ÄITI JA NAINEN

Minun lapsuudessani naiset olivat äitejä, aikansa sankarittaria, jotka hoitivat lapsia.  Äideillä oli ulkopuolisena siivous- ja kodinhoitoapuna hyvä ystävä tai naapurin rouva, jolle myös uskouduttiin, tilanteiden niin vaatiessa.  Äidit laittoivat ruokaa, leipoivat, pesivät ja silittivät pyykkejä.  Äidit eivät käyttäneet ikiniä farkkuja.  Äidit käyttivät ajattomia ja hyvänlaatuisia vaatteita;  hameita, mekkoja ja kauniita alusvaatteita sekä korkokenkiä ja tietysti äidit  tuoksuivat parfyymilta.  Äidit kävivät kosmetologilla, jalkojenhoitajalla ja  kampaajalla, heillä oli aina hiukset laitettuina, huulet punattuina (huultenrajauskyniä ei silloin tunnettu) sekä kynnet (ainakin varpaankynnet) lakattuina.  Äitien ehostus oli yhtä hillittyä kuin heidän käyttäytymisensäkin.  Äidit eivät kiroilleet vaan olivat vahvasti tietoisia omasta itsestään ja roolistaan.  .Jos äidit menivät ansiotyöhön niin he eivät menneet luomaan uraa, sillä heidän uransa oli olla ÄITI.  He menivät ansiotyöhön sen vuoksi, että tahtoivat saada ylimääräistä omaa rahaa, jolla ylläpitää omaa naiseuttaan.  Äidit eivät välttämättä olleet tyytyväisiä elämäänsä parisuhteessaan, mutta äidit olivat oppineet sietämään asioita ajan hengen mukaisesti ja olivat oman aikansa tuotoksia.  Äidit opettivat omalla esimerkillään tyttärilleen, mitä on olla nainen.


Minä synnyin tytöksi, siis ihan oikeasti.  Minä leikin lapsena tyttöjen leikkejä ja unelmoin tulevaisuudesta naisena. En ikinä kuuna päivänä muista edes salaa unelmoineeni uranaisen, yksinhuoltajan tai epätoivoisia elämänvalintoja tekevän naisen kuvatuksen roolista.

Tämänpäivän äidit ovat vähemmän kuin varjo naiseudesta, minä mukaanlukien.  Tämänpäivän äiti herää kuudelta, keittää aamupuuron tai laittaa murot lapsensa lautaselle, yrittää kaiken aamukiireen keskellä sutaista ripsiväriä silmiin, jotta vastakkaisen sukupuolen edustaja voisi edes siitä päätellä hänen olevan nainen.  Tämänpäivän äiti vetäisee farkut sääriensä peitoksi ja lenkkarit jalkaansa ja hoputtaa lastansa syömään sekä pukeutumaan ripeästi, jotta ehtii viedä lapsensa päiväkodin hoitajan hoidettavaksi äidin itsensä ollessa ansiotyössä, tienaamassa elantoa itselleen ja lapselleen.

Tämänpäivän äiti maksaa palkastaan; vuokran, sähkön, vakuutukset, vaatetukset, bussimatkat (autoon äidillä ei ole varaa), ruoka-, puhelin- ja nettilaskut.  Kampaajalle tämänpäivän äidillä ei ole varaa mennä ja silloin jos varat sallii niin äiti sipaisee tarjoustalosta ostamansa väripaketin päähän peittääkseen ensimmäiset harmaat hiuksensa.  Kosmetologilla käynnistä tämänpäivän äiti voi vain uneksia, ellei sitten satu saamaan vaikka syntymäpäivälahjaksi kohtalotovereiltaan (muilta äideiltä)  lahjakorttia kosmetologille.  Jos tämänpäivän äidin kynnet ovat lakatut niin ne on taatusti oman käden jälkeä.  Varpaankynnetkään eivät lyhene tämänpäivän äidiltä jalkahoitajan toimesta.  Tämänpäivän äiti ei toteuta itseään naisena vaan elää kädestä suuhun, tasapainoilee yhteiskunnan- ja kodin vaatimusten välimaastossa ja tekee ojasta allikkoon meneviä ratkaisuja elämässä vaan pärjätäkseen päivästä toiseen.  Tämänpäivän äidillä ei ole aikaa eikä henkistä tilaa keskittyä tutustumaan yhteenkään kaksilahkeiseen.

Tämänpäivän äiti on stressaantunut, ylivelkainen, ysinäinen, elämäänsä sopeutunut ja ehkä salaa jopa katkeroitunut ja elämänsä tarkoituksen kyseenalaistanut.  Tämänpäivän äiti kiroilee, käyttäytyy epäkunnioittavasti ja jopa moukkamaisesti ja on olosuhteiden pakosta joutunut ulkoistamaan äidin roolinsa esimerkkinä ja kasvattajana, yhteiskunnan palveluja tarjoaville tahoille kuten päiväkodille ja koululle. Tämänpäivän nainen elää niin raskaan ikeen alla, ettei voi edes muistaa tai tietää, mitä ihan oikeasti on olla nainen.