TOIVOTUKSIA VUODELLE 2012

EN MUUTEN LUOVUTA MIELIVALLAN ALLA

Onneksi Te-keskus järjesti minulle sellaisen joulun, ettei tarvinnut joulua valmistaa lainkaan vaan jäi runsaasti aikaa kirjoittaa heille sekä uutta vastinetta että oikaisupyyntöä heidän tekemäänsä perusteettomaan hylkypäätökseen.  Siis, jotain hyvää kaiken ikävän keskellä :)

Siis seuraavanlainen palautekirje lähti Itäkeskuksen, Te-keskuksen paikallisjohtajalle ja isolla jakelulla jälleen kerran :)

Kiitän pikaisesta ja ystävällisestä vastauksestanne koskien Nina Avomaasta antamaani palautetta.

Muutin Myllypuroon 1.10.2011 ja välittömästi muuttomme jälkeen kävin ensimmäisen kerran Itäkeskuksen TE-toimistolla ilman ajanvarausta yhdessä tyttäreni  kanssa. En muista mieshenkilön nimeä, joka otti minut toimistollanne vastaan, mutta ensimmäisellä käyntikerrallani jokatapauksessa käytiin läpi tilannettani sekä selvitettiin TE-toimiston palvelumahdollisuuksia kohdallani ja sovittiin, että mikäli luovutan enään yrittämästä hakea hierojakoulutukseen niin voisin käydä koulutus- ja ammattitietopalvelussa keskustelemassa mahdollisesti merkantin koulutuksen päivittämisestä tai oppisopimuskoulutuksesta. Minulle myös tuolloin varattiin uusi vastaanottoaika 18.11. mennessä.

18.11. kävin sovitussa tapaamisessa ja kerroin, että olin hakenut vielä kerran tammikuussa 2012 alkavaan hierojakoulutukseen. Myös silloisessa tapaamisessa tilannettani käytiin läpi sekä kartoitettiin mahdollisuuksiani omaehtoisen koulutuksen puolesta. Kerroin toivomuksestani päästä opiskelemaan Keskuspuiston Ammattioppilaitokseen mieluummin kuin että menisin päivittämään 80-luvun alulta olevaa merkantin koulutusta tai johonkin oppisopimuskoulutukseen, mihin ajatukseen en ollut edes lämmennyt. Olin ollut tähän mennessä hakenut jo niin monta kertaa hierojakoulutukseen, että ilmassa oli pelkästään luovuttamisen tunnelmaa kun en ollut monen yrityskerran jälkeenkään onnistunut. Kerroin myös, että Keskuspuiston Ammattioppilaitoksessa annettava opetus vastaa paremmin oppimistarpeisiini kuin normaalivauhtia etenevä opetus. Sovimme seuraavan ajan tammikuulle 13.1, jolloin toisin mahdollisen koulutukseen hyväksymistodistuksen mukanani, mikäli minut olisi hierojakoulutukseen hyväksytty.

Sain vastauksen kouluun hyväksymisestä ja varasin uuden ajan toimistoonne 5.12. klo 9.15. Minulta puuttui tarvitsemanne oppilaitoksen täyttämä TEM6.21 lomake. Työntekijänne uskoi, että ennättäisin saamaan ko. Lomakkeen täytettynä puolessatoista viikossa ja sovimme taas uuden ajan 14.2.

Täytetty TEM6.21 lomake lähetettiin teille suoraan koululta ja minä tulin koulutukseen hyväksymispaperin kanssa sovittuun tapaamiseen 14.2. Käyntini Itäkeskuksen TE-toimistossa oli tällöin kolmas kerta, joten onko se teistä, kuten kirjeessänne mainitsitte TE-toimiston toimintatavan mukaista, että jokaisella kerralla aloitetaan alusta kertaamaan asiakkaan tilannetta ja kartoittamaan palvelumahdollisuuksia kohdallani kuten Nina Avomaa teki?

TE-keskus tarjoaa itse aika-ajoin työttömille työnhakijoille mahdollisuutta työvoimapoliittisena koulutuksena opiskella hierojan tutkintoa työmarkkinatuella, joihin itsekin olen hakeutunut useamman kerran. Teidän tarjoamat koulutukset toteutetaan pääasiassa Hesotessa, mitkä ovat tyssähtänyt minun kohdallani viimeistään aikarajoitteisiin, matemaattisiin soveltuvuustesteihin. Keskuspuiston Ammattioppilaitos on eritavoilla rajoitteisille opiskelijoille, jossa oppilaaksi ottaminen oppilaitokseen tapahtuu sekä lääkärin B-lausunnolla että haastattelulla.

Kuten edellä mainitsin niin mahdollistatte itse työvoimapoliittisina koulutuksina hierojan ammattitutkinnon, joista valmistuvat hierojat EIVÄT TULE TYÖLLISTYMÄÄN AVOIMIIN TYÖMARKKINOIHIN vaan tulevat toimimaan pääasiassa itsenäisinä ammatinharjoittajina lisäksi tiedossani on, että jopa tällä hetkellä opiskelee hierojaksi omaehtoisella koulutuksella useampia opiskelijoita TE-keskuksen myönteisellä päätöksellä. Missä on yhdenvertaisuus ja millä perusteella minun hakemukseni on hylätty, käyttäen mm. seuraavaa tekstiä ”ei olennaisesti paranna asiakkaan mahdollisuutta työllistyä avoimille työmarkkinoille.”? Jokainen vähänkään aikaansa seuraava tietää, ettei viisikymppisellä ole enään paljon asiaa avoimille työmarkkinoille ja, että hierojat työllistyvät itsenäisinä yrittäjinä eivätkä avoimille työmarkkinoille.

Päätöksessä esitettiin myös väite, ettei oppilaitoksesta annetun selvityksen mukaan koulutuksen päätoimisuus täyty. Selvitin tämän asian suoraan koululta Hanna Nummenrannalta, joka oli tästä väitteestä suorastaan pöyristynyt ja sanoi ottavansa sekä TE-keskuksen, Itäkeskuksen toimipisteeseen yhteyttä että laittavansa myös minulle samaisen paperin tulemaan postitse, jonka on teille toimittanut. Hanna Nummenranta painotti, että heidän koulunsa tarjoama opetus on kokopäiväistä, eikä tämä ollut ensimmäinen TEM62.1 lomake, jonka hän on täyttänyt omatoimista opiskelua varten TE-keskukselle. Nummenranta myös mainitsi, ettei hän ole moiseen väitteeseen, mikä minulle tulleessa päätöksessä esiintyi vielä koskaan törmännyt.

Kuin epätoivoiseksi varmistukseksi kielteisen päätöksenne pitävyydestä, haettiin vielä kolmaskin syy, mikä mielestänne löytyi vireilläolevasta epäselvyysdestä mahdollisesta yrittäjyydestä. Mitä tällaisella asialla on tekemistä tämän koulutukseen liittyvän asian kanssa? Ja kuten aiemmassa kirjeessäni ilmoitin niin mikäli Nina Avomaalta olisi löytynyt edes hitusen hyvää tahtoa salapoliisia leikkiessään niin hän olisi todellakin samantein selvittänyt verohallinnolta onko kyseisellä toiminimellä ollut missään vaiheessa toimintaa.

Käsi sydämellä ja aivan rehellisesti, vastaako Te-keskuksen, Itäkeskuksen toimipisteessä, Nina Avomaan esityksestä väärillä perusteilla tehty hylkypäätös opiskeluuni liittyvässä hakemuksessa käsitystänne kirjeessänne mainitsemistanne hienoista tavoitteista; asiakaslähtöisestä, asiantuntevasta ja ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Päätöksiä tehdessä noudattamienne Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeiden oikeaoppisen seuraamisen, asiakkaan kokonaisvaltaisen tilanteen havainnointi sekä lisäksi järjen- ja sydämenkäyttö ovat sallittuja ja siksi pyydänkin ystävällisesti, että käsittelette toistamiseen ilman sarvia ja hampaita mahdollisuuteni aloittaa opiskelu omaehtoisena koulutuksena liiton maksamalla työttömyyskorvauksella hierojan ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa Keskuspuiston Ammattioppilaitoksessa 9.1.2012 alkaen.

SYDÄMEENI JOULUN TEEN

Kristinuskon näkövinkkelistä joulu on hyvä.  Pieni Jeesuslapsi syntyy seimeen Marialle ja Josefille.  Itämaiset tietäjät seuraavat kirkasta tähteä vieden mukanaan lahjoja vastasyntyneelle.
Voiko kauniimpaa lahjaa Luojalta olla maailmalle kuin uusi elämä.  Joulua on sittemmin vietetty Jeesuksen syntymän kunniaksi aina uudelleen ja uudelleen.

Jo aikaa sitten joulun syvin merkitys kuitenkin hämärtyi ja joulun ilosanoma muuttui kauppiaiden ilosanomaksi.   Kuin maailmanlopun edellä hmiset juoksevat jouluostoksilla, tekevät joulusiivouksia laittaen kotiaan joulukuntoon koristein ja valoin.  Joulupöydät notkuvat sen seitsemää eri jouluherkkua juhlistaen jouluaikaa.  Joulun syvä merkitys on muuttunut täysin kaupalliseksi.


Joulukuun aikana olen käynyt avustamassa kahdeksaa iäkästä ihmistä heidän kodeissaan.  Näistä kahdeksasta kaksi odotti joulunviettoa yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa.  Loput kuusi toivoivat, ettei sitä yksinäistä joulua edes tulisi.  Joulu on pitkä aika olla yksin ja joulun tuoma yksinäisyys ja sen mukana tuoma paha mieli korostuu pelkästä joulunmerkityksen ajattelemisesta.


Tunnustaudun jouluihmiseksi kaikessa mielessä, mutta tämä elämäni 49 joulu poikkesi kaikista entisistä täydellisesti. Joulu on ollut minulle pysähtymisen, rauhan, jouluruoan ja ystävien sekä sukulaisten läsnäolon lisäksi harrasta ja pyhää aikaa, johon kynttilät antavat valoa talven pimeydessä, hyasinttien tuoksua unohtamatta.   Muuta en paljoa ole uskaltanut toivoakaa ja sekin näytti olevan liikaa toivottu tälle joululle.

Joulurauhaa itsekullekin, muuta meidän jouluun ei tänä vuonna kuulukaan.  Sen kummemmin taustoja ja syitä spekuloimatta minun jouluni muuttui työvoimapoliittisesta päätöksestä johtuvasta karenssista ruoka-anniltaan yhtä köyhäksi kuin narkkikämpän joulupöytä.  Ne, jotka ovat sen nähneet tietävät, mistä puhun.

Ensimmäisen kerran elämässäni olen jouluna ilman ruokaa, juomaa, ystäviä ja joulumieltä.  Olo on surullisen haikea ja kotona tunnelma niinkuin oman onnensa varaan jätetyllä Peppi Pitkätossulla.   Leo tuli kolmen päivän lomilleen toissapäivänä ja kysyi, että missä jouluruoat on ja koska olin ajatellut mennä kauppaan.  Sanoin, ettei mun täydy tuollaisia nyt edes ajatella kun ei ole rahaa.  Leolla olisi laittaa 50,- jouluruokiin, enempää ei laitosihmiselle tipu joulunviettoon.  Kehoitin hänet unohtamaan jouluruoat tältä erää ja ostamaan vain ruokaa, mitä hän söisi sekä pyykinpesuainetta minulle, että pääsis vielä jouluna pyykkiäkin pesemään.  Koiria olen myös pessyt sekä aaton aattona että aattona, ommellut, diamond dashia pelannut naamakirjassa ja siinähän se tämä joulu meneekin.            

Aaton aattona käytiin Leon kanssa äidin ja isän haudoilla viemässä kynttilät ja toivottamassa hyvät joulut edes rajan taakse.

Voin arvata miltä tuntuu vanhuksista viettää yksinäisiä joulua puhumattakaan riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta vähävaraisisten lapsiperheiden vanhemmilla kulutushysteriajoulun ympäröimänä. Sydän siinä särkyy silloin jos joutuu lastaan pyytämään loihtimaan sisäistä jouluiloa kavereiden kertoessa omasta joulustaan kun ei siihen aikuisenakaan kykene.

Onneksi tämäkin joulu on pian ohi.

VOI SITÄ NÄINKIN JOULUJA TOIVOTELLA

Tämä oli taas niitä viikonloppuja kun sata varmasti olisin juonut pois sen mitä ois jos vaan olisi ollut, mitä juoda pois.  Kiitos Te-keskus ja Itäkeskuksen toimipisteen virkailija/asiakaspalvelija Nina Avomaalle tämän viikonlopun ohjelmasta.

Te-keskuksen salapoliisina työskennelyt Avomaa päätti 14.12. välittömästi käyntini jälkeen kääntää kaikki kivet ja kannot ympäri, löytääkseen edes yhden syyn, millä toivottaa hyvät joulut.

Vielä se ennätän minäkin Nina Avomaalle joulut toivotella ja hiukan isommalla jakelulla.  Olen viettänyt viikonloppuni tiiviisti koneen äärellä rustaillen reklamaatiota edellämainitun henkilön toimista ja siitä tuli seuraavanlainen:

Reklamaatio Te-keskuksen Itäkeskuksen toimipisteen asiakaspalvelussa toimivan virkalija Nina Avomaan negatiivisesta ja epäinhimillisestä asenteesta ja haitanteosta minua kohtaan, mikä vaikuttaa niin psyykkiseen- kuin taloudelliseen tilaanteeseeni ja mikä luonnollisesti vaikuttaa suoranaisesti myös alaikäiseen tyttäreeni.

Olin Itäkeskuksen te-toimistolla 14.12 klo 10.25 Nina Avomaan luona, kuten edellisellä käyntikerrallani oli sovittu viedäkseni päätöksen sekä myönnetystä opiskelupaikasta että oppilaitoksen täyttämän TEM6.21 lomakkeen, mikä lähetettiinkin oppilaitoksesta suoraan Itäkeskuksen te-toimistolle.

Tietokoneelta merkintöjä minusta tutkien Nina Avomaa alkoi kertaamaan taustaani, tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kysyin, että onko tämä tarpeen, sillä minut on jo hyväksytty opiskelemaan Keskuspuiston Ammattioppilaitokseen ja tarkoitukseni oli vain tuoda edellämainitut paperit. Hänen mielestä se oli tarpeellista, jotta hän voi muodostaa käsityksen minusta ja laittaa lausunnon niille, jotka päättävät, että saanko aloittaa minulle myönnetyn koulutuksen työttömyyskorvauksen turvin vai en.

Nina Avomaan asenne asiakaspalvelijana oli koko käyntiajan asenteellinen ja vastahakoinen kaikessa tulevaan koulutukseeni liittyvissä asioissa unohtamatta mainita, että hierojia on paljon työttömänä.  Sanoin hänelle ääneen, että onhan se sitten ihmeellinen asia, että te-keskuskin kouluttaa työvoimapoliittisena koulutuksena hierojia, että miksi sitten näin?   Kysyin Avomaalta, että rangaistaanko täällä oma-aloitteisuudesta vai mistä tässä on oikein kysymys kun hän pyrkii koko ajan vesittämään suunnitelmaani. Avomaa sanoi, ettei nähnyt minua oma-aloitteisena, koska en ollut ottannut yhteyttä koulutus- ja ammattitietopalveluun keskustellakseni vaihtoehdoista tutkinnon suorittamiseksi ja rahoittamiseksi. Hän jätti kuitenkin huomiotta, että koulutus- ja ammattitietopalvelukeskustelu oli käyty ensimmäisellä käynnilläni Itäkeskuksen toimipistessä ja liittyi merkantin koulutuksen päivittämiseen. Lisäksi Nina Avomaa näki vielä tarpeelliseksi muistuttaa minua siitä, että kun olen heidän asiakkaana niin silloin minun täytyy tehdä niinkuin he käskevät. Kerroin myös Nina Avomaalle, että minulla on B-lausunto sairaudesta, jonka perusteella minut on hyväksytty opiskelemaan ko. oppilaitokseen. Hän näki jälleen kerran tarpeelliseksi muistuttaa minua, ettei siitäkään ole tässä tapauksessa mitään hyötyä vaan asia käsitellään aivan kuten muidenkin terveiden asiat.

Olen hakenut useampaan kertaan hierojan koulutkseen siinä onnistumatta, mistä löytynee tietoa myös te-keskuksen tiedostoista ja olin jo luovuttamassa hierojankoulutuksen suhteen kunnes kuitenkin päätin vielä kerran yrittää, onnistuen viimein saamaan opiskelupaikan oppilaitoksessa, missä huomioidaan terveydelliset ongelmat oppimisessa.

Kerroin myös Nina Avomaalle, että keväällä 2011, vielä Vallilassa asuessani sain puhelun Haapaniemen te-keskuksesta, josta minua kehotettiin nimenomaan omatoimisesti hakemaan ammattiin johtavaa koulutuspaikkaa, johon hän totesi, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä minulle on sanottu.

Ei ole kovin rohkaisevaa eikä mieltäylentävää saada te-keskuksen virkailijalta palautetta, ettei minulle todennäköisesti myönnetä lupaa opiskella työttömyyskorvauksella puhumattakaan siitä että noin vastustavan asenteen omaava virkailija on tekemässä minusta lausuntoa tiimille, joka tästä asiasta päätää.

Lisäksi Nina Avomaa esitti väitteen vasten parempaa tietoaan, että omistamani kennelnimi olisi yritystoimintaa.

Aivan ensinnäkin, kennelnimi itsessään ei ole toiminimi vaan nimi, minkä kasvattaja on itse keksinyt ja anonut Suomen Kennelliitolta käyttääkseen sitä mahdollisille tuleville pennuille. Olen kasvattanut kennelnimelläni tasan kaksi pentuetta (yhteensä viisi pentua) vuonna 2010 ja 2011. Kun kasvatustoiminta on harrastustoimintaa, on siitä saatu tulo henkilökohtaista ansiotuloa.

Kasvattaja muuttuu elinkeinoharjoittajaksi vasta siinä vaiheessa, mikäli hänellä on ollut pentue per vuosi viimeisen kolmen vuoden aikana tai kaksi pentuetta samana vuonna. Verovelvollinen kasvattaja on vasta kun pennuista saadut tulot ylittää verovuonna arvonlisäverorajan 8500,-.

Nina Avomaan aktiivisen toiminnan seurauksena minulle tuli postitse selvityspyyntö vuonna 2001 perustetun toiminimi Agendon olemassaolosta (ei toimintaa) sekä selvitys yritystoiminnasta. Selvitys on lähetetty jo te-keskuksen Itäkeskuksen toimipisteeseen.

Herää kysymys Nina Avomaan tarpeellisuudessa Itäkeskuksen te-toimistossa ja mahtaako hänellä olla ylipäätään riittävästi työtehtäviä palkkansa eteen, koska hänellä on aikaa tehdä ja kehittää niitä niin itselleen kuin myös kollegoilleenkin, lisäselvityspyyntöjen merkeissä.

Mikäli te-keskuksen virkailija Nina Avomaalla olisi ollut hitusenkaan hyvää tahtoa ja joulumieltä niin hän olisi salapoliisia leikkiessään voinut samantein selvittää verohallinnosta onko ko. toiminimellä ollut minkäänlaista toimintaa misään vaiheessa. Luonnollisestikin viestiä mahdollisesta yritystoiminnastani meni myös akt:lle, mikä käytännössä tarkoittaa, että rahahanat ovat kiinni asian selvittelyn ajan. Mutta kiusa se on pienikin, jollei pääse nostamaan itseään arvokkaampaan asemaan painamalla asiakkaitaan alas.

Siinä vaiheessa kun virkailijanne oma-aloitteisesti ilman todisteita tai ilman mahdollisia ulkopuolisia ilmiantoja alkaa tonkimaan asiakkaittenne asioita on lähtökohtaisena oletuksena aina, että asiakas valehtelee. Olen mielestäni ollut avoin kertoessani asioistani, mutta mikäli kertomani asiat käännetään minua vastaan niin vast'edes mietin monesti, ennenkuin suuni avaan.

Mahdollisia tulevia väärinkäsityksiä välttääkseni, pyydän ystävällisesti, että kaikki minulle rakkaaseen koiriin liittyvään harrastustoimintaan tehdyt merkinnät rekisteristänne poistetaan, ettei tästä asiasta tarvitse enään koskaan, milloinkaan vääntää kättä eikä sitä käännetä minua vastaan, ainakaan teidän toimistonne taholta.

Luoja minua varjelkoon Nina Avomaan kaltaisten virkailijoiden tekemästä mielivaltaisesti minusta minkäänlaisia lausuntoja mihinkään tiimeihin, joissa asioitani käsitellään.

Kun Te-keskus on mestari siivoamaan työttömyystilastoja ostamalla kalliilla, veronmaksajien rahoilla toteutettuja  koulutuspaketteja ulkopuolisilta koulutuksen tarjoajilta, minne ”vapaaehtoisia” työttömiä sijoitetaan ajoittain työttömyystilastosiivouksen jaloista niin suosittelen lämpimästi, että ostaisitte niitä koulutuspaketteja myös omille työntekijöille, että oppisivat, miten asiakasta kohdataan ja kohdellaan.

Helsingissä19.12.2011

RAKAS JOULUPUKKI

Minä olen ollut ihan varmasti niin kiltti kun vain osaan ja kykenen koko tämän vuoden.  Jos nyt joskus käyttäydyn hiukan äkkipikaisesti niin sinä aivan varmasti tiedät, että toiset ihmiset osaavat provosoida ja minä provosoitua.  Tänäänkin onnistuin hillitsemään itseni, vaikka tiukkaa teki.  Näkihän tontut sen, näkihän?  Niille pikkuhitlerinkuvatuksille, jotka työskentelevät työnvälitystoimistossa ja ovat leipiintyneet työhönsä ja tykkäävät nostaa itseään ja omaa arvoaan ylemmäs painamalla asiakkaitaan alas voisit tuoda pelkkiä risuja ja mielellään piikkisiä sellaisia.

Rakas joulupukki, sinä tiedät myös sen, että minä olen työteliäs ja hyvä tyyppi ja annan toisten elää, mutta odotan sitä samaa myös muilta.

Rakas joulupukki, sinä ymmärrät myös vapaaehtoistyön merkityksen tässä kovassa ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ja olet varmaan tontuilta kuullut, että kaikki työ mitä olen tässä tehnyt ja tykkään tehdä, ei ole rahassa mitattavissa.    Olen viettänyt aikaani mummujen ja pappojen seurassa, kuunnellen heitä ja keskustellen heidän kanssaan, antaen heille jotain paljon arvokkaampaa kuin työpanos jollekin yritykselle, josta voisin saada 10-15 euroa/tunti.

Kuten tiedät niin suunnittelin suuria tälle vuodelle ja lähdinkin niitä toteuttamaan.  Nyt olen melko väsynyt ja minusta olisi hienoa saada viettää joulua ystävien ja sukulaisten (edes joidenkin) seurassa, nauttien runsaista joulupöydän antimista ja joulurauhasta.  Jos nyt ehdottomasti tahdot lahjoja minulle tuoda niin miten olisi; auto, siis ihan oikea toimiva auto ja sinne hanskalokeroon sen verran rahaa, että minulla olisi varaa sitä vielä käyttääkin.  Uusi koirakin olisi tilauksessa (hihihihiiiii... sen varauksen olen kyllä jo tehnyt, taisit senkin tietää), mutta vielä puuttuu rahaa siitäkin.  Jotain pientä kivaa voisit tuoda mun Tytöillekin.  Ei minulla sitten muuta, mutta jos jotain tulee mieleeni lisää niin laitan sen tähän samaan kirjeeseen jatkoksi, että muista rakas joulupukki katsoa minun päivityksiäni <3   Tiedän, että tämän vuoden kiireisintä aikaa sinulle, mutta kiitos siitä, että  jaksoit lukea tämän.

- Meeri -

SIELUNI LÖYSI MINUT

Ensimmäinen viikonloppu muuton jälkeen kun olo tuntuu relalta ja olen saanut paljon aikaiseksi kotona jo pelkästään eilisen aikana.  Tytöt kävivät pesulla ja kuivatuksessa, imuroitukin on ja lattiat pesty puhumattakaan tiskatuista tiskeistä ja pestyistä pyykeistä.

Tänään klo 12 aamulenkin jälkeen loin varovasti katseen ompelunurkkaukseeni ja mitä suurin todennäköisyyksin  aloitan tänään jotain ompelemaan.  Ja jos ei muuta niin ainakin muutaman pannulapun, joita vailla olen.  Ehkä voisi vielä purkaa kaksi lattialla muuton jälkeen lojumaan jäänyttä banaanilaatikkoa (ehkä).

Tätä olotilaa, kun sielu tavoittaa minut uudessa kodissani, olen odottanut pian puolitoista kuukautta.  On vahva olo ja tästä on hyvä jatkaa.

Joulu tekee salamana tuloaan ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin menee samaa kiitävää vauhtia ohikin aina vuodenvaihteeseen asti.  Joulu mennään meidän kotona tällä siivolla, mikä täällä nyt vallitsee.  Joulurauhaa, hyvää jouluruokaa, ystäviä ja sukulaisia, mitä sitä muuta edes keksisi toivoa joululle.  Sitten alkaakin keskittyminen uusiin päätöksiin vuotta 2012 silmälläpitäen ja orientoituminen opinahjoon.

Paljon on kivaa odotuksissa ensivuodelle, mutta niistä ei vielä mitään ;)

TAIVAS ITKEE SADOIN PISAROIN....♫.♥.•*¨♪.`*•♫.•..♫....

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa..... taas on toiveeni, tälläkertaa kyynelistä käynyt toteen.  Viime perjantaina en ollut vielä varma, johtuiko tylsän apaattinen tuijotukseni ja vetämättömyyteni väsymyksestä vai masennuksesta, mutta toiveessa oli kyyneleitä, jotta olo olisi helpottunut.

Tämän aamun herätys kello 7.30 ja koirien kanssa ulos ennen päivän muuta ohjelmaa.

Toppa-asuun sonnustautuneena ja jaloissani F:n, minulle "muutaman" numeron liian isot lenkkarit, painatimme menemään turrikoiden kanssa kierrokselle.  Kotiin tullessamme, ei jalkani enään jaksaneetkaan nousta epämääräisesti suunniteltuja porrasaskelmia vaan kompastuin menemään lyöden naamarini seuraavaan porrastasanteeseen.  Selväähän se on ja ulkoinen habituksenikin sen jo kertoo, että lähes viisikymmentä vuotta suussani olleet legopalikat ovat olleet kovassa ja aktiivisessa käytössä eikä todennäköisesti kestä sadan kilon jysäytystä vaurioitumatta.

Hiukka teki kipeää ja jos ei olisi itkettänyt niin olisin leväyttänyt kiekkomestarin leveän hampaattoman hymyn siinä vaiheessa.  Sinne kopsahti etuhammas ja ylähuuli näytti seksikkäältä kuin botoxi käsittelyn jälkeen. Siitä se elämä repesi itkuksi ja koko päivän olen ollut kuin vereslihalla.

Hammaslääkäri askarteli legot takaisin paikoilleen ja nyt voi hymyillä kuten ennenkin jos vaan hymyilyttäis.

Ihana olotila taas vähäksi aikaa.  Kyllä on kokonaisvaltaisella itkemisellä mieltä ja oloa puhdistava vaikutus.

ÄITI JA NAINEN

Minun lapsuudessani naiset olivat äitejä, aikansa sankarittaria, jotka hoitivat lapsia.  Äideillä oli ulkopuolisena siivous- ja kodinhoitoapuna hyvä ystävä tai naapurin rouva, jolle myös uskouduttiin, tilanteiden niin vaatiessa.  Äidit laittoivat ruokaa, leipoivat, pesivät ja silittivät pyykkejä.  Äidit eivät käyttäneet ikiniä farkkuja.  Äidit käyttivät ajattomia ja hyvänlaatuisia vaatteita;  hameita, mekkoja ja kauniita alusvaatteita sekä korkokenkiä ja tietysti äidit  tuoksuivat parfyymilta.  Äidit kävivät kosmetologilla, jalkojenhoitajalla ja  kampaajalla, heillä oli aina hiukset laitettuina, huulet punattuina (huultenrajauskyniä ei silloin tunnettu) sekä kynnet (ainakin varpaankynnet) lakattuina.  Äitien ehostus oli yhtä hillittyä kuin heidän käyttäytymisensäkin.  Äidit eivät kiroilleet vaan olivat vahvasti tietoisia omasta itsestään ja roolistaan.  .Jos äidit menivät ansiotyöhön niin he eivät menneet luomaan uraa, sillä heidän uransa oli olla ÄITI.  He menivät ansiotyöhön sen vuoksi, että tahtoivat saada ylimääräistä omaa rahaa, jolla ylläpitää omaa naiseuttaan.  Äidit eivät välttämättä olleet tyytyväisiä elämäänsä parisuhteessaan, mutta äidit olivat oppineet sietämään asioita ajan hengen mukaisesti ja olivat oman aikansa tuotoksia.  Äidit opettivat omalla esimerkillään tyttärilleen, mitä on olla nainen.


Minä synnyin tytöksi, siis ihan oikeasti.  Minä leikin lapsena tyttöjen leikkejä ja unelmoin tulevaisuudesta naisena. En ikinä kuuna päivänä muista edes salaa unelmoineeni uranaisen, yksinhuoltajan tai epätoivoisia elämänvalintoja tekevän naisen kuvatuksen roolista.

Tämänpäivän äidit ovat vähemmän kuin varjo naiseudesta, minä mukaanlukien.  Tämänpäivän äiti herää kuudelta, keittää aamupuuron tai laittaa murot lapsensa lautaselle, yrittää kaiken aamukiireen keskellä sutaista ripsiväriä silmiin, jotta vastakkaisen sukupuolen edustaja voisi edes siitä päätellä hänen olevan nainen.  Tämänpäivän äiti vetäisee farkut sääriensä peitoksi ja lenkkarit jalkaansa ja hoputtaa lastansa syömään sekä pukeutumaan ripeästi, jotta ehtii viedä lapsensa päiväkodin hoitajan hoidettavaksi äidin itsensä ollessa ansiotyössä, tienaamassa elantoa itselleen ja lapselleen.

Tämänpäivän äiti maksaa palkastaan; vuokran, sähkön, vakuutukset, vaatetukset, bussimatkat (autoon äidillä ei ole varaa), ruoka-, puhelin- ja nettilaskut.  Kampaajalle tämänpäivän äidillä ei ole varaa mennä ja silloin jos varat sallii niin äiti sipaisee tarjoustalosta ostamansa väripaketin päähän peittääkseen ensimmäiset harmaat hiuksensa.  Kosmetologilla käynnistä tämänpäivän äiti voi vain uneksia, ellei sitten satu saamaan vaikka syntymäpäivälahjaksi kohtalotovereiltaan (muilta äideiltä)  lahjakorttia kosmetologille.  Jos tämänpäivän äidin kynnet ovat lakatut niin ne on taatusti oman käden jälkeä.  Varpaankynnetkään eivät lyhene tämänpäivän äidiltä jalkahoitajan toimesta.  Tämänpäivän äiti ei toteuta itseään naisena vaan elää kädestä suuhun, tasapainoilee yhteiskunnan- ja kodin vaatimusten välimaastossa ja tekee ojasta allikkoon meneviä ratkaisuja elämässä vaan pärjätäkseen päivästä toiseen.  Tämänpäivän äidillä ei ole aikaa eikä henkistä tilaa keskittyä tutustumaan yhteenkään kaksilahkeiseen.

Tämänpäivän äiti on stressaantunut, ylivelkainen, ysinäinen, elämäänsä sopeutunut ja ehkä salaa jopa katkeroitunut ja elämänsä tarkoituksen kyseenalaistanut.  Tämänpäivän äiti kiroilee, käyttäytyy epäkunnioittavasti ja jopa moukkamaisesti ja on olosuhteiden pakosta joutunut ulkoistamaan äidin roolinsa esimerkkinä ja kasvattajana, yhteiskunnan palveluja tarjoaville tahoille kuten päiväkodille ja koululle. Tämänpäivän nainen elää niin raskaan ikeen alla, ettei voi edes muistaa tai tietää, mitä ihan oikeasti on olla nainen.

KOE-ELÄMÄ

Aina ei mene asiat niinkuin on suunniteltu tai ainakin toivottu ja joskus epäonnistumisien aallon keskellä unohtuu kaikki ne hienot asiat, mitkä ovat onnistuneet jopa ilman suunnitelmia.

Ennakkoluuloistani huolimatta Fatou oli hyvissä ajoin Idols karsintojen jonossa, aivan jonon alkupäässä.  Karsintojen piti alkaa lauantaina 3.12. klo 10.30, mutta minulle tuli puhelu jo ennen klo 10, että missä viivyn kun kysellään jo minun allekirjoittamaa huoltajan lupalappua.

Ensimmäinen ryhmä oli päästetty Unioninkadun Bankin sisätiloihin ennen klo 10 ja minä kiiruhdan loppumatkan taksilla lappuineni.  Meille kaikille oli itsestään selvää, että F pääsee jatkoon, mutta kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin oletimme.

Ensimmäinen ryhmä, joka oli ennakkoon ilmottautunut pääsi sisälle ja heidät laitettiin numerojärjestyksessä kymmenen laulajan ryhmiin.  Kaksi kymmenen ryhmän laulajaa marssi kumpikin ryhmä omien alkutuomarien eteen laulamaan valitsemansa kappaleen.  Alkutuomaroinninjälkeen jatkoon päässeet pääsevät jatkamaan tammikuussa 2012 oikeiden idols-tuomareiden eteen laulamistaan.

Olin kameroineni paikalla, valmiina ikuistamaan tyttäreni onnellista ilmettä koelaulun jälkeen, mutta sitäkään ei sitten tarvinnut tehdä.

Sen enempiä syitä ja/tai seurauksia spekuloimatta voi vain todeta, että F ei päässyt alkukarsintoja pidemmälle.  Lauloi kuulemma hyvin, mutta ääni oli liian tavallinen.  F:n ystävät niin musiikin kuin muunkin saralla ja minun ystävät ovat olleet kaikki enemmän kuin ihmeissään kuullessaan tuloksen. Tälleen tämä kuitenkin meni ja tuntuu, että se oli suurempi isku minulle kuin F:lle.


F ei ole missään vaiheessa tahtonut saada idols etuliitettä itseensä, eikä nyt näillä näkymin täydykään sitä saada.  F lupasi Raimolle, että ottaa osaa kilpailuun ja tunnollisena tyttönä menikin paikan päälle, siitä huolimatta toivoimme ja odotimme muunlaista lopputulosta.


Niin tai näin. Pitäisi, vaan kun ei edes vielä viisikymppisenä osaa hyväksyä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat.  Jos jonkin asian pitää tapahtua ihmisen elämässä niin sitten se tapahtuu.  Toisinaan elämä tuntuu taistelulta unelmia ja tosiasioita vastaan.

VAPAAEHTOINEN PAKKO

Näin siivotaan työttömyystilastoja näyttämään edes hetken kauniimmilta.  Työvoimaviranomaiset ostavat yksityisiltä palveluntarjoajilta räätälöityjä koulutuksia.  Lähettävät työttömälle työnhakijalle ilmoituksen, että tälläinen koulutus on nyt haettavissa.  Ellei työtön laita hakemusta ko. tarjottuun koulutukseen niin sanktiona on työvoimapoliittinen ilmoitus liitolle, ettei hakijalla ole oikeutta työttömyyspäivärahaan siltä ja siltä väliseltä ajalta.  No, jokainen kunnon työtön laittaa innokkaana hakemuksen vetämään kyseiseen koulutukseen ja salaa toivoo, ettei tulisi valituksi kaiken maailman jonninjoutaviin koulutuksiin.  Hyvällä onnella ei tulekaan valituksi kurssille, jonne on "vapaaehtoisesti" hakenut vaan jää roikkumaan varasijalle.  Kurssit täyttyvät vastahakoisista opiskelijoista, jotka tavalla tai toisella keinottelevat itsensä irti tästä "vapaaehtoisesta" opinahjosta sillä seurauksella, että seuraavalle varalla olevalle tarjotaan ilosanomaa kurssille hyväksymisestä.  Ilosanomaviestin lopussa lukee teksti, että "ellette jostain syystä aio ottaa osaa koulutukseen niin pyydämme teitä ystävällisesti ilmoittamaan asiasta työnvälitystoimiston ...... virkailijaan.

Näin luututtiin minutkin pois tilastoista.  Otin yhteyttä sinne, tänne ja tonne, yrittäen selittää, että olen menossa koulutukseen, mikä alkaa tammikuussa enkä tarvitse tarjoamaanne koulutusta, missä opiskellaan, miten haetaan opiskelupaikkaa. Tein myös selväksi, että on idioottimaista ja yhteisten varojen haaskausta tarjota viisikymppiselle tällaista koulutusta.  "Mikäli, et ota vastaan tätä hakemaasi ja tarjoamaamme koulutuspaikkaa niin laitamme viestiä työttömyyskorvauksen maksavalle liitollesi, eihän tämä sen kummempaa".  No, ei ole ei sen kummempaa; ensimmäinen koulutusviikkoni on tässä mennyt ihan oikeasti flunssan kourissa ja loppuajalle täytyykin keksiä jotain järeämpää syytä tuleville poissaolopäiville.

Kauan eläköön valtion ja kuntien kompostitoiminta.  Jokainen instanssi tekee itsensä tärkeäksi keksimällä, mitä ihmeellisimpiä asioita pienten ihmisten päiden menoksi ja varmistaakseen oman paikkansa omiin nimiinsä lämpiävässä systeemissään.

HENGITÄN, OLEN SIIS ELÄVIEN KIRJOISSA?

Kotona jälleen.  Takana ovat hidastempoiset kilometrit maanteiden kuningattarena ja pikakiitäjän kapteenittarena.  Matkustajat olivat toinen toisiaa ymmärtäväisempiä ja ehkä juuri heidän omasta asenteesta johtuen pääsivät myös toivomaansa määränpäähän (vaikkakin eräät monien mutkien kautta). Taksikeskuksen henkilökuntakin osottautui pitkämielisen lempeäksi ja auttavaiseksi porukaksi tarjoten minulle välillä neuvontaa  oikeaa osoitetta kohden.

Hemmo, joka kävi esittelemässä minulle kulkuvälineen, kaivoi auton takatilasta sellaisen laitteen, jolla voi nähdä, missä on ja minne menee.  Ainoa ongelma siinä laitteessa oli, etten osannut laittaa sitä toimimaan ja siinä se auton tuulilasissa pällisteli minua pimeänä koko päivän.

Opin monia uusia ja hienoja asioita tänään.  Yksi parhaimmista opeista oli, että jollei taksitolpalla ole autoja niin tolppaa lähimpänä olevassa vapaassa taksissa soi puhelin.  Mutta kun niitä puhelimia on kolme siinä autossa niin eihän sitä voi aina tietää, että mihin käyttöön mikäkin puhelin on (yhteydenpitoa varten kuitenkin).  Toinen tärkeä oppi on, että ellet itse kuljettajana ymmärrä karttaa ja matkustaja lupaa opastaa, niin toivottavaa ainakin olisi, että kyseinen matkustaja omaa normaalin näkökyvyn, että pystyisi havainnoimaan missä me mennään (hän lupasi, että länsiväylältä osaisi neuvoa tien, näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduttiin hiukka seikkailemaan).

Päivän kassa jäi hävettävän pieneksi, mutta seuraava tavoitteeni onkin vähintään tuplata se.  Olin ystävällinen ja kävin hakemassa jatkokuljettajan, joka yhtä ystävällisesti lupasi tuoda minut kotiin.  Tultiin ja lujaa tänne, mahtoiko olla mielenosoitusta kun aika venyi????   ....lupasi palauttaa auton avaimen ja tilitykseni, olinkohan ihan viisas???

Taidanpa jatkaa iltaniviettoa Tytsyjen seurassa sekä eilen avaamani ja keskenjääneen valkkaripullon kera.

Uutta iloista ja henkeäsalpaavaa työpäivää odotellessa (tosin vuorovarausta en ole vielä tehnyt).

PELOTTAA JA JÄNNITTÄÄ....

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin. Onkohan mulla kaikki korvienvälissä kotosalla, mietityttää vaan.  Olo on kuin sudensuuhun olis rynnistämässä, siis aivan epätodellisen järkyttynyt.  Puolivuottahan siitä on kun taxikortin ajoin, juu niin taitaa olla ja vieläkin jaksan ihmetellä, että millä avuilla läpäisin datalaitekokeet.  Niitä laitteita kun on niin tautisen monta.

Eilen olin istumassa koko päivän inva-auton kyydissä opiskelemassa, miten homma hoituu sillä saralla.  Hiukan siinä palautui mieleen datalaitteet (siis vain hiukan),  mutta siihen se sitten jäikin.  Tänään soittivat taksifirmasta, että tulisinko töihin nyt viikonloppuna?  ...sen kummempia ajattelematta lupauduin oitis hoitamaan viikonlopun keikat.  Siis, ihan oikeesti, mihin mä olen oikein menossa - enhän mä osaa muuta kun linja-autojen reitit, LOL

Ja tämä tärähtänyt kuva, kuvaa täydellisesti olotilaani ;)

VIIKOLLA ON ELÄMÄÄ

Se olisi taas perjantai.  Siis elämähän on yhtä viikonloppua, viikkojen hulahtaessa ohitse kiitävällä vauhdillaan, ettei perässä meinaa pysyä.  Lauantaikin tuli ja tekee jo loppuaan.  Tänä yönä, siis huom! yönä, yöhän on parasta  aikaa urheilla tuossa pihamaalla, minulla on aikomus siirtää maahan jääneitä viittä pensasta hiukka vajaa metri ulospäin talosta katsoen.  Sitten ei enää muuta kuin uutta pensasta, puutavaraa aidan, seinämän ja terassin tekoon ja tietysti kiviä portaiden reunalle vielä tälle syksylle.  Muut kasvit jääkööt ensi kevääseen.  No, sitä yötä ei nyt sitten lauantaina tullut, että olisin pensaita siirrellyt kun juutuin tv:n äärelle katsomaan pakoa Puerto Vallartasta.


Se siitä.  Sunnuntai tulla tömähti vastaan ja vielä kesäajassa.  Viikonloput on jotenkin kuollutta aikaa, jolloin suunnitellaan suuria, muttei nähtävästi kuitenkaan toteuteta mitään ja viikot ovat taasen sitä aikaa, jolloin elämä sykkii, onneksi tuli viikonpäivät ja elämä takasin.

Ainakin minun päässäni sykkii nyt.  On sykkinyt ja särkenyt maanantaista klo 14 lähtien kun kävin hammaslääkärissä.  Bunara 800 ollaan naatiskeltu kolme kappaletta ja kyytipojaksi Giniä Gingeralen kanssa, röyhhhh!!!  Jätskituutteja ostin paketillisen, jotka on kohta tuhottu.  Muutama minuutti ennenkuin olen syönyt ihanaiset jätskit olen painellut avaamatonta jätskituuttia turvonnutta ja kipeää poskeani vasten.

Tiistaihin herätessäni naamani näyttää edelleen kuin itsensä täyteensyöneen hamsterin naamari.  Poski turvoksissa ja kipu ihan tuntuva.  Siis tämäkin päivä aloitetaan buranalla.

Kodissamme ei juurikaan mikään ole liikahtanut muuttomme jälkeen, joten tänään pyykkipäiväni lisäksi aion oikoa taulut kaapinpäältä nätimpään järjestykseen, asetella huoneeni kristallilampun kristallit oikeisiin kohtiin ja porata muutaman reiän kylppärin seinään lisää pinkkiä seinäkoria varten.  Eiköhän tällainen ohjelma yhdelle  päivälle riitä.

TÄTÄ MINÄ OLEN PELÄNNYT, MUTTA EN ODOTTANUT

"Miten olis siltakaaren teko" kysyin Fatoulta.  "sopiihan se" sanoi F ja heittäytyi ensin yrittämään moista asentoa.   Liikunnanohjaaja minussa heräsi ja aloin jakelemaan neuvoja kuinka siltakaari tehdään.  "Ei se voi olla niin vaikeaa, työnnä käsilläsi toiseen suuntaan jne..." toistelin ohjeitani ja kerroin kuinka minä teen siltakaaren anytime käsiltäseisonta-asennosta alas laskeutuen.  "No, näytä nyt sitten" F totesi ja minä innokkaana heittäydyin matolle selälleni kolmen koiran ilmestyessä "avustajikseni".

Siitä se järkytys alkoi.  Minä; keijun kevyt, joka gasellin askelin loikkii esteeltä toiselle.  Mitä minulle on tapahtunut.  Siltakaaren lähtöasento on oikea, mutta keho ei liikahdakaan lattiatasolta.  Käsissä ei ole voimia edes kynää nostaa lattialta.  Se vielä olisi puuttunut, että olisin räväyttänyt itseni käsinseisontaan ja ilman mitään siltakaaria rojahtanut päälleni alas.  Kaikkea sitä ihminen itsestään kuvitteleekin.

Näyttää siltä, että olen henkisellä tasollani jäänyt siihen tilaan, jolloin olin hyväkuntoinen, notkea ja vahva.  Olenhan minä heikkokuntoisia ja ylipainoisia ihmisiä ennenkin nähnyt, mutten itseäni missään vaiheessa kuvitellut kunnottomaan tilaan.

Nyt on jo muutama päivä punnerreltu, venytelty ja kävelty aikaisempaa enemmän ja tavoitteena on painon pudotus, kunnon kohotus sekä siltakaaren teko (jos hyvin onnaa).  Aikarajaksi laitettakoon vaikka loppuelämä ;)

PENTUTEHTAILU, MIKÄ KIROSANA! - KAIKKIEN YHTEINEN VASTUU!

Laitoin eilen lauantaina FB:n tilapäivitykseeni Koiralle koti -ryhmän julkaiseman allaolevan kuvan ja tekstin.
Siitä löytyy kuvaus narttukoiran tuntemuksista sen jouduttua pentutehtailun uhriksi.

"

"Hei...tiedätkö, kuka olen?  Olen puhdasrotuinen yorkshirenterrieri.  Olen pahoillani, että näytän tältä.  Ehkä et tunnistanut minua.  On vaikeaa näyttää nätiltä, kun joutuu koko ajan synnyttämään pentuja, kun joutuu elämään lian keskellä eikä kukaan koskaan kylvetä.

Ehkä tunnet jonkun lapsistani.  Niitä on maailmalla jo lähemmäs sata, mutta en itse tiedä heidän kuulumisiaan.  Pentuni vietiin minulta nii...n nuorina.  Toivottavasti he ovat unohtaneet minut ja ainakin tämän hirveän paikan, jossa olen vankina.  Tämä pieni metallihäkki ja sen ritilälattia on kaikki mitä tiedän.  Onko olemassa jotain muutakin?  Tiedän tämän häkin, tiedän yksinäisyyden, tiedän pelon, kivun ja sairaana olemisen.  Tiedän, miltä tuntuu olla liian nälkäinen, miltä tuntuu kammottava jano...  ja tiedän miltä tuntuu synnyttää.  En tiedä muuta.  Onko jotain muuta olemassa?

Miksi sinä päätit katsoa minua?  Ihmisistä tiedän ainoastaan sen, että he haluavat satuttaa.  Mitä tarkoitat auttamisella? Mitä lempeydellä? Entä rakkaudella?..."

Tällaista lukiessa ja/tai nähdessä sydämeni särkyy kerta toisensa jälkeen ja kyyneleet valuvat silmistäni.  Tahtoisin ottaa syliini tämän väärinkohdellun luontokappaleen, halata ja kertoa kuinka sen elämä tästä hetkestä muuttuisi.


Kyyneleeni ja syvä empaattisuuteni ei paljoa auta näitä kaltoinkohdeltuja eläimiä.  Paljoon ei kuitenkaan omat resurssini riitä, mutta voin kuitenkin julistaa sanaa valintojen vastuullisuudesta sekä pentutehtailun vastustamisesta.


Kenellehän minä tässä nyt sitten tätä sanomaa julistaisin, sillä ne, jotka ovat päättäneet saada koiran heti-heti-heti... ja mielummin mahdollisimman halvalla, eivät käänny minun tai muidenkaan kasvattajien puoleen vaan etsivät netin ilmaispalstoilta yhteystietoja halpojen koirien myyjiin, jotka todennäköisesti toimivat pentutehtailijoiden asiamiehinä, välittäen tuunatun ja puunatun pennun uudelle omistajalleen.


Jokaisen, joka vähääkään välittää luontokappaleista, tulisi olla kiinnostunut vähintäänkin perheenjäsenekseen ottamansa eläimen taustoista; millaisissa oloissa pennun äiti elää, millaista ravintoa, kohtelua, muuta hoitoa se saa sekä kuinka usein sitä pennutetaan, millaisissa oloissa pennut ovat kasvaneet, mitä heille on syötetty ja kuinka heitä on kohdeltu.  


Pentutehtailussa käytettävät eläimet elävät heitä väärinkohtelevien ihmisten mielivallan alla ja jokainen, joka  koiranhankintapäätöksen tehtyään antaa koiran hankintahinnan ratkaista kääntyen pentutehtailijan tai -edustajan puoleen, on osavastuullinen pentutehtailuissa tapahtuviin eläimiin kohdistuvien epäinhimillisien elinolojen ja hirmuvallan toteutumiseen.  Ei ole tarjontaa, ellei ole kysyntää.


Lämpimästi suosittelen koiranhankintaa harkitsevalle, sen jälkeen kun rotu on selvillä, ottamaan yhteyttä ko. rodun kasvattajiin.  Niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin kenneleiden pitäjät ovat allekirjoittaneet oman maansa kennelliiton kasvattajasitomuksen sekä kuuluvat oman maansa rotujärjestöön ja ovat sitoutuneet toimimaan kennelliiton kasvattajille antamien ohjeiden mukaisesti ja ovat tukenasi vielä senkin jälkeen kun pentu on luoksesi muuttanut.


Koirasta maksettava hinta ei milloinkaan jää ainoaksi kuluksi koiran elämässä oli koira hankittu sitten mitä reittejä tahansa. On terveydenhoitokuluja, turkinhoitokulut, ruokakulut, harrastuskulut, pannat, remmit, mahdolliset hoitokulut etc...


Tunteeni ovat jotenkin niin täynnä tätä eläimiin kohdistuvaa julmuutta, etten saa mitään järkevää itsestäni ulos.  Piti kuitenkin muistutuksena tällaisten asioiden olemassaolosta laittaa kopio blogiini tästä aiheesta.


Hienoa alkavaa syksyistä viikkoa itsekullekin.

NIITÄ NÄITÄ...

Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen muutosta Myllypuroon.  Tänä aikana ollaan saatu kaiken arjen askareiden lisäksi; ensimmäisen viikon aikana tavarat purettua laatikoista kaappeihin, laitettua tauluja ja peilejä seinille, raivattua viidakkomaista pihapuutarhaa, tehtyä Fatoulle hiustenpidennykset ja tutustuttu lähitienoon ulkoilureitteihin noin viiden kilometrin säteellä,

Odottelen tässä puhelimen soimista.  Tiina on tulossa käymään ja lupasin hakea hänet Myllypuron metroasemalta.     ...mukavaa kun Tiina kävi ja kiitos hänelle antennitalouteen tarkoitetusta digiboxista, nyt on kotoisampaa kun tv taas pauhaa omiin nimiinsä.

Tuli tilattua taas hillitön määrä koiran shampoita ja hoitoaineita ja nyt olis hieno aika testata niitä.  Sissi on puuvillapyykki nro 1 ja ajattelin häneen testata Isle of dogsin nro 20 royal jelly shampoota, Chris Christensenin Thickn Thicker volume response foamin proteinia sekä loppusilaus ennen föönausta Chris Christensenin ice on ice finishing spraylla.  Kun projekti nro 1 on ohi niin kerron, miltä tulos näyttää.  ...Shampoo oli hyvä, hoitoaine liian raskas Siballe ilman laimennusta (käyttöohjeissa ei mainita mitää laimennuksesta).  Finishing spray oli myös hyvä.  Pennuttaneen- ja sitämyöten turkkia menettäneen nartun turkki tuli ihan jees kuntoon.

Puuvillapyykki nro 2 vois olla vaikka Ariel.  Ariel on ollut kesästä lähtien lyhyellä turkilla ja kun kampasin sitä takuttomaksi niin siitä irtosi VALTAVASTI irokarvaa.  Enään en ihmettele, miksi lyhyeksi leikattujen cotonien turkki näyttää villatumpulta, mikä on pesty liian kuumassa vedessä.  Melko suurella todennäköisyydellä näiden koirien turkkia ei kammata/harjata/pestä niin usein kuin kuin kanssakavereiden pidempiä turkkeja ja näinollen siellä on seassa ties kuinka monta tuhatta irtokarvaa huovuttamassa koiran turkkia.

Arielille käytin samat aineet kuin Sissillekin ja tuossa se tyytyväisenä istuu kuin mikäkin patsas kylvyn ja föönauksen jälkeen.

Puuvillapyykki nro 3 jää huomiseen aamupäivään.

RISUSAVOTTA!

Ja sus sentään! teistä ei voi yksikään tietää (no ehkä jokunen :) ), miten rankkaa on tehdä  viidakoituneen pihan raivaustyötä.  Olen jotakuinkin jonkinmoisen osan tästä suuresta tehtävästäni suorittanut, mutta kuitenkin, kuinka monesti onkaan kädentaitoinen, visuaalista silmää omaava ja viherrakennustöitä tekevä ex-miesystävä käynyt mielessä.  Kaksi rullallista (taitaa olla 20 säkkiä) pensasaitaa on säkitetty ja ainakin neljä vastaavaa on tulossa. Anneli soitti minulle tänään, IHANAAAAA!   ....olo on hiukan niinkuin avioeron jälkeen :(   ...menen käymään Vallilassa ensiviikon keskiviikkona ja haen Annelin meille samalla matkalla :).  F sanoi, että soita Jarille, mutta aikarajaksi pitäisi laittaa yksi päivä.  En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut tuosta yhteydenotosta, ettei alkaisi kuvitella mitään ylimääräisiä.

Tytöt viihdyvät hienosti täällä Myllypurossa.  Ariel on laihtunut ja vyötärökin on ilmestynyt :)

Kello on  yö, tv ei pelitä, mutta taidanpa vielä lähteä säkittämään muutaman risukasan :D

VIIKONLOPPUA TÄSSÄ VIETETÄÄN

Wowwww!  miten kauniita, "timantteja" täynnä olevia pukuja näin jälleen kerran nimenantajaisissa.  Nimenantajaisten piti alkaa klo 17, mutta afrikkalaisittain se osottautui jälleen kerran noin ajaksi.  Kello tuli 18.30 eikä itse juhlakalua oltu tuotu vielä paikalle.  Juhlakalun isukki Gustav oli paikalla edustamassa sekä äitiä että poikaa. Bändi teki soundcheckiä koko sen puolentoista tunnin ajan, minkä olimme paikalla.  Oli kuitenkin mahtavan ihanaa nähdä afrikkalaista menoa ja paljon tuttuja, joita nykyään tapaan aniharvoin.  Täytyykin kysäistä Meissalta, että miksi me ei milloinkaan saatu afrikan tuliaisina niitä kauneimpia ja kiiltävämpiä juhlavaatteita, joita taas tänään näin. No, saatiin me vähän matkaevääksi afrikkalaista ruokaa ja nähtiin vilaukselta tämä pienen pieni poikavauva.

Vein F:n Vantaalle Samin luokse ja tulin kotiin jatkamaan pihanraivaustöitä, jonka edellisyönä aloitimme F:n kanssa.  Homma jäi viimeyönä kesken kun totesimme, että raivaussaha olisi paikallaan ennen juurakoiden ylösnostamista.

Raivaussahaahan minulta ei löytynyt, mutta onneksi on vielä saha, mikä on Eijalta lainassa.  Raivokkaasti kävin  peukalon paksuisten oksien kimppuun sahaten parimetrisiä oksia noin viiden neliön alueelta. Sahattavaa jäi vielä kymmenkertainen määrä.  Muutaman hevosenpäänkokoisen juurakon sain kiskottua ylös maasta ja sitten tuli stoppi.  Tämäkin olis vähän niinkuin miestenhommaa ;)

Mietin kuumeisesti, mistä saisin jonkun nakitettua pienen bobcatin kanssa nostamaan pensaat juurineen ylös.  Uskoisin, luulisin, olettaisin tai ihan miten vain, että taloyhtiön puolesta kuitenkin viedään raivausjätteet pois, sillä kysehän on kiinteistöyhtiön omistaman ja vuokralaisen piha-alueen hoidon laiminlyöminen edellisiltä asukkailta.

HUONONONNEN PÄIVÄ

Mahtava myrskytuuli riipii puiden oksia ja viuhtoo lehdet alas puista ennenaikojaan.  Tänään on saatu taas paljon aikaiseksi muuttorintamalla, mutta edelleen epäjärjestys vallitsee kodissamme.

Perjantai aamu enteili tunnelmaa, että olisi pitänyt pysyä sängyssä koko päivän, illan ja seuraavan yönkin.  ...tuttaa, ettei tv toimi täällä vielä.  Voisi aivottomana lösähtää istumaan omaan tuoliin turrikat sylissä, juotavaa sekä syötävää toisessa kädessä ja zombiena tuijottaa kuvaruutua.  Voishan sitä myös nyt tuijottaa, mutta kun ei oo kuvaa.

Koko täällä Myllypurossa oloviikon ajan nettiä on joutunut lataamaan 50 kertaa päivän aikana, ei kivaa!  Koti alkaa näyttämään kodilta, mitä nyt matot lattioilta ja verhot olohuoneesta puuttuvat.

Ystäväni pyysi minulta apua tänään.  Hän oli ostanut auton Pitäjänmäeltä, eikä uskalla sitä itse ajaa sieltä pois.  Nyt kilahti ja pahasti.  Sanoin hänelle, että kyllä mielelläni auttaisin, mutta kun on tämä muuttokin vielä vaiheessa ja olisi vielä paljon tehtävää.  Lisäsin vielä, että kaikkien ystävieni tiedossa on ollut muuttoni ja siitä huolimatta olen tämän yksin tehnyt.  Sinäkään et tullut minua auttamaan, joten ainakin minä odotan, että saan kaiken järjestykseen ennenkuin tarjoan sinulle apua.  Nyt sinun täytyy vaan keksiä, miten autosi saat sieltä Pitäjänmäeltä pois.

Kävin F:n kanssa viemässä tavaroita Kyläsaaren kierrätyskeskukseen.  Ensimmäinen merkki, että olisi pitänyt jäädä kotiin, oli kun lähdin popparikoulun kohdalla käymään pankkiautomaatilla ja auto lähti liikkumaan omiin nimiinsä kohti ajokaistaa.  Toinen merkki lienee se kun kierrätyskeskuksen pihalla ajoin korokkeenpäältä niin, että oli lähellä ettei autonrengas puhjennut tai ettemme kulkeneet kyljelleen.  Kolmas merkki oli kun lähdimme kierrätyskeskuksen pihalta.  Ajattelin hiukan peruuttaa autoa, että pääsisin siististi kääntymään vasemmalle.  Hiukka peruuttamsen seurauksena kuului iso tömähdys kun olin peruuttanut takana olevaan autoon.  Huono onni jatkui.....   minulla on saunavaraus perjantaisin klo 21-22.  Taas kuvittelin, että pääsen rentoutumaan saunanlämpöön, mutta kilin kellit!  ovi oli takalukossa ja pysyi :(

Kello on vasta vaille 22, joten vielä jatkan toiveikkaana tätä päivää.

Olisikohan huominen päivä parempi???   ...ainakin on tiedossa nimenantajaisjuhlat afrikkalaisittain.

JÄRJESTYSTÄ ELÄMÄÄN ODOTELLESSA

This time for Africa - waka waka - soi taukoamatta tietokoneeltani.  Kaipaan rullaavan rytmikästä musiikkia ja tämä on sitä jos mikä, zairelaisen musiikin lisäksi.

Tänään oli neljäs päivä muutosta.  Tavarat alkavat pikkuhiljaa löytämään paikkansa.  Keittiö tosin vielä näyttää todelliselta kauhukeittiöltä kuten myös makuuhuoneeni.  Annoin Tytöille eilen kalkkunan koivet ja kaksi koivista oli päätynyt tavaroita ja vaatteita täynnä olevaan sänkyyni.  Yön hiljaisina tunteina ja hämärässä hiivin huoneeseeni ja huomasin vaatemyttyjen seasta kaksi koipea kynsineen törröttämässä uhkaavan näköisinä kuin kauhuleffassa konsanaan.  Reippaana tyttönä raivasin oman tilani sängystäni, missä haukut jo olivatkin lähes umpiunessa.

Joskus osaan minäkin olla järkevä, kuten tässä asiassa, että jätin muuttomme Sissin pentujen poismuuton jälkeen.  Muutto, tämä pitkäaikainen sotku ja uusi ympäristö on ollut äärettömän stressaavaa kaikille kolmelle Tytölle.  

Toisen ja viimeisimmän pennun poismuutto jäi muuttohässäkän jalkoihin, mutta sujui kaikinpuolin hienosti.

Muuttofirman kanssa oltiin sovittu könttäsumma, mutta aikataulullisesti muutto venyi ja ennaltasovittu hinta kasvoi lähes puolellatoista sataa euroa.

Nyt on tullut niin monelta suunnalta palautetta meidän tavaramäärästä, että on ihan hävettänyt.  Olkoonkin miten paljon banaanilaatikoita ja jätesäkkejä tahansa ollutkin niin puolustuksena voitanee sanoa se, että kun vanhassa Vallilassa ei ollut kaappeja niin nekin siellä olleet omat kaapit täytyi ottaa mukaan ym. tarpeelliset tavarat sekä se, että meidän perheessä ei ole vain kahta henkilöä vaan paljon enemmän.  Jo koirien kaikki tarvikkeet; trimmipöytä, pentulaatikko, turbokuivain, shampoo- ja hoitoainetönikät (joita on hävettävän paljon), pesuteline, rattaat, häkit, kevythäkit, ruoat, kupit ja kipot, suojavaatteet ja tossukat, remmit ja kaulapannat, lelut jne.... vastaavat muutaman ihmisen tarvikemäärää muutossa.  Joten taidanpa unohtaa saamani palauteet tavarapaljoudesta.

Ruokaa ei vielä olla juurikaan täällä laitettu kun tarvitsis tuo keittiökin saada kuntoon.  Käytiin tänään kahteen otteeseen ulkona syömässä ja toinen kerta oli huippu.  Sain sitä, mitä tilasinkin ja hiukan lisäksi muuta.  Tilasin pariloitua lohta perunamuussilla, jonka tiesin entuudestaan olevan erittäin herkullista kuten myös tänään oli.  Hiukka ennen kuin olin lopettanut syömisen, löysin salaattikasan alta aamupalajuuston ympärilläolevan muovin kaltaisen muovin salaatin alta.  Käväisin kysymässä, että onko tämäkin syötävää.  Nuori neito sanoi, että; "voi ei, ei se ole syötävää.  Harmi, että olemme sulkeneet jo, muuten olisin voinut antaa kahvin hyvitykseksi".  Lupasi kuitenkin viedä keittiöön terveisiä.  Annoin hänelle lautasen ja pyysin viemään sen pois, sillä en tahtonut jatkaa syömistäni.  Kerroin F:lle kuinka kävi ja näin, miten silmät paloi ja savu nousi hänen silmistään.  F sanoi, että; "nyt meet heti takaisin ja vaadit joko uuden ruoan tai rahat takaisin".  Sanoin, etten mä pysty siihen.  "Senkin nyhverö" F sanoi ja marssi silmät leiskuen keittiön ovelle.  Samainen nuori neiti selitti hänelle saman kuin minulle, mutta se ei riittänyt F:lle vaan hän yksinkertaisesti ja jämäkästi sanoi, että "vähintä, mitä voitte tehdä on palauttaa rahat".  Mitään sanomatta nuori neiti kävi kassalla ja toi rahat F:lle.

Myllypuroon muutto on ollut stressin lisäksi tervetullut vaihtoehto koiraelämää silmälläpitäen.  Luonto on mahtavan upeaa täällä ja hajuja on niin paljon haisteltaviksi, ettei edes ehdi haukkua räkyttää vastaantuleville, autoista ja polkupyöristä puhumattakaan.  Stressi laantuu aikanaan, mutta toivon, että turhan räkyttäminen jää myös pois pysyvästi.

KIUSAUKSIA

Yksi yö muuttoon, kertakäyttöastiat käytössä ja Mc Donalds lähes kädenulottuvilla ja silti vatsa kirkuu kalorivajeesta.

Mansikkapirtelön lisäksi mun ehdoton mäkkärilemppari on ihan selvästi El Macho.  Rakkaus El Machoon näkyy ruokakaapissa El Macho ateriaan kuuluvan mausteseospussin muodossa, joita meille on kertynyt hävettävän kiitettävä määrä

Helmi-neiti sai kokea ensimmäisen kylpy- ja föönauskokemuksensa eilen ja täytyy sanoa, että tyttö selvisi kokemuksesta aivan yhtä loistavasti kuin Camu-veljensäkin.

Elinan lapset saavat huomenaamuna sitten sen supperiyllärin, josta jo aiemmin kirjoitinkin ;)   ....he luulevat olevansa tulossa hakemaan Helmeä meiltä huomenna, mutta minäpä vienkin Helmen ja muutaman muun koiran heille jo aamusta, ennenkuin he ovat edes heränneet.

Pitäisköhän irrottaa vielä keittiön lamppu ja muutama ruuvi seinästä, en tiedä, pitäis varmaankin.  Pakata irtotavaroita laatikkoon ja pestä jääkaappi. Pakkasen laitoin sulamaan muutama tunti sitten.  Ohoh! käänsin juuri päätäni hellan suuntaan ja huomasin, että sielläkin on vielä kattiloita ja muutama paistinpannu, joista toinen on pesun tarpeessa.

Nyt töihin siis!   ....niin ja vielä Helmelle pitää askarrella ihuna läksiäinen <3

Siivottu on! läksiäinen tehty on! nyt vois mennä vaikka nukkumaan ja jatkaa huomenna, mitä jatkettava on.

HYVÄ PÄIVÄ, PAREMPI MIELI

Tämä päivä on hyvä, huolimatta edellisen yön unen vähyydestä.  Se etu kotona olemisessa on, ettei paljon häiritse, vaikka olisikin unettomuusjakso menossa.  Käväisin heittämässä pyykit koneeseen ja mikäli minua onnistaa niin seuraavakin pyykkääjä jättää tulematta pesutupaan ja voin käyttää senkin ajan pestäkseni; verhoja, petivaatteita, päiväpeittoja, helmalakanoita, koirien tyynyjen päällisiä jne...  On huomattavasti mukavampi muuttaa uuteen kotiin ja laittaa puhdasta tekstiiliä kaappiin kuin alkaa siellä heti soittamaan pyykkirumbaa.

Kellariakin täytyis käydä ihmettelemässä :)  ....viimeksi kun siellä kävin, niin verkkokellari oli kukkurallaan kaikenlaista tarpeellista tavaraa seinäkellosta, rinkasta, ongista, jääkairasta ja puutarhavälineistä lähtien.  Kelluntatakkikin löytyy vielä ihan siltä varalta jos joskus joku haluais viedä minua merille.

Hiukkasen järkyttää nämä elämisen jäljet seinissä naulojen- ja ruuvien jättämien reikien muodossa.  Vastaavaa on luonnollisestikin odotettavissa myös toisella puolella, mutta onneksi siihen löytyy ensiapu kitistä ja maalista.  Ja onnekseni se maalisutikin pysyy vielä kädessäni.

VARO MITÄ TOIVOT, SILLÄ SE VOI KÄYDÄ TOTEEN.

Ja taas olisi aika istahtaa alas ja kirjoittaa tunteiden kirvoittamia ajatuksia ilmoille.  Yksin olet sinä ihminen, yksin kaiken keskellä - käy jälleen kerra toteen muuttopuuhastelujen lomassa. 17 muuttoa 49 vuoden aikana, mikä  tarkoittaa muuttoa joka kolmas vuosi.  Jääkaappi/pakastin ja yksi ruokakaappi tyhjentämättä, muuten kaikki pakattu muuttolaatikoihin ja kaapit pesty.  Vaatteet säkeissä, paitsi ne, mitkä ovat käytössä ja/tai menossa pesuun.  Sänky kasassa, koirien naulakko irroitettu seinästä, wc:stä irroitettu kaksi kaappia seinästä, kirjahylly nostettu alas minun huoneen reunakotelon päältä ja vaatekaappi irroitettu seinäkiinnityksistä (nostakoon muuttomiehet sen alas sieltä samaiselta reunakotelolta, missä kirjahyllykin oli).  Fatoun vaatekaapin purkaminen palasiksi vielä odottelee. Pyykkiä olisi pestävänä enemmän kuin laki sallii ja koiratkin pesen ja föönaan vielä tämän viikon aikana.

80-luvulla oli ilmeisesti muotia palapeilit, joita minullakin oli isoina paloina joka seinä täynnä.  Samaisena aikana tutustuin ensimmäisen kerran akkukäyttöiseen ruuvivääntimeen, jota sain naapuriltani lainaksi yhden muuton ajaksi.  Silloin ajattelin, että siinä oli kätevä laite, jollainen minullakin pitäisi olla.  Nyt eletään jo 2000 vuosiluvulla, enkä ole vieläkään sellaista saanut itselleni aikaiseksi.  Näin muuttojen yhteydessä sellaisen olemassaolo olisi tarpeen jos koska.  Pidän edelleenkin isoista peilipinta-aloista, mutta ovelana olen oppinut roiskimaan peilit seinille silikonia käyttäen, ja sillähän ne pysyy seinässä kuin tauti, eikä tarvitse muutossa enään irroitella ;).

Muutama muutto taaksepäin, olin räpelöimässä pesukoneen ruuvattavia jalkoja kun hermo petti mahdottoman tehtävän edessä.  Istuin kylppärin lattialla, itkin ja toivoin, että minulla olisi sellainen miesystävä, jolla pysyy vasara ja ruuvimeisseli kädessä, ettei aina tarvitsisi tehdä näitä miesten hommia itse.  Minulla on jopa ystäviä, jotka eivät edes omista työkaluja juuri siitä syystä, ettei heidän naisena tarvitse tehdä miesten hommia (heillä tosin on jos ei omaa miestä niin lähisuvussa löytyy kädentaitoisia miehiä.

Itkukohtaus meni ohi omia aikojaan ja kodin itseni näköiseksi remontteeraus jatkui.  Oli tapetointia, maalausta, hyllyjen laittoja jne....  Olin ohimennen tavannut ja jäänyt suustani kiinni itselleni aiemmin tuntemattoman miehen kanssa jotakin aikaa aikaisemmin.  Nyt tämä samainen henkilö otti minuun yhteyttä ja pyysin häntä käymään kylässä, vaikka remppa olikin kesken.  Jälkeenpäin kuulin häneltä, ettei hän ole ikinä aiemmin tavannut naista, joka tapetoi ja maalailee (vähänpä oli mies nähnyt).  Mun sydän suli kun hän alkoi mitään kysymättä auttamaan minua remontin tekemisessä.  Silloin ihmettelin ja ääneen kysyin häneltä, että miten noin komea ja taivaansiniset silmät omaava mies voi olla vapaalla jalalla?  Hän ei ymmärtänyt sitä itsekään.  Aika pian, mutta liian myöhään tämä asia kuitenkin minulle selvisi.  Kaiken kauniin, intohimoisen, yltiöromanttisen ja hyvän keskellä olin joutunut täysin sairaalloisesti mustasukkaisen ja omistushaluisen henkilön "uhriksi".  Siinä minä olin, enkä paljon muuta voinut, sillä kulkutaudistakin pääsee helpommin eroon kuin sellaisesta ihmisestä, mutta tämä on elämänvaihe sitten erikseen.  Sen ainakin opin, että kannattaa varoa, mitä toivoo.

No, rohkenen minä vieläkin toivoa, mutta silleen ihan varovaisesti vaan ;)

EI HYVÄSTI VAAN NÄKEMIIN

Tämän muuttopahvilaatikkopakkauskaaoksen keskelle mahtui haikea luopuminen ja alitajunnassa painanut viimeöinen uni.

Uni oli sekavan selkeä ja tuntui liian todelliselta;  "Minut oli kutsuttu Fatoun poikaystävän luokse kylään, jonne menin pentukoirien kanssa.  Talo oli ison avaran hallin kaltainen, missä oli useita eri tavoin sisustettuja kerroksia.  Kerros toisensa jälkeen vilisi kaikenmaailman rotuisia ja -näköisiä koiria ja koiranpentuja ja talossa oli muutenkin paljon väkeä.  Fatou sanoi, että voin päästää pennut muiden koirien joukkoon.  Seuraani hakeutui "ei minkään näköinen" nuorimies, joka teki voimakkaasti itseään tykö.  Jonkinaikaa talossa pörrättyäni huomasin, että kädessäni ollut puhelin oli vaihtunut toiseksi ja koiranpennut olivat kadonneet.  Tunsin suurta hätää juostessani talon eri kerroksissa ja huoneissa etsimässä koiranpentujani.  Olin aivan varma, että puhelimeni vaihtumisen ja koirieni katoamisen takana oli tuo petollinen itsensä tykö tekevä heppu.  Ihmettelin myös unessa sitä, että kuinka Samin kotona vilisti niin paljon toisilleen vieraita ihmisiä".

Tällainen uni saatteli minua lauantaille ja herätti kaikenlaisia ajatuksia mieleeni.  Leena miehensä kanssa tuli puolenpäivän aikaan hakemaan "iltatähteään".  Camun pesu, föönaus ja kynsienleikkaus sujuivat mallikkaasti ja niin nuorimies lähti maailmalle.

Tässä ensimmäinen kuva <3 Camusta uudessa kodissaan.

 Tässä tekemäni läksiäislahja <3 Camulle

...ja tässä Camu vielä lapsuudenkodissaan ennen lähtöä (taustalla taitaakin olla Helmi sisko)

Helmi sisko jäi eteiseen istumaan, tuijottamaan ovelle ja itkemään ja Sissi vaipui hetken synkkyyteen, niin, ettei edes ruoka maistunut.


Elina kävi Pessin kanssa kyläilemässä ja laitettiin Pessinkin turkkia vähän kuosiin.

Kiitos kaikille, jotka tavalla tai toisella jakoivat päivän kanssani.

Näin se päivä meni ja uutta odotellaan.

JUURETONTAKO

Aloitin elämäni uusioperheen "toisena" yhteisenä lapsena. Elämäni ensimmäiset 17 vuotta vietin kaupungin kylkeen 60-luvulla rakennetussa lähiössä, jonne oli jo silloin vallalla olleen suuren asuntopulan vuoksi asutettu kaupunkiin työnperässä tulleita perheitä.  Jo tuohon aikaan ihmisen hakunen löytää omaa asemaansa yhteisössä oli valloillaan aivan kuten nykyäänkin uusissa lähiöissä.  Kestää vähintään sen yhden sukupolven ja enemmänkin ennenkuin lähiö muotoutuu itsensä näköiseksi ja sen asukkaat ovat vakiinnuttaneet asemansa suhteessa asuinyhteisöönsä.  Siitä aikakaudesta alkaakin sitten asuinalueen sisäpiiriys, jossa arvioidaan jokainen uusi tulokas.

Monennäköistä elämää ja monenlaista asuinaluekokemusta rikkaampana lähden takaisin lähes juurilleni.  En voi väittää, etteikö jännittäisi ja etteikö alitajunta laittaisi kampoihin muutokselle.  Ensimmäisen kerran elämässäni muutan pois ja jätän jälkeeni sellaista, jota tiedän tulevani kaipaamaan; loistavan hienon taloyhteisöhengen ja etenkin rakkaimmista rakkaimman naapurini Annelin.

Oliko tämä muuttopäätös sitten ihan pakkoratkaisu, onkin kysymys erikseen.  Ellen olisi tätä ratkaisua tehnyt olisi minua kuitenkin loputtomasti vaivannut monenlaiset asiat, mitkä eivät kuitenkaan liittyneet meidän talon asukkaisiin.  Maito on nyt kaatunut, eikä sitä takaisin lasiin enään laiteta eli päätökset ja paperit ovat jo tehty.  Paljon kokemuksia takana ja paljon uusia asioita edessä, kyllä tämä elämä on sitten jännittävää toisinaan.  Annelin pojan Kristianin lohduttavat sanat äidilleen olivat, että "sellaisesta luksuselämästä, mitä te olette täällä viettäneet ja olleet kuin yhtä perhettä, täytyy osata luopua".  Näin se varmaan on, sanon minä, joka lähden.  Kautta aikojen on ollut ja tulee olemaan, että se kärsii joka jää.  Uuteen asiaan siirtyvällä ihmisellä on niin paljon kaikkea uutta, ettei kerkiä vanhaa kaipaamaan (ainakaan ihan heti).

SULOINEN SEKAMELSKA

Nyt sitten saatiin vihdoin ja viimein tieto, siitä, että keskinäinen asuntojenvaihtomme on hyväksytty.  Koko kesä on asuttu banaanilaatikoiden keskellä, odotettu tätä päätöstä ja kasvatettu siinä sivussa pieni pentue.

Monesti on ihmetellen tultu kysymään, että kuinka me lähdetään täältä Vallilasta lähiöön.  Selitys siihen on melko yksinkertainen. Luonto, pienempi koirapopulaatio suhteessa alueen kokoon, isompi asunto ja pienempi neliövuokra ja olenhan minä itäisestä lähiöstä, tarkemmin Puotinharjusta lähtöisinkin.  Ja, mikäli oikein kova palo Vallilaan jää päälle niin pääseehän tänne takaisin.

Tein aivan tietoisesti tästä vuodesta muutosten vuoden.  Vielä mahtuu yksi muutoksenasia elämääni, jonka käynnistän, ja se asia on painonpudotus eli elämäntapamuutos.  Kaiken kesätohinan keskellä aloitin vuorokauden aikatauluttamisen elämässäni, mutta vielä toistaiseksi se ei lähtenyt käyntiin kuten suunnittelin.  Kun nyt sitten ollaan kotiuduttu uuteen paikkaa niin sitten kutsun seesteisemmän ja järjestelmällisemmän aikakauden elämääni.

Kiitos Elinalle ihanasta, mieleenpainuneesta ja vapauttavasta vinkistä; "sinun ei tarvitse, vaan sinä saat tehdä jotain määrättyä asiaa esim. 15 minuuttia päivässä".

Tähän on hyvä lopettaa ja tästä on hyvä alkaa.

MUONAMERKIN VAIHTO

Lähes jokainen koiranomistaja tunnistaa etsikkoajan, sen ajanjakson koiraelämässään kun kokeillaan mitä erilaisimpia ruokamerkkejä.  Toivon, että meidän etsikkoaikamme olisi ohi ja mielenkiinnolla odotan näkyviä tuloksia ruokamerkin vaihdon seurauksesta.  Kohta kaksiviikkoa takana ZiwiPeak aterioita.  Ei ole kahta kertaa tarvinnut koiria kehoittaa ruokailemaan vaan kipot on tyhjentyneet välittömästi.  Aikaisemmin olin niin huolissani siitä, ettei ruoka maistunut ja saattoi mennä muutama päiväkin, ettei ruokakippoon päin katsottukaan.  Huolissani kun olin niin nappuloita oli tarjolla nonstoppina, josko vaikka kohta kelpaisi.  Muutoksia, joita lähinnä odotan ovat; syljen koostumus ja sen mukana tuomat värjäytymät suupielissä, turkin kunto ja kiilto sekä yleinen vointi ja energiataso.

ZiwiPeakissa minuun on tehnyt vaikutuksen se perustelu, että koira on pääasiassa lihansyöjä ja heidän tavoitteensa on tarjota raateluhampaat omaaville otuksillemme sitä samaa, mitä niiden villiversionsakin syövät luonnossa ja lähdimmekin liikkeelle ilmakuivatusta peura-kala kuivaruoasta.

Nyt meneillään oleva pentue on ensimmäinen ZiwiPeak pentueemme ja näyttää ne lihalastut mukuloillekin  kelpaavan.  Aluksi oli hakusessa oikea ruokamäärä, mutta siitä se pikkuhiljaa löytyi.  Silppuan lastut pienemmiksi ja liotan niitä pienessä vesimäärässä. 

TÄSTÄ TÄMÄ KIRJOITTELU LÄHTEE

Koko kesä on odotettu ja asuttu sulassa sovussa pakattujen banaanilaatikoiden keskellä.  Itseasiassa vieläkin odotellaan.  Siis, tulevaa mahdollista muuttoa Myllypuroon.  Ensin odoteltiin Sissin tiineyden ajan ja tietysti imetyksen ajan, ettei pikku äityli stressaannu ja siinä samassa tietysti hauvavauvojen ensimmäisten kadeksanviikon ajan.    Nyt aletaan elämään niitä aikoja kun pitäisi sanoa kadelle pikku karvaiselle kaverille hei-heit ja päästää irti.  Vielä on kuitenkin viikko toisella ja kaksi viikkoa toisella aikaa viettää kanssani. Miten sitä voikin niin kovasti kiintyä tuollaisiin pikku otuksiin, että aivan itkettää pelkkä ajatus niistä eroamisesta.

Elämme siis monella muotoa keskellä lähtölaskentoja alkamista, suuria muutoksia ja uusien asioiden astumista elämäämme.