KOIRANMYRKYTTÄJÄT(kö)!

Sen lisäksi, että jokainen kevät tuo tullessaan lumen alta paljastuvat koirien jätökset sekä niistä valittajat, se tuo tullessaan myös kulovalkean tavoin leviävät viestit liikkeellä olevista koirien myrkyttäjistä.

Pistää ihan kiukuksi asti lueskella niitä, sillä ainakin minun on vaikea uskoa, että nk. myrkyttäjät olisivat liikkeellä jotakuinkin samaan vuodenaikaan ja että aivan kättelyssä pystytään (yleensä) nimeämään jopa kyseessäolevan myrkyn nimikin.  Ihan oikein koirankasvattajan taholta välitettiin kyseenalaista viestiä eteenpäin.  Min en  usko, ennenkuin on toteen näytetty  tai virallisemmalta taholta ilmoitusta tullut kyseisenlaisen ongelman olemassaolosta jollain määrätyllä alueella.

Yksityisviestinäkin oikein lähestytään ja tässä ote yhdestä sellaisesta: "Hei, Asun tässä lähellä ja meillä on xxxx niminen xxxxx. Kävellään usein aamuisin siitä XXXXXXXX:n ohi ja mennään sinne metsätiellä siitä heti vasemmalle leikkipuiston kohdalta. Sunnuntaina löyty teidän talojen edestä kasaan piilotettu makkara, jonka xxxx onneksi ehti pudottaa suustaan. Revin x:n pois nopeasti ajattelematta sen kummemmin. Tänään toiselta puolelta tietä, sen paritalon kapeelta nurmelta, xxxx löysi jälleen makkaran. Olin saattamassa lastani kouluun, enkä heti ehtinyt huomata tapahtunutta. x ehti nielaista makkaraa. Muutaman hetken kuluttua alkoi kouristella ja oksentaa. Sitä kesti 15min. Pyöri ja korisi ja kouristeli. Lopulta jäi makaamaan maahan. Toipui kuitenkin kun kannoin sen metsäpolulle (hajut ehkä). Metsätien lopussa, lehtilaatikoiden luota se löysi taas kasasta makkaran. Nyt ehdin sen huomata heti, eikä x ehtinyt sitä syödä. Sitä vaan että, mitähän ihme makkararoita ne oikein on? Kannattaa olla varuillaan. t: xxxxx"

3-4 kertaa päivässä teen Tyttöjen kanssa ko. lenkin ja aamulenkkiä tehdessäni olen huomannut mm. seuraavanlaisen ilmiön asuinalueellamme; Lapset juoksevat koululle aamueväät kädessä (yleensä voileipää) ja jos kaveria sattuu koulumatkalla vastaantulemaan niin aamiaisen syönti vaihtuu mielekkäämpään tekemiseen ja eväät lentävät sen siliän tien kädestä tienvarteen.

Mun Tytöt ovat varsinaisia eväsmagneetteja, enkä usko, että nämä kyseiset muutamat eväät, joita koirani ovat ehtineet hiukan maistelemaan tienvarsilta, olisivat olleet myrkytettyjä.  Jos minun koirani alkaa oksentelemaan ja kouristelemaan kesken ulkoilun niin en minä jää odottelemaan varttitunniksi, että josko tilanne selviäisi vaan siltä seisomalta kiikuttaisin lähellä olevalle koirasairaalalle.  Ugh! olen puhunut ;)

TYTTÖJEN RAKENNUSPROJEKTIT

Kahden eri asunnon rakennusprojektit ovat alkaneet toisessa asunnossa puolitoista vuotta sitten ja minun asunnon osalta vappuna 2012.  Pihamme on tällähetkellä kaatopaikan näköinen, aivan kuten kotikin, silloin kun suursiivousprojekti on päällä.

Vielä eilen, vuokra pakettiautoa varatessani kuvittelin, että shoppailuun Bygmaksissa ja lautojen kuljetukseen kahteen eri osoitteeseen riittää kolme tuntia. Auton vuokraamisessa ja itse työn tekemisessä säästää selvää rahaa verrattuna Byggmaxin kotiinkuljetukseen Myllypuroon, mikä on noin 70,-.   Riipivä totuus paljastui kun olimme lastanneet kärryihin yli puolen kilometrin verran sekä raakalautoja että painekyllästettyjä lautoja, jotka painoivat niin paljon, ettei kärryt hievahtaneetkaan paikalta.

Tarvittiin miehistä apua, siis itseasiassa sähkökäyttöistä apuvälinettä  lautakasojen siirtämiseen.  Ei ne vastoinkäymiset siihen loppuneet, vaan vasta alkoivat. Aikaa paloi kun ilmeni, että meillä oli vuokra-auton vara-avaimet käytössä, joilla ei saanut sähköisesti pakettiauton sivu- ja takaovia auki vaan ovet olivat tuplalukituksen takana.  Kun vihdoin saatiin usean puhelinsoiton jälkeen auton takaovet auki niin emme voineet muuta kuin todeta, että laudat eivät täysipitkinä kyytiin mahdu, eivätkä missään nimessä edes koko lautamäärä.  Neljä tuntia oli hulahtanut kuin siivillä.  Kädet rakkuloilla sahaamisen jäljiltä lähdimme viemään ensimmäistä lautakasaa Eijan luokse.  Auton vuokrausta ei saatu pidennettyä, joten autoa palauttamaan ja uutta autoa vuokraamaan toisesta paikasta.

Vahingosta viisastuneena otettiin Eijan luota mukaan sähkökäyttöinen saha, jolla saatiin nopeammin laudat sen mittaisiksi, että mahtuivat kyytiin.

Fyysisesti rankkaa päivää kesti aamu seitsemästä ilta kymmeneen ja autojen vuokraukset polttoaineineen maksoivat 130,-.  En ole enään ihan  yhtä vakuuttunut säästöistä tai, että kannattaa itse moiseen työhön ryhtyä.

Nyt laudat ovat pitkin pihaani ja odottavat, että ahkera remppalady ryhtyy töihin ja rakentaa koirille aidan sekä isomman terassin.