Koko kesä on odotettu ja asuttu sulassa sovussa pakattujen banaanilaatikoiden keskellä. Itseasiassa vieläkin odotellaan. Siis, tulevaa mahdollista muuttoa Myllypuroon. Ensin odoteltiin Sissin tiineyden ajan ja tietysti imetyksen ajan, ettei pikku äityli stressaannu ja siinä samassa tietysti hauvavauvojen ensimmäisten kadeksanviikon ajan. Nyt aletaan elämään niitä aikoja kun pitäisi sanoa kadelle pikku karvaiselle kaverille hei-heit ja päästää irti. Vielä on kuitenkin viikko toisella ja kaksi viikkoa toisella aikaa viettää kanssani. Miten sitä voikin niin kovasti kiintyä tuollaisiin pikku otuksiin, että aivan itkettää pelkkä ajatus niistä eroamisesta.
Elämme siis monella muotoa keskellä lähtölaskentoja alkamista, suuria muutoksia ja uusien asioiden astumista elämäämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti