KESKENERÄINEN ÄITI JA SELVÄT SÄVELET

Keskenkeräinen äiti on kuunnellut tusinan kertaa tyttärensä hänelle ja veljelleen omistamaansa Emeli Sandén  musiikkikappaletta Clown, Kappale herättää äidissä tunteiden sekamelskan missä syyllisyys, ymmärrys ja suru ottavat mittaa toisistaan - äitiä ei kuitenkaan naurata - itkettää pikemminkin se, millaiseen solmuun voi ihminen elämänsä saada kun ulkopuoliset odotukset ja henkilön todellisuus eivät kohtaa toisiaan.

Laulun sanoma antaa viestin, että ulkopuoliset pitävät naurettavuutena ja kivittämisen arvoisena laulajan valitsemaa tietä. Keskeneräinen äiti on viestin vastaanottanut ja kehoittaa vakavasti viestin lähettäjää omien kykyjensä puitteissa ja peiliin katsoen rehellisesti arvioimaan EDES ITSELLEEN, kuinka asioihin on päädytty.

Syyllisyys on avannut keskeneräisen äidin sekä näkemään että ymmärtämään menetykseen johtaneita vaikuttimia.  Keskeneräinen äiti herätettiin siihen todellisuuteen, ettei hän ole edes sen arvoinen, että ansaitsisi kunnioitusta.  Äidin sydän on kuukauden päivät ollut täynnä vastaanotettua halveksuntaa ja vähättelyä ja nyt myös haistattelua - ja sitä ei äiti hyväksy vaan jatkaa kirjoittamistaan.

Kunnioituksen puutetta ei edes keskeneräinen äiti hyväksy, mutta ymmärtää sellaisenkin puutteen - eihän kunnioitusta edes voi odottaa henkilöltä, jolta ei löydy sitä edes itseään kohtaan. Keskeneräinen äiti on suorastaan vihainen itselleen, ettei ole kyennyt näkemään tyttärensä kyvyttömyyttä kohdata vastoinkäymisiä  ryhdikkäänä ja itseensä luottaen - polttamatta siltoja takanaan, ennenkuin vasta nyt kun se on kääntynyt äitiä itseään vastaan.

Järkyttävintä koko episodissa on se, että todellinen syyllinen kulkee edelleen vapaalla jalalla ja siltä apinalta puuttuu täydellisesti kunnioitus ja arvostus nuorta neitoa, hänen taustojaan ja identiteettiään kohtaan.   Jos kyseinen otus olisi mies, eikä hiiri, hänessä olisi ollut sen verran munaa, että olisi pyytänyt anteeksi kaikilta niiltä osapuolilta, joita hänen tekonsa on loukannut sekä tavalla tai toisella koskettanut.  Myös tätä puoljauhosta tapausta elämä opettaa, ellei muuta niin hitaasti kulkemaan. Se sama force, jolla keskeneräinen äiti on tytärtään suojellut maailman pahalta on kanavoitunut vihan tunteeseen tosiasiallista syyllistä kohtaan.

Keskeneräinen äiti tietää, että elämäntilanteemme ovat omien valintojemme tulosta pitkällä aikajuoksulla. Myös sen keskeneräinen äiti tietää, että elämäntapa muovaa meitä matkallamme ja samat lait pätevät myös silloin kun tahdotaan uutta muutosta kehiin. Keskeneräinen äiti tietää paljon enemmän kuin, mitä kirjoittaa tässä - myös sen, että ystävät tulee valita huolella, sillä he vievät tietäsi joko ylös- tai alaspäin - tuovat laatua tai laaduttomuutta.  Senkin keskeneräinen äiti tietää, että laatuvaatimukset ja itsetunto kulkevat käsikädessä ja ovat niin lähisukulaisia keskenään, että kumpikin vaikuttaa kumpaankin.

Keskeneräisellä äidillä on paljon elämänviisauksia ja takataskussaan laulunsanoja, joita äiti viljelee avokätisesti tilanteiden mukaan aivan kuten äidin omakin keskeneräinen äiti on aikanaan tehnyt. Pala palalta, askel kerrallaan ovat viisaudet auenneet keskeneräiselle äidille, eikä äiti edes odota, että ne aukeaisi jälkikasvulle yhtään sen nopeammin kuin, mitä heidän oma kehitys antaa myöten.  Keskeneräisen äidin äiti ei pitänyt päiväkirjaa, mutta kirjasi hänen elämäänsä vaikuttaneita suuria asioita vuosikalentereiden sivuille, joita keskeneräinen äiti on saanut lukea oman äitinsä poismenon jälkeen.

Vaikka keskeneräisen äidin jälkikasvu ei pidäkkään siitä, että äiti avautuu kirjoituksissaa omista tunteistaan niin äiti on päättänyt, ettei jätä oman hautansa taakse luettavaksi niitä asioita, joista olisi voinut kertoa jo aikaisemmin. Yksin ja yksinäinen voi olla keskeneräinen äiti, mutta ei kuitenkaan niin onneton ja epätoivoinen, että sovun säilymisen nimissä nielemättä hyväksyisi häneen ja hänen arvoihinsa kohdistuvan vähättelyn ja itselleen haistattelun.

Keskeneräinen äiti toivoo edelleen elämänmakuista ja -arvoista elämää lapsilleen, sopivasti kokemuksia,  kolhuja ja vastoinkäymisiä jalostamaan heitä yksilöinä ja tekemään heistä nöyriä elämän edessä - ei katkeroitumaan elämässään.  

Keskeneräinen äiti puhuu edelleenkin eri kieltä kuin tämän ajan nuoret ja äidin elämänarvot ovat valovuosien päässä tämän päivän arvoista, joihin ei näytä kuuluvan ainakaan perheen arvostus - näillä kuitenkin mennään.

OLIPA KERRAN KESKENERÄINEN ÄITI

Olipa kerran äiti, joka keskeneräisyydessään sai lapsia keskeneräiseen elämäänsä, joista aikanaan tuli keskeneräisiä aikuisia, jotka taas saivat omia lapsia keskeneräisyydessään ja keskeneräiseen elämäänsä.  Näin jatkuu keskeneräisyyden kehä, mutta kaikessa keskeneräisyydessäänkin äiti on ÄITI.

Äiti on se ihminen, joka on synnyttänyt lapsensa, äiti on se ihminen, joka on parhaan kykynsä, tietonsa, taitonsa ja keskeneräisyytensä mukaisesti tehnyt olosuhteisiin nähden parhaansa lapsensa eteen.

Äiti ei mene milloinkaan sieltä, missä aita on matalin kun on lapsista kyse.  Äiti korkeintaan alittaa aidat laiminlyödessään itsestään huolehtimisen yrittäessään parastaan äitinä olemisessa. Äiti on reviiritietoinen leijonaemo, jolta löytyy haukan katse ja kotkan kynnet kun hänen lapsiinsa kajotaan sanallisesti tai fyysisesti ja silloin ei hyvä heilu, eikä edes naisellisinkaan äiti säästä sanaisen arkkunsa sisältöä sivaltaessaan reviirilleen väärin aikein tunkeutunutta kohdetta sanan säilällä.  Äiti välttelee viimeiseen asti konflikteja lastensa kanssa, mitä hän ei parisuhteessa alentuisi tekemään.  Äiti on sokea, mutta samanaikaisesti äiti on myös äärettömän tarkkanäköinen.  Äiti on hautaan asti ja vielä senkin jälkeen ÄITI.

Äiti on valmis luopumaan lapsestaan, katkaisemaan napanuoran kun sen aika on tullut ja siirtymään tarkkailijan rooliin tähystämään, kuinka ne siivet kantavat.

Äiti ei toivo mitään muuta niin paljon lastensa elämään kuin onnea ja siunausta. Äiti toivoo näkevänsä lastensa kasvot rakkaudellisesta elämästä hehkuvina.  Äidin sydän ei ole haavoittumaton, mutta paljon se kuitenkin kestää.  Äidin sydämeen sattuu nähdä kuva rakastuneesta  tyttärestään, joka hymy huulillaan ja otsa kurtussa näyttää enemmänkin kovia kokeneelta keski-ikäiseltä naiselta kuin ikäiseltään kaksikymppiseltä -elämä edessä olevalta nuorelta. Ennenkaikkea äidin sydämeen sattuu kun oma lapsi alistuu epäkunnioittavaan parisuhteeseen ja kutsuu sitä nimellä rakkaus.

Äiti on kokenut anteeksiantoa elämässään ja siksi äiti on kyennyt antamaan anteeksi omalle äidilleen hänen keskeneräisyytensä, hyväksymään oman keskeneräisyytensä ja antamaan anteeksi omille lapsilleen heidän väärät valintansa.

Äiti ei koe olevansa hyväksikäytetty, vaikka äidin virka ei jatkunutkaan elämänmittaisena.  Äiti edelleen sekä iloitsee että itkee lastensa puolesta. Äiti tuntee oikeutetusti suurta surua tarpeettomuudestaan ja kokee joutuneensa tämän ajan uhriksi - uhriksi, joka ei puhu, eikä ymmärrä tämän päivän kieltä.