Olipa kerran äiti, joka keskeneräisyydessään sai lapsia keskeneräiseen elämäänsä, joista aikanaan tuli keskeneräisiä aikuisia, jotka taas saivat omia lapsia keskeneräisyydessään ja keskeneräiseen elämäänsä. Näin jatkuu keskeneräisyyden kehä, mutta kaikessa keskeneräisyydessäänkin äiti on ÄITI.
Äiti on se ihminen, joka on synnyttänyt lapsensa, äiti on se ihminen, joka on parhaan kykynsä, tietonsa, taitonsa ja keskeneräisyytensä mukaisesti tehnyt olosuhteisiin nähden parhaansa lapsensa eteen.
Äiti ei mene milloinkaan sieltä, missä aita on matalin kun on lapsista kyse. Äiti korkeintaan alittaa aidat laiminlyödessään itsestään huolehtimisen yrittäessään parastaan äitinä olemisessa. Äiti on reviiritietoinen leijonaemo, jolta löytyy haukan katse ja kotkan kynnet kun hänen lapsiinsa kajotaan sanallisesti tai fyysisesti ja silloin ei hyvä heilu, eikä edes naisellisinkaan äiti säästä sanaisen arkkunsa sisältöä sivaltaessaan reviirilleen väärin aikein tunkeutunutta kohdetta sanan säilällä. Äiti välttelee viimeiseen asti konflikteja lastensa kanssa, mitä hän ei parisuhteessa alentuisi tekemään. Äiti on sokea, mutta samanaikaisesti äiti on myös äärettömän tarkkanäköinen. Äiti on hautaan asti ja vielä senkin jälkeen ÄITI.
Äiti on valmis luopumaan lapsestaan, katkaisemaan napanuoran kun sen aika on tullut ja siirtymään tarkkailijan rooliin tähystämään, kuinka ne siivet kantavat.
Äiti ei toivo mitään muuta niin paljon lastensa elämään kuin onnea ja siunausta. Äiti toivoo näkevänsä lastensa kasvot rakkaudellisesta elämästä hehkuvina. Äidin sydän ei ole haavoittumaton, mutta paljon se kuitenkin kestää. Äidin sydämeen sattuu nähdä kuva rakastuneesta tyttärestään, joka hymy huulillaan ja otsa kurtussa näyttää enemmänkin kovia kokeneelta keski-ikäiseltä naiselta kuin ikäiseltään kaksikymppiseltä -elämä edessä olevalta nuorelta. Ennenkaikkea äidin sydämeen sattuu kun oma lapsi alistuu epäkunnioittavaan parisuhteeseen ja kutsuu sitä nimellä rakkaus.
Äiti on kokenut anteeksiantoa elämässään ja siksi äiti on kyennyt antamaan anteeksi omalle äidilleen hänen keskeneräisyytensä, hyväksymään oman keskeneräisyytensä ja antamaan anteeksi omille lapsilleen heidän väärät valintansa.
Äiti ei koe olevansa hyväksikäytetty, vaikka äidin virka ei jatkunutkaan elämänmittaisena. Äiti edelleen sekä iloitsee että itkee lastensa puolesta. Äiti tuntee oikeutetusti suurta surua tarpeettomuudestaan ja kokee joutuneensa tämän ajan uhriksi - uhriksi, joka ei puhu, eikä ymmärrä tämän päivän kieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti