Yhdeksän päivää jäljellä ja pitäisi tämän talon olla tyhjennetty tavaroistani. Elämme siis jännittäviä aikoja, ehtiikö entinen asukas alta pois vai pitääkö minun vuokrata tavaroilleni tilapäisvarasto, ennenkuin muutan tilapäistaloon koirineni.
En kovin paljon jaksa (ja itseasiassa en edes tahdo) kantaa murhetta asioista, mitkä ovat tulevaisuudessa. Elämä tuntuu hyvältä ja levolliselta juuri nyt ja otsahiki otetaan päivää ennen h-hetkeä, mikäli on tarvetta.
Olin päästelemässä koiria ulos ystäväni kennelissä ja pakkailin hänen kirjahyllyn sisältöä laatikoihin. Tein löydön, jota aloitin lukemaan. Maiccu Kostiaisen kirjoittama kirja - Hiljaisen viisauden voima. Kirja alkoi mielestäni melko takkuisesti, mutta alkukankeuden jälkeen siihen tuli tolkkua. Kaiken järjen ja kirjoitettujen tekstien perusteella minun pitäisi olla melko intuitiivinen ihminen, joka ei pahemmin huomista murehdi. Itseasiassa entisessä elämässäni on kanavat yläkertaan olleet auki ja jossain vaiheessa elämää ne ovat joko sulkeutuneet tai häipyneet unholaan kokonaan. Jotain kuitenkin puuttuu minusta, että voisin seurata omaa intuitiotani, jotain on, mikä taistelee omaa hyvinvointiani vastaan ja tämä "jokin" on selvittämisen arvoinen asia :)
keskiviikko 20. marraskuuta 2013
tiistai 5. marraskuuta 2013
MENNÄÄN HISSUKSEEN KUN SYDÄN ON TÄYNNÄ
Hipihiljaa varpaillaillani ja varoen käyn välillä katsomassa blogiani sillä mielellä, että tahtoisin kirjoittaa. Viimeisin kirjoitus on keväältä ja sekään ei koskettanut omaa elämääni muullatavoin kuin, että tapahtunut epäoikeudenmukaisuus laittoi vereni kiehumispisteeseen.
Yritän raapaista oman elämäni pintaa. Kaikista koskettavimmista asioista on ehkä vaikeinta kirjoittaa ja niitä mahtuu tunneihmisen elämään päivittäin.
On vaikea sanoa, puhumattakaan siitä, miltä tuntuu kirjoittaa sana Myllypuro. Myllypuro jätti minuun traumaattisen jäljen, mikä ajoittain tuntuu epätodelliselta ja ajoittain painajaiselta, jota en tahdo muistaa. Jos minulla joskus on riittävästi voimia niin aion copypeistata blogiini käymäni kirjeenvaihdon Myllypurossa asumisen tiimoilta. Niin suurin odotuksin kuin sinne muutimme ja kuitenkin niin suurin pettymyksien saattelemina sieltä lähdimme.
Yhtä suurin odotuksin muutimme Valkeakoskelle. Tarkoitukseni oli aloittaa uudessa paikassa tehdä työtä toiminimellä ja aloittaa toiminta elo-syyskuun vaiheessa. Talo, mihin muutimme on 1900-luvun alussa rakennettu mansardikattoinen kaksikerroksinen rakennus. Piha-alue on valtavan suuri marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Piha-alueella kasvaa terijoensalavaa, poppelia, kuusiaitaa ja lehtikuusia. Pihasaunaan tulee vesi sähköpumpulla vanhasta pihakaivosta, muuten talon juomavesi tulee porakaivosta. Tonttia reunustaa kahdelta sivulta isot aidatut lehmipellot, minne koirat mielellään havittelevat pääsevänsä. Pihasaunan takana on vanha puucee, jonka takana kasvaa järeää puustoa, mikä estää puuceen tyhjentämisen. Pihasaunan taka-alalle jää myös vanha kallellaan oleva vaja, minkä vuokranantaja on osoittanut tavaroiden säilytyspaikaksi.
Täällä on ollut levollista elää ja asua <3
Tein valtavan isot raivaustyöt Eijan kanssa piha-alueilla, ennenkuin pystyi laittamaan koira-aitauksia ja kulkemaan pihalla turvallisesti. Sen lisäksi taloon oli jätetty edellisen asukkaan huonekalut, jotka jouduin viemään pois ennenkuin sain omat tavarani siirrettyä omille paikoilleen.
Valitettavasti tässäkin paratiisissa oli omat käärmeensä piilossa ongelmien muodossa ja heinäkuussa alkoi jo vuokranantajani kanssa käymä kirjeenvaihto olla sävyltään sellainen, että olin kypsynyt moneen asiaan. Ongelmiksi muodostuivat umpinainen kolmenkuution lokakaivo, mihin menee aivan kaikki taloudesta poistuva vesi ja mistä omistaja jätti kertomatta ja mikä olisi luonnollisestikin vaikuttanut mitä suurin todennäköisyyksin vuokrasuhteen syntymiseen. Kaikki vuotavat putket, mitkä ovat estäneet pyykinpesukoneen kytkemisen ja sisäwc:n käytön ilman kumisaappaita. Maistraatin ja Kelan kyselyt talon soveltuvuudesta ympärivuotiseen asumiseen. Asioita kyllä korjaantui aina siinä vaiheessa kun ilmoitin vuokranantajalle, että ammatti-ihminen on tilattu korjaamaan sitä ja tätä. Taloon on tehty luvanvaraisia korjaustoimia, joita ei ole kunnan rakennustarkastaja käynyt hyväksymässä, eikä kuulemma tarvikaan tulla kenenkään tarkastamaan mitään.
Fatou muutti 28.10.2013 Hervantaan ja päätin samoin tein, etten aio jäädä tähän. Lukemattomien vesiongelmien vuoksi esim. koirieni turkit ovat todella huonossa kunnossa :( . 30.10 sanoin irti tämän vuokrasuhteen, vailla tietoa uudesta osoitteesta.
Itseasiassa uusi, mutta määräaikainen paikka, jonne siirrymme on tiedossa ja sieltä käsin etsimme pysyvämpää asuinpaikkaa. Jotenkin on sellainen olo, että täytyy varpaillaan kulkea kun sydän on hiiltynyt ja karrella, siis aivan liian täynnä vastoinkäymisistä.
Uskaltaako tässä enään edes toivoa tai suunnitella mitään - en tiedä, en. Kunhan tässä vain vähän raapaisin pintaa - syvemmälle ja ajatuksella ei uskalla asioita ajatella, ettei elämä repeä ja hajoa kokonaan.
Yritän raapaista oman elämäni pintaa. Kaikista koskettavimmista asioista on ehkä vaikeinta kirjoittaa ja niitä mahtuu tunneihmisen elämään päivittäin.
On vaikea sanoa, puhumattakaan siitä, miltä tuntuu kirjoittaa sana Myllypuro. Myllypuro jätti minuun traumaattisen jäljen, mikä ajoittain tuntuu epätodelliselta ja ajoittain painajaiselta, jota en tahdo muistaa. Jos minulla joskus on riittävästi voimia niin aion copypeistata blogiini käymäni kirjeenvaihdon Myllypurossa asumisen tiimoilta. Niin suurin odotuksin kuin sinne muutimme ja kuitenkin niin suurin pettymyksien saattelemina sieltä lähdimme.
Yhtä suurin odotuksin muutimme Valkeakoskelle. Tarkoitukseni oli aloittaa uudessa paikassa tehdä työtä toiminimellä ja aloittaa toiminta elo-syyskuun vaiheessa. Talo, mihin muutimme on 1900-luvun alussa rakennettu mansardikattoinen kaksikerroksinen rakennus. Piha-alue on valtavan suuri marjapensaineen ja hedelmäpuineen. Piha-alueella kasvaa terijoensalavaa, poppelia, kuusiaitaa ja lehtikuusia. Pihasaunaan tulee vesi sähköpumpulla vanhasta pihakaivosta, muuten talon juomavesi tulee porakaivosta. Tonttia reunustaa kahdelta sivulta isot aidatut lehmipellot, minne koirat mielellään havittelevat pääsevänsä. Pihasaunan takana on vanha puucee, jonka takana kasvaa järeää puustoa, mikä estää puuceen tyhjentämisen. Pihasaunan taka-alalle jää myös vanha kallellaan oleva vaja, minkä vuokranantaja on osoittanut tavaroiden säilytyspaikaksi.
Täällä on ollut levollista elää ja asua <3
Tein valtavan isot raivaustyöt Eijan kanssa piha-alueilla, ennenkuin pystyi laittamaan koira-aitauksia ja kulkemaan pihalla turvallisesti. Sen lisäksi taloon oli jätetty edellisen asukkaan huonekalut, jotka jouduin viemään pois ennenkuin sain omat tavarani siirrettyä omille paikoilleen.
Valitettavasti tässäkin paratiisissa oli omat käärmeensä piilossa ongelmien muodossa ja heinäkuussa alkoi jo vuokranantajani kanssa käymä kirjeenvaihto olla sävyltään sellainen, että olin kypsynyt moneen asiaan. Ongelmiksi muodostuivat umpinainen kolmenkuution lokakaivo, mihin menee aivan kaikki taloudesta poistuva vesi ja mistä omistaja jätti kertomatta ja mikä olisi luonnollisestikin vaikuttanut mitä suurin todennäköisyyksin vuokrasuhteen syntymiseen. Kaikki vuotavat putket, mitkä ovat estäneet pyykinpesukoneen kytkemisen ja sisäwc:n käytön ilman kumisaappaita. Maistraatin ja Kelan kyselyt talon soveltuvuudesta ympärivuotiseen asumiseen. Asioita kyllä korjaantui aina siinä vaiheessa kun ilmoitin vuokranantajalle, että ammatti-ihminen on tilattu korjaamaan sitä ja tätä. Taloon on tehty luvanvaraisia korjaustoimia, joita ei ole kunnan rakennustarkastaja käynyt hyväksymässä, eikä kuulemma tarvikaan tulla kenenkään tarkastamaan mitään.
Fatou muutti 28.10.2013 Hervantaan ja päätin samoin tein, etten aio jäädä tähän. Lukemattomien vesiongelmien vuoksi esim. koirieni turkit ovat todella huonossa kunnossa :( . 30.10 sanoin irti tämän vuokrasuhteen, vailla tietoa uudesta osoitteesta.
Itseasiassa uusi, mutta määräaikainen paikka, jonne siirrymme on tiedossa ja sieltä käsin etsimme pysyvämpää asuinpaikkaa. Jotenkin on sellainen olo, että täytyy varpaillaan kulkea kun sydän on hiiltynyt ja karrella, siis aivan liian täynnä vastoinkäymisistä.
Uskaltaako tässä enään edes toivoa tai suunnitella mitään - en tiedä, en. Kunhan tässä vain vähän raapaisin pintaa - syvemmälle ja ajatuksella ei uskalla asioita ajatella, ettei elämä repeä ja hajoa kokonaan.
lauantai 13. huhtikuuta 2013
SIIS, MITÄ KETTUU?
Alppilan ylä-asteen koulun rehtori, opetusvirasto, opetusminiteri ja opiskelija Juha Suomenaro vastaan opettaja Antti Korhonen, poliisi, eduskunnan puhemies ja 211629 (14.4.2013 klo 0:48 ) Antti Korhosen puolesta allekirjoittanutta suomalaista tukijaa historian kirjoihin.
Suomi on suistunut raiteiltaan. Oppineet voivat mennä oppiensa taakse piiloon, mutta mikään seikka ei poista sitä tosiasiaa, että oppineet kaikessa viisaudessaan olivat tässä asiassa sekä äärettömän lyhytnäköisiä että tyhmiä.
Antti Korhonen on sekä oppinut että sen lisäksi myös viisas. Viisaus asuu sydämessä ja sitä ei kouluissa opita - myös sydämen sivistykseksi sitä kutsutaan.
Antilla oli kokemusta, tietoa, taitoa ja viisautta toiminnoissaan kun taas vastapuolella oli pelkästään tietoa. Jos vastapuolella olisi ollut edes hitusen viisautta hyvän tahdon lisäksi niin olisivat ottaneet nuoren, tilanteen alullepanijan henkilönä huomioon. Tätä he eivät kuitenkaan tehneet. Nyt asiaa seuraa satojatuhansia suomalaisia ruotien ei ainoastaan Antti Korhosen taustoja vaan myös Juha Suomenaron taustoja. - että näin viisaita päätöksentekijöitä meiltä Suomen kouluviranomaisten puolelta löytyy.
Hellankoukku käy niin kuumana, että täytyy tätä kirjoitusta jatkaa kun hiillos on sammunut ;)
Suomi on suistunut raiteiltaan. Oppineet voivat mennä oppiensa taakse piiloon, mutta mikään seikka ei poista sitä tosiasiaa, että oppineet kaikessa viisaudessaan olivat tässä asiassa sekä äärettömän lyhytnäköisiä että tyhmiä.
Antti Korhonen on sekä oppinut että sen lisäksi myös viisas. Viisaus asuu sydämessä ja sitä ei kouluissa opita - myös sydämen sivistykseksi sitä kutsutaan.
Antilla oli kokemusta, tietoa, taitoa ja viisautta toiminnoissaan kun taas vastapuolella oli pelkästään tietoa. Jos vastapuolella olisi ollut edes hitusen viisautta hyvän tahdon lisäksi niin olisivat ottaneet nuoren, tilanteen alullepanijan henkilönä huomioon. Tätä he eivät kuitenkaan tehneet. Nyt asiaa seuraa satojatuhansia suomalaisia ruotien ei ainoastaan Antti Korhosen taustoja vaan myös Juha Suomenaron taustoja. - että näin viisaita päätöksentekijöitä meiltä Suomen kouluviranomaisten puolelta löytyy.
Hellankoukku käy niin kuumana, että täytyy tätä kirjoitusta jatkaa kun hiillos on sammunut ;)
lauantai 2. maaliskuuta 2013
HYVÄ ELÄMÄ
Mikäs se sellainen hyvä elämä on ja millaisista osa-alueista se muodostuu? Minun tieni on ollut niin kauan kuin muistan, välistä auktoriteettien ihailua ja välistä auktoriteettia vastaan kapinoiden ja kyseenalaistaen niiden olemassaolon. Lähdin siis kulkemaan elämäni polkua etsien auktoriteeteistä vapaata, hyvää elämää ja kerta toisensa jälkeen olen törmännyt, milloin minkäkin yhteisön asettamiin sääntöihin ja ohjeisiin. Törmäyskurssit ovat käytännössä tarkoittaneet uuden suunnan hakemista ja uusia kuvioita, siis kaikkea sitä, mikä sotii pysyvyyden kautta tulevaa menestystä vastaan.
Vaikuttaa siltä, että hyvällä ja hyvällä elämällä on aina hintansa. Valitsemani hyvä tie tarkoittaa loppupelissä sitä, että olen omillani ja viimekädessä voin turvautua vain ja ainoastaan itseeni.
Kaikista heikoimpina hetkinä saatan tuntea kateutta niitä kohtaan, joilla on kanssakumppani jakamassa arkea, mutta kun elämä näyttää taas valoisan puolensa niin tuntuu, etten vaihtaisi hyvää elämääni rajoitteisen kanssasisareni hyvään elämään.
Mielikuvani hyvästä elämästä, jollaisen tahtoisin kohdalleni osuvan on välitön, vastuullinen, henkisesti keveä, vastaanottava, antava, sosiaalinen, turvallinen, turvattu, levollinen, kutsuva, avoin, hyväksyvä. Todellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta. Elämäni opiskelun, naapuririitojen ja oman kodin olemassaolon uhan lomassa voisin kuvailla täysin katastrofaaliseksi, Päälimmäisinä oloani hallitsevat tunteeni ovat; eristäytynyt, rajoittunut, raskas, ahdistava, epäsosiaalinen, turvaton, levoton, suljettu ja yksinäinen.
Elämäni kaaoksen keskellä ristin käteni ja luon katseeni ylös uskoen, että myös tällä vastoinkäymisellä on tarkoituksensa.
Vaikuttaa siltä, että hyvällä ja hyvällä elämällä on aina hintansa. Valitsemani hyvä tie tarkoittaa loppupelissä sitä, että olen omillani ja viimekädessä voin turvautua vain ja ainoastaan itseeni.
Kaikista heikoimpina hetkinä saatan tuntea kateutta niitä kohtaan, joilla on kanssakumppani jakamassa arkea, mutta kun elämä näyttää taas valoisan puolensa niin tuntuu, etten vaihtaisi hyvää elämääni rajoitteisen kanssasisareni hyvään elämään.
Mielikuvani hyvästä elämästä, jollaisen tahtoisin kohdalleni osuvan on välitön, vastuullinen, henkisesti keveä, vastaanottava, antava, sosiaalinen, turvallinen, turvattu, levollinen, kutsuva, avoin, hyväksyvä. Todellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta. Elämäni opiskelun, naapuririitojen ja oman kodin olemassaolon uhan lomassa voisin kuvailla täysin katastrofaaliseksi, Päälimmäisinä oloani hallitsevat tunteeni ovat; eristäytynyt, rajoittunut, raskas, ahdistava, epäsosiaalinen, turvaton, levoton, suljettu ja yksinäinen.
Elämäni kaaoksen keskellä ristin käteni ja luon katseeni ylös uskoen, että myös tällä vastoinkäymisellä on tarkoituksensa.
Siis ihan oikeestiko kiire
Aikaa on hulahtanut viimeisestä kirjoituksestani roimasti. Opiskelu on siinä mallissa, että koulutetun hierojan tutkintoon vaadittavat näytöt on kaikki suoritettu ja vielä on jäljellä valinnainen osio, sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattitutkinnosta kuntoutumisen tukeminen. Maanantaina 4.3. aloitan yhdeksän viikkoa kestäväntyöharjoittelun Keskuspuiston ammattiopiston Lassilan toimipaikassa. Sen jälkeen on kuntoutumisen tukeminen osion näyttötutkinto ja sitten pitäisikin olla valmis työelämään tuntemaan työniloa.
Eilen tein listan ranskalaisilla viivoilla niistä opintotehtävistä, joita minun täytyisi tehdä, osan niistä olisi täytynyt jo olla valmiina. Lappu on edelleen pöydällä muistuttamassa tekemättömistä tehtävistä ja mitään ei ole tapahtunut näiden asioiden eteen muistilapusta huolimatta. Jotenkin vaan ei ole henki päällä :(
Se siitä opiskelusta. Paljon on muutakin mahtunut elämääni. Harrastustoiminnaksi voitanee jo lukea kadonneen koiran etsintä, mikä on alkanut jo yli puoli vuotta sitten - sen verran intensiivistä karkurin etsintä on.
Eilen tein listan ranskalaisilla viivoilla niistä opintotehtävistä, joita minun täytyisi tehdä, osan niistä olisi täytynyt jo olla valmiina. Lappu on edelleen pöydällä muistuttamassa tekemättömistä tehtävistä ja mitään ei ole tapahtunut näiden asioiden eteen muistilapusta huolimatta. Jotenkin vaan ei ole henki päällä :(
Se siitä opiskelusta. Paljon on muutakin mahtunut elämääni. Harrastustoiminnaksi voitanee jo lukea kadonneen koiran etsintä, mikä on alkanut jo yli puoli vuotta sitten - sen verran intensiivistä karkurin etsintä on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)