TÄTÄ MINÄ OLEN PELÄNNYT, MUTTA EN ODOTTANUT

"Miten olis siltakaaren teko" kysyin Fatoulta.  "sopiihan se" sanoi F ja heittäytyi ensin yrittämään moista asentoa.   Liikunnanohjaaja minussa heräsi ja aloin jakelemaan neuvoja kuinka siltakaari tehdään.  "Ei se voi olla niin vaikeaa, työnnä käsilläsi toiseen suuntaan jne..." toistelin ohjeitani ja kerroin kuinka minä teen siltakaaren anytime käsiltäseisonta-asennosta alas laskeutuen.  "No, näytä nyt sitten" F totesi ja minä innokkaana heittäydyin matolle selälleni kolmen koiran ilmestyessä "avustajikseni".

Siitä se järkytys alkoi.  Minä; keijun kevyt, joka gasellin askelin loikkii esteeltä toiselle.  Mitä minulle on tapahtunut.  Siltakaaren lähtöasento on oikea, mutta keho ei liikahdakaan lattiatasolta.  Käsissä ei ole voimia edes kynää nostaa lattialta.  Se vielä olisi puuttunut, että olisin räväyttänyt itseni käsinseisontaan ja ilman mitään siltakaaria rojahtanut päälleni alas.  Kaikkea sitä ihminen itsestään kuvitteleekin.

Näyttää siltä, että olen henkisellä tasollani jäänyt siihen tilaan, jolloin olin hyväkuntoinen, notkea ja vahva.  Olenhan minä heikkokuntoisia ja ylipainoisia ihmisiä ennenkin nähnyt, mutten itseäni missään vaiheessa kuvitellut kunnottomaan tilaan.

Nyt on jo muutama päivä punnerreltu, venytelty ja kävelty aikaisempaa enemmän ja tavoitteena on painon pudotus, kunnon kohotus sekä siltakaaren teko (jos hyvin onnaa).  Aikarajaksi laitettakoon vaikka loppuelämä ;)

PENTUTEHTAILU, MIKÄ KIROSANA! - KAIKKIEN YHTEINEN VASTUU!

Laitoin eilen lauantaina FB:n tilapäivitykseeni Koiralle koti -ryhmän julkaiseman allaolevan kuvan ja tekstin.
Siitä löytyy kuvaus narttukoiran tuntemuksista sen jouduttua pentutehtailun uhriksi.

"

"Hei...tiedätkö, kuka olen?  Olen puhdasrotuinen yorkshirenterrieri.  Olen pahoillani, että näytän tältä.  Ehkä et tunnistanut minua.  On vaikeaa näyttää nätiltä, kun joutuu koko ajan synnyttämään pentuja, kun joutuu elämään lian keskellä eikä kukaan koskaan kylvetä.

Ehkä tunnet jonkun lapsistani.  Niitä on maailmalla jo lähemmäs sata, mutta en itse tiedä heidän kuulumisiaan.  Pentuni vietiin minulta nii...n nuorina.  Toivottavasti he ovat unohtaneet minut ja ainakin tämän hirveän paikan, jossa olen vankina.  Tämä pieni metallihäkki ja sen ritilälattia on kaikki mitä tiedän.  Onko olemassa jotain muutakin?  Tiedän tämän häkin, tiedän yksinäisyyden, tiedän pelon, kivun ja sairaana olemisen.  Tiedän, miltä tuntuu olla liian nälkäinen, miltä tuntuu kammottava jano...  ja tiedän miltä tuntuu synnyttää.  En tiedä muuta.  Onko jotain muuta olemassa?

Miksi sinä päätit katsoa minua?  Ihmisistä tiedän ainoastaan sen, että he haluavat satuttaa.  Mitä tarkoitat auttamisella? Mitä lempeydellä? Entä rakkaudella?..."

Tällaista lukiessa ja/tai nähdessä sydämeni särkyy kerta toisensa jälkeen ja kyyneleet valuvat silmistäni.  Tahtoisin ottaa syliini tämän väärinkohdellun luontokappaleen, halata ja kertoa kuinka sen elämä tästä hetkestä muuttuisi.


Kyyneleeni ja syvä empaattisuuteni ei paljoa auta näitä kaltoinkohdeltuja eläimiä.  Paljoon ei kuitenkaan omat resurssini riitä, mutta voin kuitenkin julistaa sanaa valintojen vastuullisuudesta sekä pentutehtailun vastustamisesta.


Kenellehän minä tässä nyt sitten tätä sanomaa julistaisin, sillä ne, jotka ovat päättäneet saada koiran heti-heti-heti... ja mielummin mahdollisimman halvalla, eivät käänny minun tai muidenkaan kasvattajien puoleen vaan etsivät netin ilmaispalstoilta yhteystietoja halpojen koirien myyjiin, jotka todennäköisesti toimivat pentutehtailijoiden asiamiehinä, välittäen tuunatun ja puunatun pennun uudelle omistajalleen.


Jokaisen, joka vähääkään välittää luontokappaleista, tulisi olla kiinnostunut vähintäänkin perheenjäsenekseen ottamansa eläimen taustoista; millaisissa oloissa pennun äiti elää, millaista ravintoa, kohtelua, muuta hoitoa se saa sekä kuinka usein sitä pennutetaan, millaisissa oloissa pennut ovat kasvaneet, mitä heille on syötetty ja kuinka heitä on kohdeltu.  


Pentutehtailussa käytettävät eläimet elävät heitä väärinkohtelevien ihmisten mielivallan alla ja jokainen, joka  koiranhankintapäätöksen tehtyään antaa koiran hankintahinnan ratkaista kääntyen pentutehtailijan tai -edustajan puoleen, on osavastuullinen pentutehtailuissa tapahtuviin eläimiin kohdistuvien epäinhimillisien elinolojen ja hirmuvallan toteutumiseen.  Ei ole tarjontaa, ellei ole kysyntää.


Lämpimästi suosittelen koiranhankintaa harkitsevalle, sen jälkeen kun rotu on selvillä, ottamaan yhteyttä ko. rodun kasvattajiin.  Niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin kenneleiden pitäjät ovat allekirjoittaneet oman maansa kennelliiton kasvattajasitomuksen sekä kuuluvat oman maansa rotujärjestöön ja ovat sitoutuneet toimimaan kennelliiton kasvattajille antamien ohjeiden mukaisesti ja ovat tukenasi vielä senkin jälkeen kun pentu on luoksesi muuttanut.


Koirasta maksettava hinta ei milloinkaan jää ainoaksi kuluksi koiran elämässä oli koira hankittu sitten mitä reittejä tahansa. On terveydenhoitokuluja, turkinhoitokulut, ruokakulut, harrastuskulut, pannat, remmit, mahdolliset hoitokulut etc...


Tunteeni ovat jotenkin niin täynnä tätä eläimiin kohdistuvaa julmuutta, etten saa mitään järkevää itsestäni ulos.  Piti kuitenkin muistutuksena tällaisten asioiden olemassaolosta laittaa kopio blogiini tästä aiheesta.


Hienoa alkavaa syksyistä viikkoa itsekullekin.

NIITÄ NÄITÄ...

Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen muutosta Myllypuroon.  Tänä aikana ollaan saatu kaiken arjen askareiden lisäksi; ensimmäisen viikon aikana tavarat purettua laatikoista kaappeihin, laitettua tauluja ja peilejä seinille, raivattua viidakkomaista pihapuutarhaa, tehtyä Fatoulle hiustenpidennykset ja tutustuttu lähitienoon ulkoilureitteihin noin viiden kilometrin säteellä,

Odottelen tässä puhelimen soimista.  Tiina on tulossa käymään ja lupasin hakea hänet Myllypuron metroasemalta.     ...mukavaa kun Tiina kävi ja kiitos hänelle antennitalouteen tarkoitetusta digiboxista, nyt on kotoisampaa kun tv taas pauhaa omiin nimiinsä.

Tuli tilattua taas hillitön määrä koiran shampoita ja hoitoaineita ja nyt olis hieno aika testata niitä.  Sissi on puuvillapyykki nro 1 ja ajattelin häneen testata Isle of dogsin nro 20 royal jelly shampoota, Chris Christensenin Thickn Thicker volume response foamin proteinia sekä loppusilaus ennen föönausta Chris Christensenin ice on ice finishing spraylla.  Kun projekti nro 1 on ohi niin kerron, miltä tulos näyttää.  ...Shampoo oli hyvä, hoitoaine liian raskas Siballe ilman laimennusta (käyttöohjeissa ei mainita mitää laimennuksesta).  Finishing spray oli myös hyvä.  Pennuttaneen- ja sitämyöten turkkia menettäneen nartun turkki tuli ihan jees kuntoon.

Puuvillapyykki nro 2 vois olla vaikka Ariel.  Ariel on ollut kesästä lähtien lyhyellä turkilla ja kun kampasin sitä takuttomaksi niin siitä irtosi VALTAVASTI irokarvaa.  Enään en ihmettele, miksi lyhyeksi leikattujen cotonien turkki näyttää villatumpulta, mikä on pesty liian kuumassa vedessä.  Melko suurella todennäköisyydellä näiden koirien turkkia ei kammata/harjata/pestä niin usein kuin kuin kanssakavereiden pidempiä turkkeja ja näinollen siellä on seassa ties kuinka monta tuhatta irtokarvaa huovuttamassa koiran turkkia.

Arielille käytin samat aineet kuin Sissillekin ja tuossa se tyytyväisenä istuu kuin mikäkin patsas kylvyn ja föönauksen jälkeen.

Puuvillapyykki nro 3 jää huomiseen aamupäivään.

RISUSAVOTTA!

Ja sus sentään! teistä ei voi yksikään tietää (no ehkä jokunen :) ), miten rankkaa on tehdä  viidakoituneen pihan raivaustyötä.  Olen jotakuinkin jonkinmoisen osan tästä suuresta tehtävästäni suorittanut, mutta kuitenkin, kuinka monesti onkaan kädentaitoinen, visuaalista silmää omaava ja viherrakennustöitä tekevä ex-miesystävä käynyt mielessä.  Kaksi rullallista (taitaa olla 20 säkkiä) pensasaitaa on säkitetty ja ainakin neljä vastaavaa on tulossa. Anneli soitti minulle tänään, IHANAAAAA!   ....olo on hiukan niinkuin avioeron jälkeen :(   ...menen käymään Vallilassa ensiviikon keskiviikkona ja haen Annelin meille samalla matkalla :).  F sanoi, että soita Jarille, mutta aikarajaksi pitäisi laittaa yksi päivä.  En ole kuitenkaan ihan vakuuttunut tuosta yhteydenotosta, ettei alkaisi kuvitella mitään ylimääräisiä.

Tytöt viihdyvät hienosti täällä Myllypurossa.  Ariel on laihtunut ja vyötärökin on ilmestynyt :)

Kello on  yö, tv ei pelitä, mutta taidanpa vielä lähteä säkittämään muutaman risukasan :D

VIIKONLOPPUA TÄSSÄ VIETETÄÄN

Wowwww!  miten kauniita, "timantteja" täynnä olevia pukuja näin jälleen kerran nimenantajaisissa.  Nimenantajaisten piti alkaa klo 17, mutta afrikkalaisittain se osottautui jälleen kerran noin ajaksi.  Kello tuli 18.30 eikä itse juhlakalua oltu tuotu vielä paikalle.  Juhlakalun isukki Gustav oli paikalla edustamassa sekä äitiä että poikaa. Bändi teki soundcheckiä koko sen puolentoista tunnin ajan, minkä olimme paikalla.  Oli kuitenkin mahtavan ihanaa nähdä afrikkalaista menoa ja paljon tuttuja, joita nykyään tapaan aniharvoin.  Täytyykin kysäistä Meissalta, että miksi me ei milloinkaan saatu afrikan tuliaisina niitä kauneimpia ja kiiltävämpiä juhlavaatteita, joita taas tänään näin. No, saatiin me vähän matkaevääksi afrikkalaista ruokaa ja nähtiin vilaukselta tämä pienen pieni poikavauva.

Vein F:n Vantaalle Samin luokse ja tulin kotiin jatkamaan pihanraivaustöitä, jonka edellisyönä aloitimme F:n kanssa.  Homma jäi viimeyönä kesken kun totesimme, että raivaussaha olisi paikallaan ennen juurakoiden ylösnostamista.

Raivaussahaahan minulta ei löytynyt, mutta onneksi on vielä saha, mikä on Eijalta lainassa.  Raivokkaasti kävin  peukalon paksuisten oksien kimppuun sahaten parimetrisiä oksia noin viiden neliön alueelta. Sahattavaa jäi vielä kymmenkertainen määrä.  Muutaman hevosenpäänkokoisen juurakon sain kiskottua ylös maasta ja sitten tuli stoppi.  Tämäkin olis vähän niinkuin miestenhommaa ;)

Mietin kuumeisesti, mistä saisin jonkun nakitettua pienen bobcatin kanssa nostamaan pensaat juurineen ylös.  Uskoisin, luulisin, olettaisin tai ihan miten vain, että taloyhtiön puolesta kuitenkin viedään raivausjätteet pois, sillä kysehän on kiinteistöyhtiön omistaman ja vuokralaisen piha-alueen hoidon laiminlyöminen edellisiltä asukkailta.

HUONONONNEN PÄIVÄ

Mahtava myrskytuuli riipii puiden oksia ja viuhtoo lehdet alas puista ennenaikojaan.  Tänään on saatu taas paljon aikaiseksi muuttorintamalla, mutta edelleen epäjärjestys vallitsee kodissamme.

Perjantai aamu enteili tunnelmaa, että olisi pitänyt pysyä sängyssä koko päivän, illan ja seuraavan yönkin.  ...tuttaa, ettei tv toimi täällä vielä.  Voisi aivottomana lösähtää istumaan omaan tuoliin turrikat sylissä, juotavaa sekä syötävää toisessa kädessä ja zombiena tuijottaa kuvaruutua.  Voishan sitä myös nyt tuijottaa, mutta kun ei oo kuvaa.

Koko täällä Myllypurossa oloviikon ajan nettiä on joutunut lataamaan 50 kertaa päivän aikana, ei kivaa!  Koti alkaa näyttämään kodilta, mitä nyt matot lattioilta ja verhot olohuoneesta puuttuvat.

Ystäväni pyysi minulta apua tänään.  Hän oli ostanut auton Pitäjänmäeltä, eikä uskalla sitä itse ajaa sieltä pois.  Nyt kilahti ja pahasti.  Sanoin hänelle, että kyllä mielelläni auttaisin, mutta kun on tämä muuttokin vielä vaiheessa ja olisi vielä paljon tehtävää.  Lisäsin vielä, että kaikkien ystävieni tiedossa on ollut muuttoni ja siitä huolimatta olen tämän yksin tehnyt.  Sinäkään et tullut minua auttamaan, joten ainakin minä odotan, että saan kaiken järjestykseen ennenkuin tarjoan sinulle apua.  Nyt sinun täytyy vaan keksiä, miten autosi saat sieltä Pitäjänmäeltä pois.

Kävin F:n kanssa viemässä tavaroita Kyläsaaren kierrätyskeskukseen.  Ensimmäinen merkki, että olisi pitänyt jäädä kotiin, oli kun lähdin popparikoulun kohdalla käymään pankkiautomaatilla ja auto lähti liikkumaan omiin nimiinsä kohti ajokaistaa.  Toinen merkki lienee se kun kierrätyskeskuksen pihalla ajoin korokkeenpäältä niin, että oli lähellä ettei autonrengas puhjennut tai ettemme kulkeneet kyljelleen.  Kolmas merkki oli kun lähdimme kierrätyskeskuksen pihalta.  Ajattelin hiukan peruuttaa autoa, että pääsisin siististi kääntymään vasemmalle.  Hiukka peruuttamsen seurauksena kuului iso tömähdys kun olin peruuttanut takana olevaan autoon.  Huono onni jatkui.....   minulla on saunavaraus perjantaisin klo 21-22.  Taas kuvittelin, että pääsen rentoutumaan saunanlämpöön, mutta kilin kellit!  ovi oli takalukossa ja pysyi :(

Kello on vasta vaille 22, joten vielä jatkan toiveikkaana tätä päivää.

Olisikohan huominen päivä parempi???   ...ainakin on tiedossa nimenantajaisjuhlat afrikkalaisittain.

JÄRJESTYSTÄ ELÄMÄÄN ODOTELLESSA

This time for Africa - waka waka - soi taukoamatta tietokoneeltani.  Kaipaan rullaavan rytmikästä musiikkia ja tämä on sitä jos mikä, zairelaisen musiikin lisäksi.

Tänään oli neljäs päivä muutosta.  Tavarat alkavat pikkuhiljaa löytämään paikkansa.  Keittiö tosin vielä näyttää todelliselta kauhukeittiöltä kuten myös makuuhuoneeni.  Annoin Tytöille eilen kalkkunan koivet ja kaksi koivista oli päätynyt tavaroita ja vaatteita täynnä olevaan sänkyyni.  Yön hiljaisina tunteina ja hämärässä hiivin huoneeseeni ja huomasin vaatemyttyjen seasta kaksi koipea kynsineen törröttämässä uhkaavan näköisinä kuin kauhuleffassa konsanaan.  Reippaana tyttönä raivasin oman tilani sängystäni, missä haukut jo olivatkin lähes umpiunessa.

Joskus osaan minäkin olla järkevä, kuten tässä asiassa, että jätin muuttomme Sissin pentujen poismuuton jälkeen.  Muutto, tämä pitkäaikainen sotku ja uusi ympäristö on ollut äärettömän stressaavaa kaikille kolmelle Tytölle.  

Toisen ja viimeisimmän pennun poismuutto jäi muuttohässäkän jalkoihin, mutta sujui kaikinpuolin hienosti.

Muuttofirman kanssa oltiin sovittu könttäsumma, mutta aikataulullisesti muutto venyi ja ennaltasovittu hinta kasvoi lähes puolellatoista sataa euroa.

Nyt on tullut niin monelta suunnalta palautetta meidän tavaramäärästä, että on ihan hävettänyt.  Olkoonkin miten paljon banaanilaatikoita ja jätesäkkejä tahansa ollutkin niin puolustuksena voitanee sanoa se, että kun vanhassa Vallilassa ei ollut kaappeja niin nekin siellä olleet omat kaapit täytyi ottaa mukaan ym. tarpeelliset tavarat sekä se, että meidän perheessä ei ole vain kahta henkilöä vaan paljon enemmän.  Jo koirien kaikki tarvikkeet; trimmipöytä, pentulaatikko, turbokuivain, shampoo- ja hoitoainetönikät (joita on hävettävän paljon), pesuteline, rattaat, häkit, kevythäkit, ruoat, kupit ja kipot, suojavaatteet ja tossukat, remmit ja kaulapannat, lelut jne.... vastaavat muutaman ihmisen tarvikemäärää muutossa.  Joten taidanpa unohtaa saamani palauteet tavarapaljoudesta.

Ruokaa ei vielä olla juurikaan täällä laitettu kun tarvitsis tuo keittiökin saada kuntoon.  Käytiin tänään kahteen otteeseen ulkona syömässä ja toinen kerta oli huippu.  Sain sitä, mitä tilasinkin ja hiukan lisäksi muuta.  Tilasin pariloitua lohta perunamuussilla, jonka tiesin entuudestaan olevan erittäin herkullista kuten myös tänään oli.  Hiukka ennen kuin olin lopettanut syömisen, löysin salaattikasan alta aamupalajuuston ympärilläolevan muovin kaltaisen muovin salaatin alta.  Käväisin kysymässä, että onko tämäkin syötävää.  Nuori neito sanoi, että; "voi ei, ei se ole syötävää.  Harmi, että olemme sulkeneet jo, muuten olisin voinut antaa kahvin hyvitykseksi".  Lupasi kuitenkin viedä keittiöön terveisiä.  Annoin hänelle lautasen ja pyysin viemään sen pois, sillä en tahtonut jatkaa syömistäni.  Kerroin F:lle kuinka kävi ja näin, miten silmät paloi ja savu nousi hänen silmistään.  F sanoi, että; "nyt meet heti takaisin ja vaadit joko uuden ruoan tai rahat takaisin".  Sanoin, etten mä pysty siihen.  "Senkin nyhverö" F sanoi ja marssi silmät leiskuen keittiön ovelle.  Samainen nuori neiti selitti hänelle saman kuin minulle, mutta se ei riittänyt F:lle vaan hän yksinkertaisesti ja jämäkästi sanoi, että "vähintä, mitä voitte tehdä on palauttaa rahat".  Mitään sanomatta nuori neiti kävi kassalla ja toi rahat F:lle.

Myllypuroon muutto on ollut stressin lisäksi tervetullut vaihtoehto koiraelämää silmälläpitäen.  Luonto on mahtavan upeaa täällä ja hajuja on niin paljon haisteltaviksi, ettei edes ehdi haukkua räkyttää vastaantuleville, autoista ja polkupyöristä puhumattakaan.  Stressi laantuu aikanaan, mutta toivon, että turhan räkyttäminen jää myös pois pysyvästi.