Kristinuskon näkövinkkelistä joulu on hyvä. Pieni Jeesuslapsi syntyy seimeen Marialle ja Josefille. Itämaiset tietäjät seuraavat kirkasta tähteä vieden mukanaan lahjoja vastasyntyneelle.
Voiko kauniimpaa lahjaa Luojalta olla maailmalle kuin uusi elämä. Joulua on sittemmin vietetty Jeesuksen syntymän kunniaksi aina uudelleen ja uudelleen.
Jo aikaa sitten joulun syvin merkitys kuitenkin hämärtyi ja joulun ilosanoma muuttui kauppiaiden ilosanomaksi. Kuin maailmanlopun edellä hmiset juoksevat jouluostoksilla, tekevät joulusiivouksia laittaen kotiaan joulukuntoon koristein ja valoin. Joulupöydät notkuvat sen seitsemää eri jouluherkkua juhlistaen jouluaikaa. Joulun syvä merkitys on muuttunut täysin kaupalliseksi.
Joulukuun aikana olen käynyt avustamassa kahdeksaa iäkästä ihmistä heidän kodeissaan. Näistä kahdeksasta kaksi odotti joulunviettoa yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa. Loput kuusi toivoivat, ettei sitä yksinäistä joulua edes tulisi. Joulu on pitkä aika olla yksin ja joulun tuoma yksinäisyys ja sen mukana tuoma paha mieli korostuu pelkästä joulunmerkityksen ajattelemisesta.
Tunnustaudun jouluihmiseksi kaikessa mielessä, mutta tämä elämäni 49 joulu poikkesi kaikista entisistä täydellisesti. Joulu on ollut minulle pysähtymisen, rauhan, jouluruoan ja ystävien sekä sukulaisten läsnäolon lisäksi harrasta ja pyhää aikaa, johon kynttilät antavat valoa talven pimeydessä, hyasinttien tuoksua unohtamatta. Muuta en paljoa ole uskaltanut toivoakaa ja sekin näytti olevan liikaa toivottu tälle joululle.
Joulurauhaa itsekullekin, muuta meidän jouluun ei tänä vuonna kuulukaan. Sen kummemmin taustoja ja syitä spekuloimatta minun jouluni muuttui työvoimapoliittisesta päätöksestä johtuvasta karenssista ruoka-anniltaan yhtä köyhäksi kuin narkkikämpän joulupöytä. Ne, jotka ovat sen nähneet tietävät, mistä puhun.
Ensimmäisen kerran elämässäni olen jouluna ilman ruokaa, juomaa, ystäviä ja joulumieltä. Olo on surullisen haikea ja kotona tunnelma niinkuin oman onnensa varaan jätetyllä Peppi Pitkätossulla. Leo tuli kolmen päivän lomilleen toissapäivänä ja kysyi, että missä jouluruoat on ja koska olin ajatellut mennä kauppaan. Sanoin, ettei mun täydy tuollaisia nyt edes ajatella kun ei ole rahaa. Leolla olisi laittaa 50,- jouluruokiin, enempää ei laitosihmiselle tipu joulunviettoon. Kehoitin hänet unohtamaan jouluruoat tältä erää ja ostamaan vain ruokaa, mitä hän söisi sekä pyykinpesuainetta minulle, että pääsis vielä jouluna pyykkiäkin pesemään. Koiria olen myös pessyt sekä aaton aattona että aattona, ommellut, diamond dashia pelannut naamakirjassa ja siinähän se tämä joulu meneekin.
Aaton aattona käytiin Leon kanssa äidin ja isän haudoilla viemässä kynttilät ja toivottamassa hyvät joulut edes rajan taakse.
Voin arvata miltä tuntuu vanhuksista viettää yksinäisiä joulua puhumattakaan riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta vähävaraisisten lapsiperheiden vanhemmilla kulutushysteriajoulun ympäröimänä. Sydän siinä särkyy silloin jos joutuu lastaan pyytämään loihtimaan sisäistä jouluiloa kavereiden kertoessa omasta joulustaan kun ei siihen aikuisenakaan kykene.
Onneksi tämäkin joulu on pian ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti