TOIVOTUKSIA VUODELLE 2012

EN MUUTEN LUOVUTA MIELIVALLAN ALLA

Onneksi Te-keskus järjesti minulle sellaisen joulun, ettei tarvinnut joulua valmistaa lainkaan vaan jäi runsaasti aikaa kirjoittaa heille sekä uutta vastinetta että oikaisupyyntöä heidän tekemäänsä perusteettomaan hylkypäätökseen.  Siis, jotain hyvää kaiken ikävän keskellä :)

Siis seuraavanlainen palautekirje lähti Itäkeskuksen, Te-keskuksen paikallisjohtajalle ja isolla jakelulla jälleen kerran :)

Kiitän pikaisesta ja ystävällisestä vastauksestanne koskien Nina Avomaasta antamaani palautetta.

Muutin Myllypuroon 1.10.2011 ja välittömästi muuttomme jälkeen kävin ensimmäisen kerran Itäkeskuksen TE-toimistolla ilman ajanvarausta yhdessä tyttäreni  kanssa. En muista mieshenkilön nimeä, joka otti minut toimistollanne vastaan, mutta ensimmäisellä käyntikerrallani jokatapauksessa käytiin läpi tilannettani sekä selvitettiin TE-toimiston palvelumahdollisuuksia kohdallani ja sovittiin, että mikäli luovutan enään yrittämästä hakea hierojakoulutukseen niin voisin käydä koulutus- ja ammattitietopalvelussa keskustelemassa mahdollisesti merkantin koulutuksen päivittämisestä tai oppisopimuskoulutuksesta. Minulle myös tuolloin varattiin uusi vastaanottoaika 18.11. mennessä.

18.11. kävin sovitussa tapaamisessa ja kerroin, että olin hakenut vielä kerran tammikuussa 2012 alkavaan hierojakoulutukseen. Myös silloisessa tapaamisessa tilannettani käytiin läpi sekä kartoitettiin mahdollisuuksiani omaehtoisen koulutuksen puolesta. Kerroin toivomuksestani päästä opiskelemaan Keskuspuiston Ammattioppilaitokseen mieluummin kuin että menisin päivittämään 80-luvun alulta olevaa merkantin koulutusta tai johonkin oppisopimuskoulutukseen, mihin ajatukseen en ollut edes lämmennyt. Olin ollut tähän mennessä hakenut jo niin monta kertaa hierojakoulutukseen, että ilmassa oli pelkästään luovuttamisen tunnelmaa kun en ollut monen yrityskerran jälkeenkään onnistunut. Kerroin myös, että Keskuspuiston Ammattioppilaitoksessa annettava opetus vastaa paremmin oppimistarpeisiini kuin normaalivauhtia etenevä opetus. Sovimme seuraavan ajan tammikuulle 13.1, jolloin toisin mahdollisen koulutukseen hyväksymistodistuksen mukanani, mikäli minut olisi hierojakoulutukseen hyväksytty.

Sain vastauksen kouluun hyväksymisestä ja varasin uuden ajan toimistoonne 5.12. klo 9.15. Minulta puuttui tarvitsemanne oppilaitoksen täyttämä TEM6.21 lomake. Työntekijänne uskoi, että ennättäisin saamaan ko. Lomakkeen täytettynä puolessatoista viikossa ja sovimme taas uuden ajan 14.2.

Täytetty TEM6.21 lomake lähetettiin teille suoraan koululta ja minä tulin koulutukseen hyväksymispaperin kanssa sovittuun tapaamiseen 14.2. Käyntini Itäkeskuksen TE-toimistossa oli tällöin kolmas kerta, joten onko se teistä, kuten kirjeessänne mainitsitte TE-toimiston toimintatavan mukaista, että jokaisella kerralla aloitetaan alusta kertaamaan asiakkaan tilannetta ja kartoittamaan palvelumahdollisuuksia kohdallani kuten Nina Avomaa teki?

TE-keskus tarjoaa itse aika-ajoin työttömille työnhakijoille mahdollisuutta työvoimapoliittisena koulutuksena opiskella hierojan tutkintoa työmarkkinatuella, joihin itsekin olen hakeutunut useamman kerran. Teidän tarjoamat koulutukset toteutetaan pääasiassa Hesotessa, mitkä ovat tyssähtänyt minun kohdallani viimeistään aikarajoitteisiin, matemaattisiin soveltuvuustesteihin. Keskuspuiston Ammattioppilaitos on eritavoilla rajoitteisille opiskelijoille, jossa oppilaaksi ottaminen oppilaitokseen tapahtuu sekä lääkärin B-lausunnolla että haastattelulla.

Kuten edellä mainitsin niin mahdollistatte itse työvoimapoliittisina koulutuksina hierojan ammattitutkinnon, joista valmistuvat hierojat EIVÄT TULE TYÖLLISTYMÄÄN AVOIMIIN TYÖMARKKINOIHIN vaan tulevat toimimaan pääasiassa itsenäisinä ammatinharjoittajina lisäksi tiedossani on, että jopa tällä hetkellä opiskelee hierojaksi omaehtoisella koulutuksella useampia opiskelijoita TE-keskuksen myönteisellä päätöksellä. Missä on yhdenvertaisuus ja millä perusteella minun hakemukseni on hylätty, käyttäen mm. seuraavaa tekstiä ”ei olennaisesti paranna asiakkaan mahdollisuutta työllistyä avoimille työmarkkinoille.”? Jokainen vähänkään aikaansa seuraava tietää, ettei viisikymppisellä ole enään paljon asiaa avoimille työmarkkinoille ja, että hierojat työllistyvät itsenäisinä yrittäjinä eivätkä avoimille työmarkkinoille.

Päätöksessä esitettiin myös väite, ettei oppilaitoksesta annetun selvityksen mukaan koulutuksen päätoimisuus täyty. Selvitin tämän asian suoraan koululta Hanna Nummenrannalta, joka oli tästä väitteestä suorastaan pöyristynyt ja sanoi ottavansa sekä TE-keskuksen, Itäkeskuksen toimipisteeseen yhteyttä että laittavansa myös minulle samaisen paperin tulemaan postitse, jonka on teille toimittanut. Hanna Nummenranta painotti, että heidän koulunsa tarjoama opetus on kokopäiväistä, eikä tämä ollut ensimmäinen TEM62.1 lomake, jonka hän on täyttänyt omatoimista opiskelua varten TE-keskukselle. Nummenranta myös mainitsi, ettei hän ole moiseen väitteeseen, mikä minulle tulleessa päätöksessä esiintyi vielä koskaan törmännyt.

Kuin epätoivoiseksi varmistukseksi kielteisen päätöksenne pitävyydestä, haettiin vielä kolmaskin syy, mikä mielestänne löytyi vireilläolevasta epäselvyysdestä mahdollisesta yrittäjyydestä. Mitä tällaisella asialla on tekemistä tämän koulutukseen liittyvän asian kanssa? Ja kuten aiemmassa kirjeessäni ilmoitin niin mikäli Nina Avomaalta olisi löytynyt edes hitusen hyvää tahtoa salapoliisia leikkiessään niin hän olisi todellakin samantein selvittänyt verohallinnolta onko kyseisellä toiminimellä ollut missään vaiheessa toimintaa.

Käsi sydämellä ja aivan rehellisesti, vastaako Te-keskuksen, Itäkeskuksen toimipisteessä, Nina Avomaan esityksestä väärillä perusteilla tehty hylkypäätös opiskeluuni liittyvässä hakemuksessa käsitystänne kirjeessänne mainitsemistanne hienoista tavoitteista; asiakaslähtöisestä, asiantuntevasta ja ystävällisestä asiakaspalvelusta.

Päätöksiä tehdessä noudattamienne Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeiden oikeaoppisen seuraamisen, asiakkaan kokonaisvaltaisen tilanteen havainnointi sekä lisäksi järjen- ja sydämenkäyttö ovat sallittuja ja siksi pyydänkin ystävällisesti, että käsittelette toistamiseen ilman sarvia ja hampaita mahdollisuuteni aloittaa opiskelu omaehtoisena koulutuksena liiton maksamalla työttömyyskorvauksella hierojan ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa Keskuspuiston Ammattioppilaitoksessa 9.1.2012 alkaen.

SYDÄMEENI JOULUN TEEN

Kristinuskon näkövinkkelistä joulu on hyvä.  Pieni Jeesuslapsi syntyy seimeen Marialle ja Josefille.  Itämaiset tietäjät seuraavat kirkasta tähteä vieden mukanaan lahjoja vastasyntyneelle.
Voiko kauniimpaa lahjaa Luojalta olla maailmalle kuin uusi elämä.  Joulua on sittemmin vietetty Jeesuksen syntymän kunniaksi aina uudelleen ja uudelleen.

Jo aikaa sitten joulun syvin merkitys kuitenkin hämärtyi ja joulun ilosanoma muuttui kauppiaiden ilosanomaksi.   Kuin maailmanlopun edellä hmiset juoksevat jouluostoksilla, tekevät joulusiivouksia laittaen kotiaan joulukuntoon koristein ja valoin.  Joulupöydät notkuvat sen seitsemää eri jouluherkkua juhlistaen jouluaikaa.  Joulun syvä merkitys on muuttunut täysin kaupalliseksi.


Joulukuun aikana olen käynyt avustamassa kahdeksaa iäkästä ihmistä heidän kodeissaan.  Näistä kahdeksasta kaksi odotti joulunviettoa yhdessä lastensa ja lastenlastensa kanssa.  Loput kuusi toivoivat, ettei sitä yksinäistä joulua edes tulisi.  Joulu on pitkä aika olla yksin ja joulun tuoma yksinäisyys ja sen mukana tuoma paha mieli korostuu pelkästä joulunmerkityksen ajattelemisesta.


Tunnustaudun jouluihmiseksi kaikessa mielessä, mutta tämä elämäni 49 joulu poikkesi kaikista entisistä täydellisesti. Joulu on ollut minulle pysähtymisen, rauhan, jouluruoan ja ystävien sekä sukulaisten läsnäolon lisäksi harrasta ja pyhää aikaa, johon kynttilät antavat valoa talven pimeydessä, hyasinttien tuoksua unohtamatta.   Muuta en paljoa ole uskaltanut toivoakaa ja sekin näytti olevan liikaa toivottu tälle joululle.

Joulurauhaa itsekullekin, muuta meidän jouluun ei tänä vuonna kuulukaan.  Sen kummemmin taustoja ja syitä spekuloimatta minun jouluni muuttui työvoimapoliittisesta päätöksestä johtuvasta karenssista ruoka-anniltaan yhtä köyhäksi kuin narkkikämpän joulupöytä.  Ne, jotka ovat sen nähneet tietävät, mistä puhun.

Ensimmäisen kerran elämässäni olen jouluna ilman ruokaa, juomaa, ystäviä ja joulumieltä.  Olo on surullisen haikea ja kotona tunnelma niinkuin oman onnensa varaan jätetyllä Peppi Pitkätossulla.   Leo tuli kolmen päivän lomilleen toissapäivänä ja kysyi, että missä jouluruoat on ja koska olin ajatellut mennä kauppaan.  Sanoin, ettei mun täydy tuollaisia nyt edes ajatella kun ei ole rahaa.  Leolla olisi laittaa 50,- jouluruokiin, enempää ei laitosihmiselle tipu joulunviettoon.  Kehoitin hänet unohtamaan jouluruoat tältä erää ja ostamaan vain ruokaa, mitä hän söisi sekä pyykinpesuainetta minulle, että pääsis vielä jouluna pyykkiäkin pesemään.  Koiria olen myös pessyt sekä aaton aattona että aattona, ommellut, diamond dashia pelannut naamakirjassa ja siinähän se tämä joulu meneekin.            

Aaton aattona käytiin Leon kanssa äidin ja isän haudoilla viemässä kynttilät ja toivottamassa hyvät joulut edes rajan taakse.

Voin arvata miltä tuntuu vanhuksista viettää yksinäisiä joulua puhumattakaan riittämättömyyden ja huonommuuden tunteesta vähävaraisisten lapsiperheiden vanhemmilla kulutushysteriajoulun ympäröimänä. Sydän siinä särkyy silloin jos joutuu lastaan pyytämään loihtimaan sisäistä jouluiloa kavereiden kertoessa omasta joulustaan kun ei siihen aikuisenakaan kykene.

Onneksi tämäkin joulu on pian ohi.

VOI SITÄ NÄINKIN JOULUJA TOIVOTELLA

Tämä oli taas niitä viikonloppuja kun sata varmasti olisin juonut pois sen mitä ois jos vaan olisi ollut, mitä juoda pois.  Kiitos Te-keskus ja Itäkeskuksen toimipisteen virkailija/asiakaspalvelija Nina Avomaalle tämän viikonlopun ohjelmasta.

Te-keskuksen salapoliisina työskennelyt Avomaa päätti 14.12. välittömästi käyntini jälkeen kääntää kaikki kivet ja kannot ympäri, löytääkseen edes yhden syyn, millä toivottaa hyvät joulut.

Vielä se ennätän minäkin Nina Avomaalle joulut toivotella ja hiukan isommalla jakelulla.  Olen viettänyt viikonloppuni tiiviisti koneen äärellä rustaillen reklamaatiota edellämainitun henkilön toimista ja siitä tuli seuraavanlainen:

Reklamaatio Te-keskuksen Itäkeskuksen toimipisteen asiakaspalvelussa toimivan virkalija Nina Avomaan negatiivisesta ja epäinhimillisestä asenteesta ja haitanteosta minua kohtaan, mikä vaikuttaa niin psyykkiseen- kuin taloudelliseen tilaanteeseeni ja mikä luonnollisesti vaikuttaa suoranaisesti myös alaikäiseen tyttäreeni.

Olin Itäkeskuksen te-toimistolla 14.12 klo 10.25 Nina Avomaan luona, kuten edellisellä käyntikerrallani oli sovittu viedäkseni päätöksen sekä myönnetystä opiskelupaikasta että oppilaitoksen täyttämän TEM6.21 lomakkeen, mikä lähetettiinkin oppilaitoksesta suoraan Itäkeskuksen te-toimistolle.

Tietokoneelta merkintöjä minusta tutkien Nina Avomaa alkoi kertaamaan taustaani, tekemisiäni ja tekemättä jättämisiäni. Kysyin, että onko tämä tarpeen, sillä minut on jo hyväksytty opiskelemaan Keskuspuiston Ammattioppilaitokseen ja tarkoitukseni oli vain tuoda edellämainitut paperit. Hänen mielestä se oli tarpeellista, jotta hän voi muodostaa käsityksen minusta ja laittaa lausunnon niille, jotka päättävät, että saanko aloittaa minulle myönnetyn koulutuksen työttömyyskorvauksen turvin vai en.

Nina Avomaan asenne asiakaspalvelijana oli koko käyntiajan asenteellinen ja vastahakoinen kaikessa tulevaan koulutukseeni liittyvissä asioissa unohtamatta mainita, että hierojia on paljon työttömänä.  Sanoin hänelle ääneen, että onhan se sitten ihmeellinen asia, että te-keskuskin kouluttaa työvoimapoliittisena koulutuksena hierojia, että miksi sitten näin?   Kysyin Avomaalta, että rangaistaanko täällä oma-aloitteisuudesta vai mistä tässä on oikein kysymys kun hän pyrkii koko ajan vesittämään suunnitelmaani. Avomaa sanoi, ettei nähnyt minua oma-aloitteisena, koska en ollut ottannut yhteyttä koulutus- ja ammattitietopalveluun keskustellakseni vaihtoehdoista tutkinnon suorittamiseksi ja rahoittamiseksi. Hän jätti kuitenkin huomiotta, että koulutus- ja ammattitietopalvelukeskustelu oli käyty ensimmäisellä käynnilläni Itäkeskuksen toimipistessä ja liittyi merkantin koulutuksen päivittämiseen. Lisäksi Nina Avomaa näki vielä tarpeelliseksi muistuttaa minua siitä, että kun olen heidän asiakkaana niin silloin minun täytyy tehdä niinkuin he käskevät. Kerroin myös Nina Avomaalle, että minulla on B-lausunto sairaudesta, jonka perusteella minut on hyväksytty opiskelemaan ko. oppilaitokseen. Hän näki jälleen kerran tarpeelliseksi muistuttaa minua, ettei siitäkään ole tässä tapauksessa mitään hyötyä vaan asia käsitellään aivan kuten muidenkin terveiden asiat.

Olen hakenut useampaan kertaan hierojan koulutkseen siinä onnistumatta, mistä löytynee tietoa myös te-keskuksen tiedostoista ja olin jo luovuttamassa hierojankoulutuksen suhteen kunnes kuitenkin päätin vielä kerran yrittää, onnistuen viimein saamaan opiskelupaikan oppilaitoksessa, missä huomioidaan terveydelliset ongelmat oppimisessa.

Kerroin myös Nina Avomaalle, että keväällä 2011, vielä Vallilassa asuessani sain puhelun Haapaniemen te-keskuksesta, josta minua kehotettiin nimenomaan omatoimisesti hakemaan ammattiin johtavaa koulutuspaikkaa, johon hän totesi, ettei sillä ole mitään merkitystä, mitä minulle on sanottu.

Ei ole kovin rohkaisevaa eikä mieltäylentävää saada te-keskuksen virkailijalta palautetta, ettei minulle todennäköisesti myönnetä lupaa opiskella työttömyyskorvauksella puhumattakaan siitä että noin vastustavan asenteen omaava virkailija on tekemässä minusta lausuntoa tiimille, joka tästä asiasta päätää.

Lisäksi Nina Avomaa esitti väitteen vasten parempaa tietoaan, että omistamani kennelnimi olisi yritystoimintaa.

Aivan ensinnäkin, kennelnimi itsessään ei ole toiminimi vaan nimi, minkä kasvattaja on itse keksinyt ja anonut Suomen Kennelliitolta käyttääkseen sitä mahdollisille tuleville pennuille. Olen kasvattanut kennelnimelläni tasan kaksi pentuetta (yhteensä viisi pentua) vuonna 2010 ja 2011. Kun kasvatustoiminta on harrastustoimintaa, on siitä saatu tulo henkilökohtaista ansiotuloa.

Kasvattaja muuttuu elinkeinoharjoittajaksi vasta siinä vaiheessa, mikäli hänellä on ollut pentue per vuosi viimeisen kolmen vuoden aikana tai kaksi pentuetta samana vuonna. Verovelvollinen kasvattaja on vasta kun pennuista saadut tulot ylittää verovuonna arvonlisäverorajan 8500,-.

Nina Avomaan aktiivisen toiminnan seurauksena minulle tuli postitse selvityspyyntö vuonna 2001 perustetun toiminimi Agendon olemassaolosta (ei toimintaa) sekä selvitys yritystoiminnasta. Selvitys on lähetetty jo te-keskuksen Itäkeskuksen toimipisteeseen.

Herää kysymys Nina Avomaan tarpeellisuudessa Itäkeskuksen te-toimistossa ja mahtaako hänellä olla ylipäätään riittävästi työtehtäviä palkkansa eteen, koska hänellä on aikaa tehdä ja kehittää niitä niin itselleen kuin myös kollegoilleenkin, lisäselvityspyyntöjen merkeissä.

Mikäli te-keskuksen virkailija Nina Avomaalla olisi ollut hitusenkaan hyvää tahtoa ja joulumieltä niin hän olisi salapoliisia leikkiessään voinut samantein selvittää verohallinnosta onko ko. toiminimellä ollut minkäänlaista toimintaa misään vaiheessa. Luonnollisestikin viestiä mahdollisesta yritystoiminnastani meni myös akt:lle, mikä käytännössä tarkoittaa, että rahahanat ovat kiinni asian selvittelyn ajan. Mutta kiusa se on pienikin, jollei pääse nostamaan itseään arvokkaampaan asemaan painamalla asiakkaitaan alas.

Siinä vaiheessa kun virkailijanne oma-aloitteisesti ilman todisteita tai ilman mahdollisia ulkopuolisia ilmiantoja alkaa tonkimaan asiakkaittenne asioita on lähtökohtaisena oletuksena aina, että asiakas valehtelee. Olen mielestäni ollut avoin kertoessani asioistani, mutta mikäli kertomani asiat käännetään minua vastaan niin vast'edes mietin monesti, ennenkuin suuni avaan.

Mahdollisia tulevia väärinkäsityksiä välttääkseni, pyydän ystävällisesti, että kaikki minulle rakkaaseen koiriin liittyvään harrastustoimintaan tehdyt merkinnät rekisteristänne poistetaan, ettei tästä asiasta tarvitse enään koskaan, milloinkaan vääntää kättä eikä sitä käännetä minua vastaan, ainakaan teidän toimistonne taholta.

Luoja minua varjelkoon Nina Avomaan kaltaisten virkailijoiden tekemästä mielivaltaisesti minusta minkäänlaisia lausuntoja mihinkään tiimeihin, joissa asioitani käsitellään.

Kun Te-keskus on mestari siivoamaan työttömyystilastoja ostamalla kalliilla, veronmaksajien rahoilla toteutettuja  koulutuspaketteja ulkopuolisilta koulutuksen tarjoajilta, minne ”vapaaehtoisia” työttömiä sijoitetaan ajoittain työttömyystilastosiivouksen jaloista niin suosittelen lämpimästi, että ostaisitte niitä koulutuspaketteja myös omille työntekijöille, että oppisivat, miten asiakasta kohdataan ja kohdellaan.

Helsingissä19.12.2011

RAKAS JOULUPUKKI

Minä olen ollut ihan varmasti niin kiltti kun vain osaan ja kykenen koko tämän vuoden.  Jos nyt joskus käyttäydyn hiukan äkkipikaisesti niin sinä aivan varmasti tiedät, että toiset ihmiset osaavat provosoida ja minä provosoitua.  Tänäänkin onnistuin hillitsemään itseni, vaikka tiukkaa teki.  Näkihän tontut sen, näkihän?  Niille pikkuhitlerinkuvatuksille, jotka työskentelevät työnvälitystoimistossa ja ovat leipiintyneet työhönsä ja tykkäävät nostaa itseään ja omaa arvoaan ylemmäs painamalla asiakkaitaan alas voisit tuoda pelkkiä risuja ja mielellään piikkisiä sellaisia.

Rakas joulupukki, sinä tiedät myös sen, että minä olen työteliäs ja hyvä tyyppi ja annan toisten elää, mutta odotan sitä samaa myös muilta.

Rakas joulupukki, sinä ymmärrät myös vapaaehtoistyön merkityksen tässä kovassa ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa ja olet varmaan tontuilta kuullut, että kaikki työ mitä olen tässä tehnyt ja tykkään tehdä, ei ole rahassa mitattavissa.    Olen viettänyt aikaani mummujen ja pappojen seurassa, kuunnellen heitä ja keskustellen heidän kanssaan, antaen heille jotain paljon arvokkaampaa kuin työpanos jollekin yritykselle, josta voisin saada 10-15 euroa/tunti.

Kuten tiedät niin suunnittelin suuria tälle vuodelle ja lähdinkin niitä toteuttamaan.  Nyt olen melko väsynyt ja minusta olisi hienoa saada viettää joulua ystävien ja sukulaisten (edes joidenkin) seurassa, nauttien runsaista joulupöydän antimista ja joulurauhasta.  Jos nyt ehdottomasti tahdot lahjoja minulle tuoda niin miten olisi; auto, siis ihan oikea toimiva auto ja sinne hanskalokeroon sen verran rahaa, että minulla olisi varaa sitä vielä käyttääkin.  Uusi koirakin olisi tilauksessa (hihihihiiiii... sen varauksen olen kyllä jo tehnyt, taisit senkin tietää), mutta vielä puuttuu rahaa siitäkin.  Jotain pientä kivaa voisit tuoda mun Tytöillekin.  Ei minulla sitten muuta, mutta jos jotain tulee mieleeni lisää niin laitan sen tähän samaan kirjeeseen jatkoksi, että muista rakas joulupukki katsoa minun päivityksiäni <3   Tiedän, että tämän vuoden kiireisintä aikaa sinulle, mutta kiitos siitä, että  jaksoit lukea tämän.

- Meeri -

SIELUNI LÖYSI MINUT

Ensimmäinen viikonloppu muuton jälkeen kun olo tuntuu relalta ja olen saanut paljon aikaiseksi kotona jo pelkästään eilisen aikana.  Tytöt kävivät pesulla ja kuivatuksessa, imuroitukin on ja lattiat pesty puhumattakaan tiskatuista tiskeistä ja pestyistä pyykeistä.

Tänään klo 12 aamulenkin jälkeen loin varovasti katseen ompelunurkkaukseeni ja mitä suurin todennäköisyyksin  aloitan tänään jotain ompelemaan.  Ja jos ei muuta niin ainakin muutaman pannulapun, joita vailla olen.  Ehkä voisi vielä purkaa kaksi lattialla muuton jälkeen lojumaan jäänyttä banaanilaatikkoa (ehkä).

Tätä olotilaa, kun sielu tavoittaa minut uudessa kodissani, olen odottanut pian puolitoista kuukautta.  On vahva olo ja tästä on hyvä jatkaa.

Joulu tekee salamana tuloaan ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät niin menee samaa kiitävää vauhtia ohikin aina vuodenvaihteeseen asti.  Joulu mennään meidän kotona tällä siivolla, mikä täällä nyt vallitsee.  Joulurauhaa, hyvää jouluruokaa, ystäviä ja sukulaisia, mitä sitä muuta edes keksisi toivoa joululle.  Sitten alkaakin keskittyminen uusiin päätöksiin vuotta 2012 silmälläpitäen ja orientoituminen opinahjoon.

Paljon on kivaa odotuksissa ensivuodelle, mutta niistä ei vielä mitään ;)

TAIVAS ITKEE SADOIN PISAROIN....♫.♥.•*¨♪.`*•♫.•..♫....

Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa..... taas on toiveeni, tälläkertaa kyynelistä käynyt toteen.  Viime perjantaina en ollut vielä varma, johtuiko tylsän apaattinen tuijotukseni ja vetämättömyyteni väsymyksestä vai masennuksesta, mutta toiveessa oli kyyneleitä, jotta olo olisi helpottunut.

Tämän aamun herätys kello 7.30 ja koirien kanssa ulos ennen päivän muuta ohjelmaa.

Toppa-asuun sonnustautuneena ja jaloissani F:n, minulle "muutaman" numeron liian isot lenkkarit, painatimme menemään turrikoiden kanssa kierrokselle.  Kotiin tullessamme, ei jalkani enään jaksaneetkaan nousta epämääräisesti suunniteltuja porrasaskelmia vaan kompastuin menemään lyöden naamarini seuraavaan porrastasanteeseen.  Selväähän se on ja ulkoinen habituksenikin sen jo kertoo, että lähes viisikymmentä vuotta suussani olleet legopalikat ovat olleet kovassa ja aktiivisessa käytössä eikä todennäköisesti kestä sadan kilon jysäytystä vaurioitumatta.

Hiukka teki kipeää ja jos ei olisi itkettänyt niin olisin leväyttänyt kiekkomestarin leveän hampaattoman hymyn siinä vaiheessa.  Sinne kopsahti etuhammas ja ylähuuli näytti seksikkäältä kuin botoxi käsittelyn jälkeen. Siitä se elämä repesi itkuksi ja koko päivän olen ollut kuin vereslihalla.

Hammaslääkäri askarteli legot takaisin paikoilleen ja nyt voi hymyillä kuten ennenkin jos vaan hymyilyttäis.

Ihana olotila taas vähäksi aikaa.  Kyllä on kokonaisvaltaisella itkemisellä mieltä ja oloa puhdistava vaikutus.

ÄITI JA NAINEN

Minun lapsuudessani naiset olivat äitejä, aikansa sankarittaria, jotka hoitivat lapsia.  Äideillä oli ulkopuolisena siivous- ja kodinhoitoapuna hyvä ystävä tai naapurin rouva, jolle myös uskouduttiin, tilanteiden niin vaatiessa.  Äidit laittoivat ruokaa, leipoivat, pesivät ja silittivät pyykkejä.  Äidit eivät käyttäneet ikiniä farkkuja.  Äidit käyttivät ajattomia ja hyvänlaatuisia vaatteita;  hameita, mekkoja ja kauniita alusvaatteita sekä korkokenkiä ja tietysti äidit  tuoksuivat parfyymilta.  Äidit kävivät kosmetologilla, jalkojenhoitajalla ja  kampaajalla, heillä oli aina hiukset laitettuina, huulet punattuina (huultenrajauskyniä ei silloin tunnettu) sekä kynnet (ainakin varpaankynnet) lakattuina.  Äitien ehostus oli yhtä hillittyä kuin heidän käyttäytymisensäkin.  Äidit eivät kiroilleet vaan olivat vahvasti tietoisia omasta itsestään ja roolistaan.  .Jos äidit menivät ansiotyöhön niin he eivät menneet luomaan uraa, sillä heidän uransa oli olla ÄITI.  He menivät ansiotyöhön sen vuoksi, että tahtoivat saada ylimääräistä omaa rahaa, jolla ylläpitää omaa naiseuttaan.  Äidit eivät välttämättä olleet tyytyväisiä elämäänsä parisuhteessaan, mutta äidit olivat oppineet sietämään asioita ajan hengen mukaisesti ja olivat oman aikansa tuotoksia.  Äidit opettivat omalla esimerkillään tyttärilleen, mitä on olla nainen.


Minä synnyin tytöksi, siis ihan oikeasti.  Minä leikin lapsena tyttöjen leikkejä ja unelmoin tulevaisuudesta naisena. En ikinä kuuna päivänä muista edes salaa unelmoineeni uranaisen, yksinhuoltajan tai epätoivoisia elämänvalintoja tekevän naisen kuvatuksen roolista.

Tämänpäivän äidit ovat vähemmän kuin varjo naiseudesta, minä mukaanlukien.  Tämänpäivän äiti herää kuudelta, keittää aamupuuron tai laittaa murot lapsensa lautaselle, yrittää kaiken aamukiireen keskellä sutaista ripsiväriä silmiin, jotta vastakkaisen sukupuolen edustaja voisi edes siitä päätellä hänen olevan nainen.  Tämänpäivän äiti vetäisee farkut sääriensä peitoksi ja lenkkarit jalkaansa ja hoputtaa lastansa syömään sekä pukeutumaan ripeästi, jotta ehtii viedä lapsensa päiväkodin hoitajan hoidettavaksi äidin itsensä ollessa ansiotyössä, tienaamassa elantoa itselleen ja lapselleen.

Tämänpäivän äiti maksaa palkastaan; vuokran, sähkön, vakuutukset, vaatetukset, bussimatkat (autoon äidillä ei ole varaa), ruoka-, puhelin- ja nettilaskut.  Kampaajalle tämänpäivän äidillä ei ole varaa mennä ja silloin jos varat sallii niin äiti sipaisee tarjoustalosta ostamansa väripaketin päähän peittääkseen ensimmäiset harmaat hiuksensa.  Kosmetologilla käynnistä tämänpäivän äiti voi vain uneksia, ellei sitten satu saamaan vaikka syntymäpäivälahjaksi kohtalotovereiltaan (muilta äideiltä)  lahjakorttia kosmetologille.  Jos tämänpäivän äidin kynnet ovat lakatut niin ne on taatusti oman käden jälkeä.  Varpaankynnetkään eivät lyhene tämänpäivän äidiltä jalkahoitajan toimesta.  Tämänpäivän äiti ei toteuta itseään naisena vaan elää kädestä suuhun, tasapainoilee yhteiskunnan- ja kodin vaatimusten välimaastossa ja tekee ojasta allikkoon meneviä ratkaisuja elämässä vaan pärjätäkseen päivästä toiseen.  Tämänpäivän äidillä ei ole aikaa eikä henkistä tilaa keskittyä tutustumaan yhteenkään kaksilahkeiseen.

Tämänpäivän äiti on stressaantunut, ylivelkainen, ysinäinen, elämäänsä sopeutunut ja ehkä salaa jopa katkeroitunut ja elämänsä tarkoituksen kyseenalaistanut.  Tämänpäivän äiti kiroilee, käyttäytyy epäkunnioittavasti ja jopa moukkamaisesti ja on olosuhteiden pakosta joutunut ulkoistamaan äidin roolinsa esimerkkinä ja kasvattajana, yhteiskunnan palveluja tarjoaville tahoille kuten päiväkodille ja koululle. Tämänpäivän nainen elää niin raskaan ikeen alla, ettei voi edes muistaa tai tietää, mitä ihan oikeasti on olla nainen.

KOE-ELÄMÄ

Aina ei mene asiat niinkuin on suunniteltu tai ainakin toivottu ja joskus epäonnistumisien aallon keskellä unohtuu kaikki ne hienot asiat, mitkä ovat onnistuneet jopa ilman suunnitelmia.

Ennakkoluuloistani huolimatta Fatou oli hyvissä ajoin Idols karsintojen jonossa, aivan jonon alkupäässä.  Karsintojen piti alkaa lauantaina 3.12. klo 10.30, mutta minulle tuli puhelu jo ennen klo 10, että missä viivyn kun kysellään jo minun allekirjoittamaa huoltajan lupalappua.

Ensimmäinen ryhmä oli päästetty Unioninkadun Bankin sisätiloihin ennen klo 10 ja minä kiiruhdan loppumatkan taksilla lappuineni.  Meille kaikille oli itsestään selvää, että F pääsee jatkoon, mutta kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin oletimme.

Ensimmäinen ryhmä, joka oli ennakkoon ilmottautunut pääsi sisälle ja heidät laitettiin numerojärjestyksessä kymmenen laulajan ryhmiin.  Kaksi kymmenen ryhmän laulajaa marssi kumpikin ryhmä omien alkutuomarien eteen laulamaan valitsemansa kappaleen.  Alkutuomaroinninjälkeen jatkoon päässeet pääsevät jatkamaan tammikuussa 2012 oikeiden idols-tuomareiden eteen laulamistaan.

Olin kameroineni paikalla, valmiina ikuistamaan tyttäreni onnellista ilmettä koelaulun jälkeen, mutta sitäkään ei sitten tarvinnut tehdä.

Sen enempiä syitä ja/tai seurauksia spekuloimatta voi vain todeta, että F ei päässyt alkukarsintoja pidemmälle.  Lauloi kuulemma hyvin, mutta ääni oli liian tavallinen.  F:n ystävät niin musiikin kuin muunkin saralla ja minun ystävät ovat olleet kaikki enemmän kuin ihmeissään kuullessaan tuloksen. Tälleen tämä kuitenkin meni ja tuntuu, että se oli suurempi isku minulle kuin F:lle.


F ei ole missään vaiheessa tahtonut saada idols etuliitettä itseensä, eikä nyt näillä näkymin täydykään sitä saada.  F lupasi Raimolle, että ottaa osaa kilpailuun ja tunnollisena tyttönä menikin paikan päälle, siitä huolimatta toivoimme ja odotimme muunlaista lopputulosta.


Niin tai näin. Pitäisi, vaan kun ei edes vielä viisikymppisenä osaa hyväksyä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat.  Jos jonkin asian pitää tapahtua ihmisen elämässä niin sitten se tapahtuu.  Toisinaan elämä tuntuu taistelulta unelmia ja tosiasioita vastaan.