JÄRJESTYSTÄ ELÄMÄÄN ODOTELLESSA

This time for Africa - waka waka - soi taukoamatta tietokoneeltani.  Kaipaan rullaavan rytmikästä musiikkia ja tämä on sitä jos mikä, zairelaisen musiikin lisäksi.

Tänään oli neljäs päivä muutosta.  Tavarat alkavat pikkuhiljaa löytämään paikkansa.  Keittiö tosin vielä näyttää todelliselta kauhukeittiöltä kuten myös makuuhuoneeni.  Annoin Tytöille eilen kalkkunan koivet ja kaksi koivista oli päätynyt tavaroita ja vaatteita täynnä olevaan sänkyyni.  Yön hiljaisina tunteina ja hämärässä hiivin huoneeseeni ja huomasin vaatemyttyjen seasta kaksi koipea kynsineen törröttämässä uhkaavan näköisinä kuin kauhuleffassa konsanaan.  Reippaana tyttönä raivasin oman tilani sängystäni, missä haukut jo olivatkin lähes umpiunessa.

Joskus osaan minäkin olla järkevä, kuten tässä asiassa, että jätin muuttomme Sissin pentujen poismuuton jälkeen.  Muutto, tämä pitkäaikainen sotku ja uusi ympäristö on ollut äärettömän stressaavaa kaikille kolmelle Tytölle.  

Toisen ja viimeisimmän pennun poismuutto jäi muuttohässäkän jalkoihin, mutta sujui kaikinpuolin hienosti.

Muuttofirman kanssa oltiin sovittu könttäsumma, mutta aikataulullisesti muutto venyi ja ennaltasovittu hinta kasvoi lähes puolellatoista sataa euroa.

Nyt on tullut niin monelta suunnalta palautetta meidän tavaramäärästä, että on ihan hävettänyt.  Olkoonkin miten paljon banaanilaatikoita ja jätesäkkejä tahansa ollutkin niin puolustuksena voitanee sanoa se, että kun vanhassa Vallilassa ei ollut kaappeja niin nekin siellä olleet omat kaapit täytyi ottaa mukaan ym. tarpeelliset tavarat sekä se, että meidän perheessä ei ole vain kahta henkilöä vaan paljon enemmän.  Jo koirien kaikki tarvikkeet; trimmipöytä, pentulaatikko, turbokuivain, shampoo- ja hoitoainetönikät (joita on hävettävän paljon), pesuteline, rattaat, häkit, kevythäkit, ruoat, kupit ja kipot, suojavaatteet ja tossukat, remmit ja kaulapannat, lelut jne.... vastaavat muutaman ihmisen tarvikemäärää muutossa.  Joten taidanpa unohtaa saamani palauteet tavarapaljoudesta.

Ruokaa ei vielä olla juurikaan täällä laitettu kun tarvitsis tuo keittiökin saada kuntoon.  Käytiin tänään kahteen otteeseen ulkona syömässä ja toinen kerta oli huippu.  Sain sitä, mitä tilasinkin ja hiukan lisäksi muuta.  Tilasin pariloitua lohta perunamuussilla, jonka tiesin entuudestaan olevan erittäin herkullista kuten myös tänään oli.  Hiukka ennen kuin olin lopettanut syömisen, löysin salaattikasan alta aamupalajuuston ympärilläolevan muovin kaltaisen muovin salaatin alta.  Käväisin kysymässä, että onko tämäkin syötävää.  Nuori neito sanoi, että; "voi ei, ei se ole syötävää.  Harmi, että olemme sulkeneet jo, muuten olisin voinut antaa kahvin hyvitykseksi".  Lupasi kuitenkin viedä keittiöön terveisiä.  Annoin hänelle lautasen ja pyysin viemään sen pois, sillä en tahtonut jatkaa syömistäni.  Kerroin F:lle kuinka kävi ja näin, miten silmät paloi ja savu nousi hänen silmistään.  F sanoi, että; "nyt meet heti takaisin ja vaadit joko uuden ruoan tai rahat takaisin".  Sanoin, etten mä pysty siihen.  "Senkin nyhverö" F sanoi ja marssi silmät leiskuen keittiön ovelle.  Samainen nuori neiti selitti hänelle saman kuin minulle, mutta se ei riittänyt F:lle vaan hän yksinkertaisesti ja jämäkästi sanoi, että "vähintä, mitä voitte tehdä on palauttaa rahat".  Mitään sanomatta nuori neiti kävi kassalla ja toi rahat F:lle.

Myllypuroon muutto on ollut stressin lisäksi tervetullut vaihtoehto koiraelämää silmälläpitäen.  Luonto on mahtavan upeaa täällä ja hajuja on niin paljon haisteltaviksi, ettei edes ehdi haukkua räkyttää vastaantuleville, autoista ja polkupyöristä puhumattakaan.  Stressi laantuu aikanaan, mutta toivon, että turhan räkyttäminen jää myös pois pysyvästi.