hampaista sekä suun tyhjennys. Kuten kuvasta näkyy, niin tämän verran sain pelastettua. Varmuudeksi soitin pieneläinklinikalle kysyäkseni, että mitäs nyt tehdään.
Tankoparsaa, puuromaista ruokaa, parafiiniöljyä ja koiran kunnon seurantaa. Puuromaista ei ollut tähän hätään muuta kuin pentuneu, minkä maustoin parafiiniöljyllä ja sehän kelpasi, kuten varmaan arvaattekin.
Kyllä se pitkäperjantai näinkin menee, turkkien laitossa ja hellan äärellä lihaisaa herkkupuuroa keitellen. Onneksi kävin eilen hakemassa eläinkaupasta kasvissose mössöpötköjä.
Hei, näillä Tiimari laseilla näkee ihan hyvin, en mä sitä kaukonäköosaa olis varmaan tarvinnutkaan enään eikä Fatoukaan ole tykännyt näistä laseista. Ehkä näkökin paranee kun ei sitä liikaa höösäile kaikenmaailman apuvälineillä, kuten silmälaseilla :D
Kutsuttakoon edellistä luonnolliseksi poistumaksi.
Huomiseni, tämä päivä eli pitkäperjantai alko klo 7.40 sänkyni viereltä, korviini kantautuvasta rouskutuksesta. Haparoin kädelläni silmälaseja, että näkisin, kuka rouskuttaa ja mitä. Käsiini osui yöpöydältä yhdet silmälasit, mutta Leenan aiemmista varoituksista huolimatta ei pieneen mieleenikään olisi tullut, että tavaroiden piilottaminen Camulta tai niiden ylös nostaminen tarkoittaisi käytännössä vielä ylemmäksi kuin yöpöytä. Siinä se nuoriherra makasi matolla ja rouskutti mun kaksitehoja menemään. Olikohan se kiitos ja kuittaus edellisen päivän takunpoisto-operaatiosta ;)
Säikähdyshän siitä seurasi. Äkkiä loput silmälaseista pois nuorenherran tassujenvälistä ja hampaista sekä suun tyhjennys. Kuten kuvasta näkyy, niin tämän verran sain pelastettua. Varmuudeksi soitin pieneläinklinikalle kysyäkseni, että mitäs nyt tehdään.
Tankoparsaa, puuromaista ruokaa, parafiiniöljyä ja koiran kunnon seurantaa. Puuromaista ei ollut tähän hätään muuta kuin pentuneu, minkä maustoin parafiiniöljyllä ja sehän kelpasi, kuten varmaan arvaattekin.
Kyllä se pitkäperjantai näinkin menee, turkkien laitossa ja hellan äärellä lihaisaa herkkupuuroa keitellen. Onneksi kävin eilen hakemassa eläinkaupasta kasvissose mössöpötköjä.
Hei, näillä Tiimari laseilla näkee ihan hyvin, en mä sitä kaukonäköosaa olis varmaan tarvinnutkaan enään eikä Fatoukaan ole tykännyt näistä laseista. Ehkä näkökin paranee kun ei sitä liikaa höösäile kaikenmaailman apuvälineillä, kuten silmälaseilla :D
Kutsuttakoon edellistä luonnolliseksi poistumaksi.
KAIKKI KARVAISET KAKARAT
Kello on 7.50 kun aloitan kirjoittamaan tätä. Olen käynyt koirien kanssa 45 minuutin aamulenkin, ruokkinut pennut ja isommat koirat ja pessyt lattiat. Voitte vaan kuvitella mihin aikaan olen herännyt näin vapaapäivän kunniaksi ;)
Pääsiäisen hoitolapsemme Camu oli valmiina kuin tinasotilas heti aamusella lähtemään ulos kuten myös muut Tytöt lukuunottamatta aamu-unista Arielia. Arielin saa kantaa sängystä eteiseen, jossa se vielä jatkaa venyttelyä ja hangoittelua ulosmenoa vastaan.
Vielä kun saisi tuon tiskivuoren taltutettua ja vetäistyä jotain terveellistä aamiaiseksi niin voisi jatkaa Camun turkin selvittelyä. Suunnitelmissa on pestä kokonaisen lauman verran puuvillaista valkopyykkiä pääsiäisen kunniaksi.
Käväisin äskettäin tiskikasan kimppuun ja sain sormeeni niin syvän haavan, rikkoutuneesta lasista, että mietin tässä seuraavaa siirtoa kun ei meinaa tyrehtyä ollenkaan ja haava vuotaa laastareiden läpikin. Taidanpa laittaa kertakäyttöhanskan käteeni ja homma jatkukoon...
Niin jatkui päivän ohjelma, mutta hiukan eri tavalla kuin olin suunnitellut.
Vielä on valkopyykit pesemättä, mutta onneksi huomenna on uusi päivä. Olen voiton puolella Camun turkin selvittämisessä ja uskoisin huomenna pääseväni pesemään kaikki karvaiset :)
Pääsiäisen hoitolapsemme Camu oli valmiina kuin tinasotilas heti aamusella lähtemään ulos kuten myös muut Tytöt lukuunottamatta aamu-unista Arielia. Arielin saa kantaa sängystä eteiseen, jossa se vielä jatkaa venyttelyä ja hangoittelua ulosmenoa vastaan.
Vielä kun saisi tuon tiskivuoren taltutettua ja vetäistyä jotain terveellistä aamiaiseksi niin voisi jatkaa Camun turkin selvittelyä. Suunnitelmissa on pestä kokonaisen lauman verran puuvillaista valkopyykkiä pääsiäisen kunniaksi.
Käväisin äskettäin tiskikasan kimppuun ja sain sormeeni niin syvän haavan, rikkoutuneesta lasista, että mietin tässä seuraavaa siirtoa kun ei meinaa tyrehtyä ollenkaan ja haava vuotaa laastareiden läpikin. Taidanpa laittaa kertakäyttöhanskan käteeni ja homma jatkukoon...
Niin jatkui päivän ohjelma, mutta hiukan eri tavalla kuin olin suunnitellut.
Vielä on valkopyykit pesemättä, mutta onneksi huomenna on uusi päivä. Olen voiton puolella Camun turkin selvittämisessä ja uskoisin huomenna pääseväni pesemään kaikki karvaiset :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)