VIIKOLLA ON ELÄMÄÄ

Se olisi taas perjantai.  Siis elämähän on yhtä viikonloppua, viikkojen hulahtaessa ohitse kiitävällä vauhdillaan, ettei perässä meinaa pysyä.  Lauantaikin tuli ja tekee jo loppuaan.  Tänä yönä, siis huom! yönä, yöhän on parasta  aikaa urheilla tuossa pihamaalla, minulla on aikomus siirtää maahan jääneitä viittä pensasta hiukka vajaa metri ulospäin talosta katsoen.  Sitten ei enää muuta kuin uutta pensasta, puutavaraa aidan, seinämän ja terassin tekoon ja tietysti kiviä portaiden reunalle vielä tälle syksylle.  Muut kasvit jääkööt ensi kevääseen.  No, sitä yötä ei nyt sitten lauantaina tullut, että olisin pensaita siirrellyt kun juutuin tv:n äärelle katsomaan pakoa Puerto Vallartasta.


Se siitä.  Sunnuntai tulla tömähti vastaan ja vielä kesäajassa.  Viikonloput on jotenkin kuollutta aikaa, jolloin suunnitellaan suuria, muttei nähtävästi kuitenkaan toteuteta mitään ja viikot ovat taasen sitä aikaa, jolloin elämä sykkii, onneksi tuli viikonpäivät ja elämä takasin.

Ainakin minun päässäni sykkii nyt.  On sykkinyt ja särkenyt maanantaista klo 14 lähtien kun kävin hammaslääkärissä.  Bunara 800 ollaan naatiskeltu kolme kappaletta ja kyytipojaksi Giniä Gingeralen kanssa, röyhhhh!!!  Jätskituutteja ostin paketillisen, jotka on kohta tuhottu.  Muutama minuutti ennenkuin olen syönyt ihanaiset jätskit olen painellut avaamatonta jätskituuttia turvonnutta ja kipeää poskeani vasten.

Tiistaihin herätessäni naamani näyttää edelleen kuin itsensä täyteensyöneen hamsterin naamari.  Poski turvoksissa ja kipu ihan tuntuva.  Siis tämäkin päivä aloitetaan buranalla.

Kodissamme ei juurikaan mikään ole liikahtanut muuttomme jälkeen, joten tänään pyykkipäiväni lisäksi aion oikoa taulut kaapinpäältä nätimpään järjestykseen, asetella huoneeni kristallilampun kristallit oikeisiin kohtiin ja porata muutaman reiän kylppärin seinään lisää pinkkiä seinäkoria varten.  Eiköhän tällainen ohjelma yhdelle  päivälle riitä.