NÄIN MENETIN OSITTAISEN KYKYNI NÄHDÄ YHDEN YÖN AIKANA

Itseasiassa en tarkalleen tiedä kuinka tämä osittainen näkökykyni menettäminen silmälasien muodossa alkoi.  Luottavaisena uuteen tulevaan päivään ja suuria suunnitelmia (lue, koirien turkkienlaittoa) pitkälleperjantaille mielessäni kallistin pääni tyynylle iloisin mielin huomisesta.

Huomiseni, tämä päivä eli pitkäperjantai alko klo 7.40 sänkyni viereltä, korviini kantautuvasta rouskutuksesta.  Haparoin kädelläni silmälaseja, että näkisin, kuka rouskuttaa ja mitä.   Käsiini osui yöpöydältä yhdet silmälasit, mutta Leenan aiemmista varoituksista huolimatta ei pieneen mieleenikään olisi tullut, että tavaroiden piilottaminen Camulta tai niiden ylös nostaminen tarkoittaisi käytännössä vielä ylemmäksi kuin yöpöytä.  Siinä se nuoriherra makasi matolla ja rouskutti mun kaksitehoja menemään.  Olikohan se kiitos ja kuittaus edellisen päivän takunpoisto-operaatiosta ;)

Säikähdyshän siitä seurasi.  Äkkiä loput silmälaseista pois nuorenherran tassujenvälistä ja hampaista sekä suun tyhjennys. Kuten kuvasta näkyy, niin tämän verran sain pelastettua.     Varmuudeksi soitin pieneläinklinikalle kysyäkseni, että mitäs nyt tehdään.

Tankoparsaa, puuromaista ruokaa, parafiiniöljyä ja koiran kunnon seurantaa.  Puuromaista ei ollut tähän hätään muuta kuin pentuneu, minkä maustoin parafiiniöljyllä ja sehän kelpasi, kuten varmaan arvaattekin.

Kyllä se pitkäperjantai näinkin menee, turkkien laitossa ja hellan äärellä lihaisaa herkkupuuroa keitellen.  Onneksi kävin eilen hakemassa eläinkaupasta kasvissose mössöpötköjä.

Hei, näillä Tiimari laseilla näkee ihan hyvin, en mä sitä kaukonäköosaa olis varmaan tarvinnutkaan enään eikä Fatoukaan ole tykännyt näistä laseista.  Ehkä näkökin paranee kun ei sitä liikaa höösäile kaikenmaailman apuvälineillä, kuten silmälaseilla :D

Kutsuttakoon edellistä luonnolliseksi poistumaksi.

KAIKKI KARVAISET KAKARAT

Kello on 7.50 kun aloitan kirjoittamaan tätä.  Olen käynyt koirien kanssa 45 minuutin aamulenkin, ruokkinut pennut ja isommat koirat ja pessyt lattiat.  Voitte vaan kuvitella mihin aikaan olen herännyt näin vapaapäivän kunniaksi ;)

Pääsiäisen hoitolapsemme Camu oli valmiina kuin tinasotilas heti aamusella lähtemään ulos kuten myös muut Tytöt lukuunottamatta aamu-unista Arielia.  Arielin saa kantaa sängystä eteiseen, jossa se vielä jatkaa venyttelyä ja hangoittelua ulosmenoa vastaan.

Vielä kun saisi tuon tiskivuoren taltutettua ja vetäistyä jotain terveellistä aamiaiseksi niin voisi jatkaa Camun turkin selvittelyä.  Suunnitelmissa on pestä kokonaisen lauman verran puuvillaista valkopyykkiä pääsiäisen kunniaksi.

Käväisin äskettäin tiskikasan kimppuun ja sain sormeeni niin syvän haavan, rikkoutuneesta lasista, että mietin tässä seuraavaa siirtoa kun ei meinaa tyrehtyä ollenkaan ja haava vuotaa laastareiden läpikin.  Taidanpa laittaa kertakäyttöhanskan käteeni ja homma jatkukoon...

Niin jatkui päivän ohjelma, mutta hiukan eri tavalla kuin olin suunnitellut.


Vielä on valkopyykit pesemättä, mutta onneksi huomenna on uusi päivä.  Olen voiton puolella Camun turkin selvittämisessä ja uskoisin huomenna pääseväni pesemään kaikki karvaiset :)

PEILIT, NE PEILIT..... totuuden vääristäjät.

No joo, ihan oikeesti.  Onko mun täytynyt elää melkein viiskymppiseksi tajutakseni, että mun ulkoisessa habituksessa ja korvienvälitilassa on elämääkin suurempi ristiriita.

Entisessä elämässä, silloin parikyt kiloa sitten mulla oli isoja peiliseiniä kotona, joiden edessä harjoittelin mitä ihmeellisempiä koreografioita.  Nyt on peilialat pienentyneet ja kodista löytyy muutama iso peili, johon luon itseeni tyytyväisen silmäyksen silloin tällöin.

Menin koulun jälkeen tänään Viikin Prismaan shoppailemaan "ruokaa"  eli hedelmiä, joista teen ihania juomia, leipää, possun sisäfilettä (se hevosen liha oli ihan liian kallista, mutta olis varmaan ollut hyvää), suklaamunia, suklaakeksejä ja apteekista Memmulle tietty Nutri-plus geeliä, ettei kaikki karvat putois imetysaikana.  Käväisin siinä myös ihan muina naisina Prisman yläkerrassa ihmettelemässä housuja, mustia sellaisia.  Olen vieläkin shokkitilassa siitä, mitä näin Prisman vaateosaston peilistä.  Onkohan niiden peileissä jotain vikaa?   ....siis ihan oikeesti, vielä kerran :) ....vaateosaston peilistä mua tuijotti tuhti ja kalmankalpea täti-ihminen, jonka juurikasvuisesti harmahtavat hapset sojottivat jokaiseen ilmansuuntaan ja kaulasta roikkui sellainen parikymenntä nroa liian iso nahka.  Vastahan mä aamulla lähdin kotoa ja kotipeili ilmoitti, että kaikki on ihan ok.  Missä vika?  Ja sitten vielä, miten nro 38 housut voi näyttää niin isoilta?   Löysin minä omaakin kokoa, kuminauhavyötäröllä tosin.  Siis ihan oikeesti, miksei kukaan voi sanoa mulle niin suoraan ja niin rumasti, että  elämässäni jotain naksahtaisi ja pääkopassani tapahtuisi muutakin kuin vastustusta.

EI VOI TULLA TAKAISIN, ELLEI MENE VÄLILLÄ POIS

En ollut kaukana, olin tässä -  ajatuksin aivan lähelläsi.
Olin estynyt ja siksi sanaton - sydän tunteita, pää ajatuksia täynnä.

Tulen varoen takaisin - sana sanalta, rivi riviltä, lause lauseelta - etenen.
Katson sinua kuin hyvää ystävää, joka tuntee minut - tietää, milloin pitää kiinni ja milloin päästää irti.

Tietäen, tuntien - kääntämättä selkää hyväksyen - etten tullut jäädäkseni, vaan jatkaakseni matkaa.

- Meeri -

KOULUTETUKSI HIEROJAKSI

Opinahjoa on kuljettu jo neljä tiedontäyteistä viikkoa.  Lakiosuudet alkavat olemaan pulkassa ja pulkannaru tiukasti kädessä, ettei raskaat tiedonmurikat putoa kyydistä ennen loppukokeita, joihin on vielä piiiiitkä matka.

Soluista lähdettiin liikkeelle ja ihan Suomenkielellä.  Sitten vaihtui kieli Latinaksi ja kuvaan astuivat; luut, nivelet ja lihakset lähtö- ja kiinnityskohtineen sekä toimintoineen.

Opeteltavaa on tullut niiiii-iin paljon, että saatiin perjantain etäpäivän tehtäväksi kertailla jo läpikäytyjä asioita.  Näyttäisi tämä kotona harjoittelu etenevän turhan takkuisesti ja täytynee suunnitella jonkinlainen oppimismenetelmä itselle, että saisi tehostettua tällähetkellä etananvauhdilla etenevää uusien asioiden omaksumista.  Hyvät neuvot ovat kullanarvoisia ja tervetulleita :)

SATUMAISEN KAUNISTA

Voi ystävät hyvät :)   .....takana on viikko ja kaksi päivää koulutetuksi hierojaksi opiskelua.  Hukkuako vaiko ei suureen tietomäärää, siinäpä kysymys.  Te-keskuksesta olen sanoutunut irti ja rahoituksesta ei ole vielä tietoakaan, mutta koulussa olen.

Käytiin Tyttöjen kanssa metsälenkillä ja talvimyrskyjen synkeä ja pelottavasti kuiskiva, mustanpuhuva metsä oli muuttunut lumisen kauniiksi satumetsäksi.

Huomenna on uusi päivä ja toivonmukaan vielä ylihuomennakin ja sen jälkeen :)

HYVÄ PÄIVÄ, PAREMPI MIELI ;)

Tänään taisi olla hieno päivä :)
Puppy Cup, Lohja  ja ryhmä 5-7 kk:n ikäiset.
Cottonfever's Candy Man sijoittui kolmanneksi ja Cottonfever's Cotton Candy ei sijoittunut lainkaan.  Kumpainenkin tenava tarvitsee rutkasti keskittymis- ja kontaktinhakuharjoitusta sekä vierellä kävely- ja paikallaan seisomisharjoitusta.  Mutta hienosti meni, ottaen huomioon harjoittelun määrän ja ensikertalaisuuden.  Kiitos Leenalle ja hänen tyttärelleen Marjutille kun toitte Camun näyttelyyn ja kiitos Sinnalle kun mahdollistit pääsymme näyttelypaikalle autonlainaajan tehtyä minulle oharit.

Näyttelyyn oli ilmottautunut 12 cotonia ja viidellä, siis melkein puolella pentunäyttelyyn osallistuneilla cotoneilla oli isänä Dani  (Jack Daniels vom Zotteligen Zamperl).

Camu (Cottonfever's Candy Man) on rivissä kolmantena vasemmalta

Helmi (Cottonfever's Cotton Candy) on rivissä kolmantena vasemmalta.

Kotiuduttiin ajoissa ja lähdin Tyttöjen kanssa kauniin lumiseen maastoon kävelylle.  Varovasti ja hipihiljaa sai kävellä etenkin siellä, missä aura-auto oli käynyt.  Koirankakkapussi yhdessä kädessä ja koirat toisessa kädessä tepasteltiin menemään peilikirkkaaksi aurattua jalkakäytävää, eikä se ollut kuin silmänräpäys kun olin nurin.  Sissi tavoilleen uskollisena pakeni paikalta ja Ariel sekä Memmu hyökkäävät päälleni leikkimään, aivan kuin olisin tarkoituksella ollut maassa poikittain viihdyttämässä heitä :)   ... pystyyn päästyäni ennätin ottaa muutaman askeleen kun olin jo toistamiseen nurin ja sama kaava toistui, tosin sillä seurauksella, että nyt oli jo täysinäinen koirankakkapussi liiskautunut alleni.  Nyt olis taas itkettänyt ellei olis naurattanut :D

Huomenna olisi haukkujen uintireissu Helsingin upouudessa Koirauimalassa.  Uintireissulle pääsee mukaan vain Ariel ja juoksuiset ladyt jäävätkin kotivahdeiksi.  Aikaisemmilla koirauintireissuilla en ole ennättänyt tarvitsevia paljon opastelemaan turkinhoitoasioissa (takkujen poistoissa, pesussa, föönauksessa) kun on ollut kaikki Tytöt matkassa mukana, mutta huomenna olen  varautunut tähänkin asiaan.