HYVÄ ELÄMÄ

Mikäs se sellainen hyvä elämä on ja millaisista osa-alueista se muodostuu?  Minun tieni on ollut niin kauan kuin muistan, välistä auktoriteettien ihailua ja välistä auktoriteettia vastaan kapinoiden ja kyseenalaistaen niiden olemassaolon.  Lähdin siis kulkemaan elämäni polkua etsien auktoriteeteistä vapaata, hyvää elämää ja kerta toisensa jälkeen olen törmännyt, milloin minkäkin yhteisön asettamiin sääntöihin ja ohjeisiin.  Törmäyskurssit ovat käytännössä tarkoittaneet uuden suunnan hakemista ja uusia kuvioita, siis kaikkea sitä, mikä sotii pysyvyyden kautta tulevaa menestystä vastaan.

Vaikuttaa siltä, että hyvällä ja hyvällä elämällä on aina hintansa.  Valitsemani hyvä tie tarkoittaa loppupelissä sitä, että olen omillani ja viimekädessä voin turvautua vain ja ainoastaan itseeni.

Kaikista heikoimpina hetkinä saatan tuntea kateutta niitä kohtaan, joilla on kanssakumppani jakamassa arkea, mutta kun elämä näyttää taas valoisan puolensa niin tuntuu, etten  vaihtaisi hyvää elämääni rajoitteisen kanssasisareni hyvään elämään.

Mielikuvani hyvästä elämästä, jollaisen tahtoisin kohdalleni osuvan on välitön, vastuullinen, henkisesti keveä, vastaanottava, antava, sosiaalinen, turvallinen, turvattu, levollinen, kutsuva, avoin, hyväksyvä. Todellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta.  Elämäni opiskelun, naapuririitojen ja oman kodin olemassaolon uhan lomassa voisin kuvailla täysin katastrofaaliseksi,  Päälimmäisinä oloani hallitsevat tunteeni ovat; eristäytynyt, rajoittunut, raskas, ahdistava, epäsosiaalinen, turvaton, levoton, suljettu ja yksinäinen.

Elämäni kaaoksen keskellä ristin käteni ja luon katseeni ylös uskoen, että myös tällä vastoinkäymisellä on tarkoituksensa.

Siis ihan oikeestiko kiire

Aikaa on hulahtanut viimeisestä kirjoituksestani roimasti.  Opiskelu on siinä mallissa, että koulutetun hierojan tutkintoon vaadittavat näytöt on kaikki suoritettu ja vielä on jäljellä valinnainen osio, sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattitutkinnosta kuntoutumisen tukeminen. Maanantaina 4.3.  aloitan yhdeksän viikkoa kestäväntyöharjoittelun Keskuspuiston ammattiopiston Lassilan toimipaikassa.  Sen jälkeen on kuntoutumisen tukeminen osion näyttötutkinto ja sitten pitäisikin olla valmis työelämään tuntemaan työniloa.

Eilen tein listan ranskalaisilla viivoilla niistä opintotehtävistä, joita minun täytyisi tehdä, osan niistä olisi täytynyt jo olla valmiina.  Lappu on edelleen pöydällä muistuttamassa tekemättömistä tehtävistä ja mitään ei ole tapahtunut näiden asioiden eteen muistilapusta huolimatta.  Jotenkin vaan ei ole henki päällä :(

Se siitä opiskelusta.  Paljon on muutakin mahtunut elämääni.  Harrastustoiminnaksi voitanee jo lukea kadonneen koiran etsintä, mikä on alkanut jo yli puoli vuotta sitten - sen verran intensiivistä karkurin etsintä on.