Yhdeksän päivää jäljellä ja pitäisi tämän talon olla tyhjennetty tavaroistani. Elämme siis jännittäviä aikoja, ehtiikö entinen asukas alta pois vai pitääkö minun vuokrata tavaroilleni tilapäisvarasto, ennenkuin muutan tilapäistaloon koirineni.
En kovin paljon jaksa (ja itseasiassa en edes tahdo) kantaa murhetta asioista, mitkä ovat tulevaisuudessa. Elämä tuntuu hyvältä ja levolliselta juuri nyt ja otsahiki otetaan päivää ennen h-hetkeä, mikäli on tarvetta.
Olin päästelemässä koiria ulos ystäväni kennelissä ja pakkailin hänen kirjahyllyn sisältöä laatikoihin. Tein löydön, jota aloitin lukemaan. Maiccu Kostiaisen kirjoittama kirja - Hiljaisen viisauden voima. Kirja alkoi mielestäni melko takkuisesti, mutta alkukankeuden jälkeen siihen tuli tolkkua. Kaiken järjen ja kirjoitettujen tekstien perusteella minun pitäisi olla melko intuitiivinen ihminen, joka ei pahemmin huomista murehdi. Itseasiassa entisessä elämässäni on kanavat yläkertaan olleet auki ja jossain vaiheessa elämää ne ovat joko sulkeutuneet tai häipyneet unholaan kokonaan. Jotain kuitenkin puuttuu minusta, että voisin seurata omaa intuitiotani, jotain on, mikä taistelee omaa hyvinvointiani vastaan ja tämä "jokin" on selvittämisen arvoinen asia :)
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
tiistai 5. marraskuuta 2013
MENNÄÄN HISSUKSEEN KUN SYDÄN ON TÄYNNÄ
Hipihiljaa varpaillaillani ja varoen käyn välillä katsomassa blogiani sillä mielellä, että tahtoisin kirjoittaa. Viimeisin kirjoitus on keväältä ja sekään ei koskettanut omaa elämääni muullatavoin kuin, että tapahtunut epäoikeudenmukaisuus laittoi vereni kiehumispisteeseen.
Yritän raapaista oman elämäni pintaa. Kaikista koskettavimmista asioista on ehkä vaikeinta kirjoittaa ja niitä mahtuu tunneihmisen elämään päivittäin.
On vaikea sanoa, puhumattakaan siitä, miltä tuntuu kirjoittaa sana Myllypuro. Myllypuro jätti minuun traumaattisen jäljen, mikä ajoittain tuntuu epätodelliselta ja ajoittain painajaiselta, jota en tahdo muistaa. Jos minulla joskus on riittävästi voimia niin aion copypeistata blogiini käymäni kirjeenvaihdon Myllypurossa asumisen tiimoilta. Niin suurin odotuksin kuin sinne muutimme ja kuitenkin niin suurin pettymyksien saattelemina sieltä lähdimme.
Yhtä suurin odotuksin muutimme Valkeakoskelle. Tarkoitukseni oli aloittaa uudessa paikassa tehdä työtä toiminimellä ja aloittaa toiminta elo-syyskuun vaiheessa. Talo, mihin muutimme on 1900-luvun alussa rakennettu mansardikattoinen kaksikerroksinen rakennus. Piha-alue on valtavan suuri marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Piha-alueella kasvaa terijoensalavaa, poppelia, kuusiaitaa ja lehtikuusia. Pihasaunaan tulee vesi sähköpumpulla vanhasta pihakaivosta, muuten talon juomavesi tulee porakaivosta. Tonttia reunustaa kahdelta sivulta isot aidatut lehmipellot, minne koirat mielellään havittelevat pääsevänsä. Pihasaunan takana on vanha puucee, jonka takana kasvaa järeää puustoa, mikä estää puuceen tyhjentämisen. Pihasaunan taka-alalle jää myös vanha kallellaan oleva vaja, minkä vuokranantaja on osoittanut tavaroiden säilytyspaikaksi.
Täällä on ollut levollista elää ja asua <3
Tein valtavan isot raivaustyöt Eijan kanssa piha-alueilla, ennenkuin pystyi laittamaan koira-aitauksia ja kulkemaan pihalla turvallisesti. Sen lisäksi taloon oli jätetty edellisen asukkaan huonekalut, jotka jouduin viemään pois ennenkuin sain omat tavarani siirrettyä omille paikoilleen.
Valitettavasti tässäkin paratiisissa oli omat käärmeensä piilossa ongelmien muodossa ja heinäkuussa alkoi jo vuokranantajani kanssa käymä kirjeenvaihto olla sävyltään sellainen, että olin kypsynyt moneen asiaan. Ongelmiksi muodostuivat umpinainen kolmenkuution lokakaivo, mihin menee aivan kaikki taloudesta poistuva vesi ja mistä omistaja jätti kertomatta ja mikä olisi luonnollisestikin vaikuttanut mitä suurin todennäköisyyksin vuokrasuhteen syntymiseen. Kaikki vuotavat putket, mitkä ovat estäneet pyykinpesukoneen kytkemisen ja sisäwc:n käytön ilman kumisaappaita. Maistraatin ja Kelan kyselyt talon soveltuvuudesta ympärivuotiseen asumiseen. Asioita kyllä korjaantui aina siinä vaiheessa kun ilmoitin vuokranantajalle, että ammatti-ihminen on tilattu korjaamaan sitä ja tätä. Taloon on tehty luvanvaraisia korjaustoimia, joita ei ole kunnan rakennustarkastaja käynyt hyväksymässä, eikä kuulemma tarvikaan tulla kenenkään tarkastamaan mitään.
Fatou muutti 28.10.2013 Hervantaan ja päätin samoin tein, etten aio jäädä tähän. Lukemattomien vesiongelmien vuoksi esim. koirieni turkit ovat todella huonossa kunnossa :( . 30.10 sanoin irti tämän vuokrasuhteen, vailla tietoa uudesta osoitteesta.
Itseasiassa uusi, mutta määräaikainen paikka, jonne siirrymme on tiedossa ja sieltä käsin etsimme pysyvämpää asuinpaikkaa. Jotenkin on sellainen olo, että täytyy varpaillaan kulkea kun sydän on hiiltynyt ja karrella, siis aivan liian täynnä vastoinkäymisistä.
Uskaltaako tässä enään edes toivoa tai suunnitella mitään - en tiedä, en. Kunhan tässä vain vähän raapaisin pintaa - syvemmälle ja ajatuksella ei uskalla asioita ajatella, ettei elämä repeä ja hajoa kokonaan.
Yritän raapaista oman elämäni pintaa. Kaikista koskettavimmista asioista on ehkä vaikeinta kirjoittaa ja niitä mahtuu tunneihmisen elämään päivittäin.
On vaikea sanoa, puhumattakaan siitä, miltä tuntuu kirjoittaa sana Myllypuro. Myllypuro jätti minuun traumaattisen jäljen, mikä ajoittain tuntuu epätodelliselta ja ajoittain painajaiselta, jota en tahdo muistaa. Jos minulla joskus on riittävästi voimia niin aion copypeistata blogiini käymäni kirjeenvaihdon Myllypurossa asumisen tiimoilta. Niin suurin odotuksin kuin sinne muutimme ja kuitenkin niin suurin pettymyksien saattelemina sieltä lähdimme.
Yhtä suurin odotuksin muutimme Valkeakoskelle. Tarkoitukseni oli aloittaa uudessa paikassa tehdä työtä toiminimellä ja aloittaa toiminta elo-syyskuun vaiheessa. Talo, mihin muutimme on 1900-luvun alussa rakennettu mansardikattoinen kaksikerroksinen rakennus. Piha-alue on valtavan suuri marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Piha-alueella kasvaa terijoensalavaa, poppelia, kuusiaitaa ja lehtikuusia. Pihasaunaan tulee vesi sähköpumpulla vanhasta pihakaivosta, muuten talon juomavesi tulee porakaivosta. Tonttia reunustaa kahdelta sivulta isot aidatut lehmipellot, minne koirat mielellään havittelevat pääsevänsä. Pihasaunan takana on vanha puucee, jonka takana kasvaa järeää puustoa, mikä estää puuceen tyhjentämisen. Pihasaunan taka-alalle jää myös vanha kallellaan oleva vaja, minkä vuokranantaja on osoittanut tavaroiden säilytyspaikaksi.
Täällä on ollut levollista elää ja asua <3
Tein valtavan isot raivaustyöt Eijan kanssa piha-alueilla, ennenkuin pystyi laittamaan koira-aitauksia ja kulkemaan pihalla turvallisesti. Sen lisäksi taloon oli jätetty edellisen asukkaan huonekalut, jotka jouduin viemään pois ennenkuin sain omat tavarani siirrettyä omille paikoilleen.
Valitettavasti tässäkin paratiisissa oli omat käärmeensä piilossa ongelmien muodossa ja heinäkuussa alkoi jo vuokranantajani kanssa käymä kirjeenvaihto olla sävyltään sellainen, että olin kypsynyt moneen asiaan. Ongelmiksi muodostuivat umpinainen kolmenkuution lokakaivo, mihin menee aivan kaikki taloudesta poistuva vesi ja mistä omistaja jätti kertomatta ja mikä olisi luonnollisestikin vaikuttanut mitä suurin todennäköisyyksin vuokrasuhteen syntymiseen. Kaikki vuotavat putket, mitkä ovat estäneet pyykinpesukoneen kytkemisen ja sisäwc:n käytön ilman kumisaappaita. Maistraatin ja Kelan kyselyt talon soveltuvuudesta ympärivuotiseen asumiseen. Asioita kyllä korjaantui aina siinä vaiheessa kun ilmoitin vuokranantajalle, että ammatti-ihminen on tilattu korjaamaan sitä ja tätä. Taloon on tehty luvanvaraisia korjaustoimia, joita ei ole kunnan rakennustarkastaja käynyt hyväksymässä, eikä kuulemma tarvikaan tulla kenenkään tarkastamaan mitään.
Fatou muutti 28.10.2013 Hervantaan ja päätin samoin tein, etten aio jäädä tähän. Lukemattomien vesiongelmien vuoksi esim. koirieni turkit ovat todella huonossa kunnossa :( . 30.10 sanoin irti tämän vuokrasuhteen, vailla tietoa uudesta osoitteesta.
Itseasiassa uusi, mutta määräaikainen paikka, jonne siirrymme on tiedossa ja sieltä käsin etsimme pysyvämpää asuinpaikkaa. Jotenkin on sellainen olo, että täytyy varpaillaan kulkea kun sydän on hiiltynyt ja karrella, siis aivan liian täynnä vastoinkäymisistä.
Uskaltaako tässä enään edes toivoa tai suunnitella mitään - en tiedä, en. Kunhan tässä vain vähän raapaisin pintaa - syvemmälle ja ajatuksella ei uskalla asioita ajatella, ettei elämä repeä ja hajoa kokonaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)