Aikaa on hulahtanut viimeisestä kirjoituksestani roimasti. Opiskelu on siinä mallissa, että koulutetun hierojan tutkintoon vaadittavat näytöt on kaikki suoritettu ja vielä on jäljellä valinnainen osio, sosiaali- ja terveydenhoitoalan ammattitutkinnosta kuntoutumisen tukeminen. Maanantaina 4.3. aloitan yhdeksän viikkoa kestäväntyöharjoittelun Keskuspuiston ammattiopiston Lassilan toimipaikassa. Sen jälkeen on kuntoutumisen tukeminen osion näyttötutkinto ja sitten pitäisikin olla valmis työelämään tuntemaan työniloa.
Eilen tein listan ranskalaisilla viivoilla niistä opintotehtävistä, joita minun täytyisi tehdä, osan niistä olisi täytynyt jo olla valmiina. Lappu on edelleen pöydällä muistuttamassa tekemättömistä tehtävistä ja mitään ei ole tapahtunut näiden asioiden eteen muistilapusta huolimatta. Jotenkin vaan ei ole henki päällä :(
Se siitä opiskelusta. Paljon on muutakin mahtunut elämääni. Harrastustoiminnaksi voitanee jo lukea kadonneen koiran etsintä, mikä on alkanut jo yli puoli vuotta sitten - sen verran intensiivistä karkurin etsintä on.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
lauantai 8. joulukuuta 2012
JOULUN ODOTUSTA
Itsenäisyyspäivä oli ja meni, nyt odotellaan joulua tulevaksi. Kiirettä on pitänyt koko syksyn niin opiskelun-, työharjoittelun-, tutkintojen suorittamisien-, kodin-, omien koirien- ja koiranetsinnän merkeissä. Siis, minusta on moneksi. Ei liene mikään ihme, että jonkinsortin lamaannuttava ja normieloa estävä ongelma iski vatsaan. Nyt neljättä päivää syön kaikenmaailman luontaistuotekaupan tuotteita ja äklö olo vaan jatkuu, vaikka kipu toisaaltaan on häipynyt.
Pikkarainen hauvavauvamme "Hilma"-neito on kasvanut jo kuuden viikon ikäiseksi ja 1370 g:n painoiseksi. Eilen perjantaina pikkuneiti käväisi pentutarkastuksessa. Kaikki hienosti, eikä mitään huomautettavaa.
Olihan tässä aikaa ja voimia syövä remonttikin kotona. Fatou viisaana tyttönä pakeni remppahässäkkää ja minä jäin kuuden koiran kanssa elämään keskelle rakennustyömaata. Remontti kesti kaksiviikkoa ja siihen vielä lisäksi tavaroiden ja huonekalujen takaisin siirtelyt ja koirista rakennuspölyjen pesut. Karkeasti voi sanoa, että kokonaisen kuukauden tämä ruljanssi nielaisi.
Hierojakoulutuksen toinen tutkintovaihe (toiminnallinen anatomia), mikä kestää kaksi viikkoa on meneillään ja heti perään tulee kolmas tutkintovaihe (hieroja yrittäjänä). Vielä jää yksi tutkintovaihe vuoden 2013 keväälle ja sitten pitäisikin olla valmis.
Olihan tässä aikaa ja voimia syövä remonttikin kotona. Fatou viisaana tyttönä pakeni remppahässäkkää ja minä jäin kuuden koiran kanssa elämään keskelle rakennustyömaata. Remontti kesti kaksiviikkoa ja siihen vielä lisäksi tavaroiden ja huonekalujen takaisin siirtelyt ja koirista rakennuspölyjen pesut. Karkeasti voi sanoa, että kokonaisen kuukauden tämä ruljanssi nielaisi.
Hierojakoulutuksen toinen tutkintovaihe (toiminnallinen anatomia), mikä kestää kaksi viikkoa on meneillään ja heti perään tulee kolmas tutkintovaihe (hieroja yrittäjänä). Vielä jää yksi tutkintovaihe vuoden 2013 keväälle ja sitten pitäisikin olla valmis.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
SUNNUNTAI
Hmmm.... se olisi sitten sunnuntai tänään ja olemme siirtynee talviaikaan aamuyöstä. Talvelta tämä jo tuntuukin kun ulkona on niiiiiin kylmä, ettei kärsi paikoillaan pitkään seistä.
Koirat ovat aivan intopinkeenä juoksemassa vähänväliä ulkona ja minulla varpaat jäässä sisälläkin, pitäisiköhän sulkea ulkoovi, että turrikat pysyisivät joko sisällä tai ulkona.
Kyllä se on niin, ettei kaksi vapaapäivää viikolle ole riittävä. Koko lauantai päivä meni pyykätessä ja pikkuaskareita kotona tehdessä ja vielä sunnuntaillekin jäi pyykättävää.
Aamulla ennen ylösnousua mietin, että nyt voisi viettää rauhallisen sunnuntaipäivän. Keittää iso kupillinen hyvää vahvaa teetä, istua sohvalle nauttimaan siitä ja paijailla siinä sivussa vaikkapa koiriakin ;)
Sissi vaati päästä ulos seitsemältä aamulla, joten ei auttanut kun ponkasta sängystä ylös ja siitähän ne haavekuplat levollisesta sunnuntaipäivästä alkoivatkin poksahdella. Keittiössä odottaa eiliset tiskin (onneksi niitä ei ole paljoa), olohuoneessa iso pöytä on kukkurallaan papereita ja kaikenmaailman anatomiankirjoja, muistuttamassa minua siitä, että tutkinnon toinen osa tömähtää vastaan nopeammin kuin ehdin ymmärtääkään ja kuinka paljon on vielä kirjallista tekemistä ennen sitä. Eilen pestyt pyykit roikkuvat olohuoneen puolella telineessä samoin kuin kylpyhuoneen narulla odottaen kaappiin pääsyä ja vielä kaksi koiraa täytyy pestä.
Sissi on ulkona ja käyn kaivamassa Sissin, peiton alle piilottaman hauvavauvan punnittavaksi, vaaka näytti 245 g aamupainoa, hienosti paino kehityy tytöllä.
Jos nyt sitten lopettaisi tämän kirjoittelun ja hoitaisi päivän pakkolliset pois alta.
Alla vielä kuva 25.10. Sissille syntyneestä tytöstä.
Koirat ovat aivan intopinkeenä juoksemassa vähänväliä ulkona ja minulla varpaat jäässä sisälläkin, pitäisiköhän sulkea ulkoovi, että turrikat pysyisivät joko sisällä tai ulkona.
Kyllä se on niin, ettei kaksi vapaapäivää viikolle ole riittävä. Koko lauantai päivä meni pyykätessä ja pikkuaskareita kotona tehdessä ja vielä sunnuntaillekin jäi pyykättävää.
Aamulla ennen ylösnousua mietin, että nyt voisi viettää rauhallisen sunnuntaipäivän. Keittää iso kupillinen hyvää vahvaa teetä, istua sohvalle nauttimaan siitä ja paijailla siinä sivussa vaikkapa koiriakin ;)
Sissi vaati päästä ulos seitsemältä aamulla, joten ei auttanut kun ponkasta sängystä ylös ja siitähän ne haavekuplat levollisesta sunnuntaipäivästä alkoivatkin poksahdella. Keittiössä odottaa eiliset tiskin (onneksi niitä ei ole paljoa), olohuoneessa iso pöytä on kukkurallaan papereita ja kaikenmaailman anatomiankirjoja, muistuttamassa minua siitä, että tutkinnon toinen osa tömähtää vastaan nopeammin kuin ehdin ymmärtääkään ja kuinka paljon on vielä kirjallista tekemistä ennen sitä. Eilen pestyt pyykit roikkuvat olohuoneen puolella telineessä samoin kuin kylpyhuoneen narulla odottaen kaappiin pääsyä ja vielä kaksi koiraa täytyy pestä.
Sissi on ulkona ja käyn kaivamassa Sissin, peiton alle piilottaman hauvavauvan punnittavaksi, vaaka näytti 245 g aamupainoa, hienosti paino kehityy tytöllä.
Jos nyt sitten lopettaisi tämän kirjoittelun ja hoitaisi päivän pakkolliset pois alta.
Alla vielä kuva 25.10. Sissille syntyneestä tytöstä.
Ihanan pirtsakkaa sunnuntaipäivää kaikille <3
perjantai 28. syyskuuta 2012
PENTUTEHTAILUSTA LISÄÄ
Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton järjestämä Pysäytä pentutehdas -kampanja on sekä Iltalehden verkkosivulla että IL:n viikonvaihteen tulevassa paperiversiossa saanut näkyvää huomiota, kiitos siitä Iltalehden toimitukselle.
Iltalehden julkaisemat kirjoitukset pentutehtailuista haittoineen ovat omiaan osoittamaan, mihin niin OSTAJIEN kuin KASVATTAJIENKIN epäeettiset valinnat johtavat. Liian usein kuulee tai näkee puolustuspuheita pentutehtailun puolesta ja perusteluna on aina raha. Koirasta tulevat kuluthan eivät tosiaankaan lopu siihen kun koira on hallinnassa. Koira mahdollisesti sairastaa siinä missä ihmisetkin ja jos en nyt ihan väärin muista niin taitavat jopa syödäkin, kuka enemmän ja kuka vähemmän ;)
Eettistä kasvatustyötä tekevä koirankasvattaja ei pysty kilpailemaan pentutehtailijoiden kanssa määrässä eikä hinnassa, joten kovin suuri tai ainakin vähintään puolet vastuusta pentutehtailun jatkumisesta jää koiranostajalle, joka koirahankinnassa tukee pentutehtailun jatkumista.
Koska se raha kuitenkin näyttelee suurta roolia ettisten valintojen vastapainona niin onneksi löytyy useita varteenotettavia vaihtoehtoisiakin tapoja hankkia koira itselle;
1) rescue koira ulkomailta,
2) lunastamaton koira suomalaisesta löytötalosta (löytötaloja on useita Suomessa)
3) yhteishankinta esim. koirankasvattajan kanssa (jolloin voi olla varma, että kasvattaja tekee tietojensa ja kokemustensa perusteella parhaan mahdollisen valinnan). Siis rohkeasti valitsemaan omaa rotua ja lähestymään eettistä kasvatustyötä tekeviä kasvattajia uudesta näkövinkkelistä katsoen.
4) yhteishankinta ystävän kanssa tai
5) sijoituskoiran ottaminen.
Usein ajatellaan, että pentutehtailijat ovat ulkomaalaisia kasvattajia, mutta näin ei todellakaan ole. Myös suomalaiset osaavat tämän epäjalon taidon.
TÄLTÄ NÄYTTÄÄ SUOMALAINEN PENTUTEHTAILU
Kuten allaolevan linkin tekstistä ilmenee niin halpa ei vättämättä ole halpaa, ainakaan loppupelissä. Äitini opetti minulle aikanaa, että köyhä ei voi halpaa ostaa ja tämä sanonta sopii vallan mainiosti myös tähän aiheeseen.
HALPA HINTA - SUURET RISKIT
Allaolevassa linkissä löytyy paljon tärkeitä asioita, joita koiranhankintaa suunnittelevan on syytä käydä läpi tiedostaen asian tärkeys.
VINKKEJÄ KOIRAN OSTAJALLE
Lopuksi tahdon vielä muistuttaa, että elämän kaikilla osa-alueilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki, myös koirakaupassa. Jos ei ole kysyntää pentutehtailijan tarjoamille koirille niin ei ole myöskään tarjontaa.
Iltalehden julkaisemat kirjoitukset pentutehtailuista haittoineen ovat omiaan osoittamaan, mihin niin OSTAJIEN kuin KASVATTAJIENKIN epäeettiset valinnat johtavat. Liian usein kuulee tai näkee puolustuspuheita pentutehtailun puolesta ja perusteluna on aina raha. Koirasta tulevat kuluthan eivät tosiaankaan lopu siihen kun koira on hallinnassa. Koira mahdollisesti sairastaa siinä missä ihmisetkin ja jos en nyt ihan väärin muista niin taitavat jopa syödäkin, kuka enemmän ja kuka vähemmän ;)
Eettistä kasvatustyötä tekevä koirankasvattaja ei pysty kilpailemaan pentutehtailijoiden kanssa määrässä eikä hinnassa, joten kovin suuri tai ainakin vähintään puolet vastuusta pentutehtailun jatkumisesta jää koiranostajalle, joka koirahankinnassa tukee pentutehtailun jatkumista.
Koska se raha kuitenkin näyttelee suurta roolia ettisten valintojen vastapainona niin onneksi löytyy useita varteenotettavia vaihtoehtoisiakin tapoja hankkia koira itselle;
1) rescue koira ulkomailta,
2) lunastamaton koira suomalaisesta löytötalosta (löytötaloja on useita Suomessa)
3) yhteishankinta esim. koirankasvattajan kanssa (jolloin voi olla varma, että kasvattaja tekee tietojensa ja kokemustensa perusteella parhaan mahdollisen valinnan). Siis rohkeasti valitsemaan omaa rotua ja lähestymään eettistä kasvatustyötä tekeviä kasvattajia uudesta näkövinkkelistä katsoen.
4) yhteishankinta ystävän kanssa tai
5) sijoituskoiran ottaminen.
Usein ajatellaan, että pentutehtailijat ovat ulkomaalaisia kasvattajia, mutta näin ei todellakaan ole. Myös suomalaiset osaavat tämän epäjalon taidon.
TÄLTÄ NÄYTTÄÄ SUOMALAINEN PENTUTEHTAILU
Kuten allaolevan linkin tekstistä ilmenee niin halpa ei vättämättä ole halpaa, ainakaan loppupelissä. Äitini opetti minulle aikanaa, että köyhä ei voi halpaa ostaa ja tämä sanonta sopii vallan mainiosti myös tähän aiheeseen.
HALPA HINTA - SUURET RISKIT
Allaolevassa linkissä löytyy paljon tärkeitä asioita, joita koiranhankintaa suunnittelevan on syytä käydä läpi tiedostaen asian tärkeys.
VINKKEJÄ KOIRAN OSTAJALLE
Lopuksi tahdon vielä muistuttaa, että elämän kaikilla osa-alueilla vallitsee kysynnän ja tarjonnan laki, myös koirakaupassa. Jos ei ole kysyntää pentutehtailijan tarjoamille koirille niin ei ole myöskään tarjontaa.
TÄNÄÄNKIN ON HYVÄ PÄIVÄ
Smurffikylässä tapahtuu. Meidän neljän perheen taloon on muuttanut uusi perhe, mihin kuuluu nuorenparin lisäksi vaalea kissa ja vaalea pikkuinen uroskoira Bichonfrise (nimeä en muista). Nuorenparin lähtiessä hakemaan lisää muuttotavaroita jäi koira ja kissa kahdestaan pitämään huushollia yllä. Koira tosin haukkui, itki ja ulisi. Koiran viestintää siinä kuunnellessani tuli jostain ihmeen syystä mieleen seinänaapurissani asuva rouva, joka sanojensa mukaan sydäntä särkien kantaa harteillaan huolta koko maailman lisäksi tästä asuinympäristöstä ja etenkin uusista naapureista, jotka tähän taloon tulevat muuttamaan. Mitähän tuskaa rouva nyt tulee tuntemaan kun sekä seinän takana että alakerrassa haukutaan ja jopa itketään, nähtäväksi jää, mihin rouvaa tulee koskemaan ja mikä on tuskan määrä, mitä tulee tuta. ;)
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
ELÄMÄÄ SMURFFIKYLÄSSÄ
Täällä me vielä asumme, Myllypuron smurffikylässä, alueella, jonka talot on ripoteltu sydämen muotoon jyrkähkölle rinteelle ja metsänreunaan. Metsässä kulkee ristiinrastiin ulkoilupolkuja ja metsän toisella puolella alkaa viikin laajat peltoaukeamat. Asumme vasemman sydänsakaran yläkulmassa. Tätä kylää kutsuttiin alkujaankin smurffikyläksi, sillä täällä oli useita silloisen Helsingin liikennelaitoksen työsuhdeasuntoja ja mistäs muusta HKL olisi ollut tunnettu kuin sinisestä väristään.
Lähistöllä sijaitseva Varhan varikko ei ole enään ollut moneen vuoteen HKL vaan HelB, Helsingin Bussiliikenne Oy ja työsuhdeasunnot ovat ilmeisesti poistuneet ajan myötä, sillä kuljettajia ei alueella enään paljon näy, mutta nimi smurffikylä on jäänyt jäljelle.
Aivan kuten oikeassakin smurffikylässä on paljon sieniä, joissa smurffeilla on koti niin tässä kylässä on myös sateisen kesän jälkeen paljon sieniä, joissa tosin ei asuta. Tämän kylän sienimäärää ja etenkin lajia ihmetellessäni tuli mieleen, että onko tämä kylä asukkaineen myrkyttänyt itse itsensä.
Kirjoitin taannoin seinänaapureistani ja konflikteista heidän kanssaan. Joitakin viikkoja taaksepäin, tullessani aamupäivällä kotiin, oli naapurin isäntä pihalla haravoimassa. Katsoi suoraan silmiini, tervehti ja pyysi anteeksi sitä, että oli rumasti minulle huudellut aikaisemmin. Keskustelimme hetken yhdestä koirastani, jonka ääni heitä erityisesti on ärsyttänyt. Lupasin tehdä asian eteen parhaani, ettei heidän täydy enään Arielin vuoksi mielenrauhaansa horjuttaa.
Muutamia päiviä myöhemmin kysyin seinänaapurilta, että onko Ariel nyt enään heitä häirinnyt. Ei kuulemma ollut. Isännän kanssa oli sopu saatu aikaan, mutta tämä sopu ei ollut naapurinemännän mieleen, sillä nyt hän on draamallisin elein ja sanallisesti kimpussani. Laitoin merkille sen, että naapurin rouvalla tuntuu olevan taipumus tuntea suurta elämäntuskaa koko yhteisön puolesta, josta hän voi huonosti ja kaiken aiheuttajana on taas Ariel. Sanoin hänelle, ettei hänen tarvitse tuskaa tuntea muiden kuin itsensä puolesta ja mikäli jollakulla muulla on asiasta sanomista niin tulevat todennäköisesti itse puhumaan. Esitin myös naapurin rouvalle epäilykseni ylipäätään minkään yhteisöllisyyden olemassaolosta tässä kylässä.
Minun kuulemma pitäisi asua maaseudulla ;) ....ehdotin naapurinrouvalle samaa vaihtoehtoa hänen kohdalleen, siellä ei naapureiden elämän äänet häntä häiritsisi. Meidän keskustelumme loppuikin sitten tähän.
Tämän kylän sisäänlämpiävissä perheyhteisöissä jyllää aivan selvästi mummusmurffiinat, jotka pitää miehiänsä sillmän alla (millaisia hulivilejä ovatkaan sitten mahtaneet olla). Seinänaapurin mummusmurffiina on toinen tässä kylässä, joka ei pidä siitä, että miehensä on minkäänlaisissa väleissä meidän kanssa. Ripan rouva on toinen. Oli kieltänyt Ripaa tulemasta tutustumaan meihin keväällä. Ripa reippaana poikana uhmasi rouvansa kieltoa sillä seurauksella, ettei hädin tuskin uskalla tervehtiä ja mikäli rouvansa kanssa kulkee niin ei edes pää käänny tervehdykseen. Outoa porukkaa sanon minä.
Lähistöllä sijaitseva Varhan varikko ei ole enään ollut moneen vuoteen HKL vaan HelB, Helsingin Bussiliikenne Oy ja työsuhdeasunnot ovat ilmeisesti poistuneet ajan myötä, sillä kuljettajia ei alueella enään paljon näy, mutta nimi smurffikylä on jäänyt jäljelle.
Aivan kuten oikeassakin smurffikylässä on paljon sieniä, joissa smurffeilla on koti niin tässä kylässä on myös sateisen kesän jälkeen paljon sieniä, joissa tosin ei asuta. Tämän kylän sienimäärää ja etenkin lajia ihmetellessäni tuli mieleen, että onko tämä kylä asukkaineen myrkyttänyt itse itsensä.
Kirjoitin taannoin seinänaapureistani ja konflikteista heidän kanssaan. Joitakin viikkoja taaksepäin, tullessani aamupäivällä kotiin, oli naapurin isäntä pihalla haravoimassa. Katsoi suoraan silmiini, tervehti ja pyysi anteeksi sitä, että oli rumasti minulle huudellut aikaisemmin. Keskustelimme hetken yhdestä koirastani, jonka ääni heitä erityisesti on ärsyttänyt. Lupasin tehdä asian eteen parhaani, ettei heidän täydy enään Arielin vuoksi mielenrauhaansa horjuttaa.
Muutamia päiviä myöhemmin kysyin seinänaapurilta, että onko Ariel nyt enään heitä häirinnyt. Ei kuulemma ollut. Isännän kanssa oli sopu saatu aikaan, mutta tämä sopu ei ollut naapurinemännän mieleen, sillä nyt hän on draamallisin elein ja sanallisesti kimpussani. Laitoin merkille sen, että naapurin rouvalla tuntuu olevan taipumus tuntea suurta elämäntuskaa koko yhteisön puolesta, josta hän voi huonosti ja kaiken aiheuttajana on taas Ariel. Sanoin hänelle, ettei hänen tarvitse tuskaa tuntea muiden kuin itsensä puolesta ja mikäli jollakulla muulla on asiasta sanomista niin tulevat todennäköisesti itse puhumaan. Esitin myös naapurin rouvalle epäilykseni ylipäätään minkään yhteisöllisyyden olemassaolosta tässä kylässä.
Minun kuulemma pitäisi asua maaseudulla ;) ....ehdotin naapurinrouvalle samaa vaihtoehtoa hänen kohdalleen, siellä ei naapureiden elämän äänet häntä häiritsisi. Meidän keskustelumme loppuikin sitten tähän.
Tämän kylän sisäänlämpiävissä perheyhteisöissä jyllää aivan selvästi mummusmurffiinat, jotka pitää miehiänsä sillmän alla (millaisia hulivilejä ovatkaan sitten mahtaneet olla). Seinänaapurin mummusmurffiina on toinen tässä kylässä, joka ei pidä siitä, että miehensä on minkäänlaisissa väleissä meidän kanssa. Ripan rouva on toinen. Oli kieltänyt Ripaa tulemasta tutustumaan meihin keväällä. Ripa reippaana poikana uhmasi rouvansa kieltoa sillä seurauksella, ettei hädin tuskin uskalla tervehtiä ja mikäli rouvansa kanssa kulkee niin ei edes pää käänny tervehdykseen. Outoa porukkaa sanon minä.
perjantai 21. syyskuuta 2012
KESÄ MENI, SYKSY TULI
Siis ihan törkeen paljon on tapahtunut meidän elämässä kolmen kuukauden aikana. Kesä meni terassia rakennellessa, naapurin kanssa kättä väännellessä, uutta osoitetta etsiskellessä ja paljossa muusakin.
Myllypurossa edelleen ollaan ja toivonmukaan vähintäänkin niin kauan kun kouluni kestää. Viikko sitten oli hierojakoulutuksn 1/4 tutkinnon suoritus. Lakiosuudesta ja asiakaspalvelusta sain huippuhienot arvostelut, mutta anatomiaa jodun vielä täydentämään ennen työharjoittelua, mikä alkaa lokakuun alusta.
Kesän aikana meille tassutteli kaksi uutta karvaista perheenjäsentä. Lellu (Ilveskosken King's Cutie Pie) ja Hugo hupsu (YlangYlang Hubble).
Sissi on astutettu Unolla ja mikäli luoja suo ja kaikki menee suunnitelmien mukaisesti niin uusia karvaisia kansalaisia odotetaan syntyväksi 24.10.
Paljon on myös välillisesti surua mahtunut matkaan mukaan, josta on ollut opiksi vastaisuuden varalle, mikäli omalle kohdalle sattuisi ja vaikka ei sattuisikaan niin yleisesti tiedoksi.
Olen suunnattoman yllättynyt siitä kuinka paljon lemmikkejä karkaa. Yhtälailla olen ihmeissäni siitä, että kaikki löydetyt karkurikoirat eivät ole edes etsityiksi ilmoitettuja.
Suomessa laki velvoittaa kuntia huolehtimaan löydetyistä karkulaisista ja ellei kunta itse vastaa tästä velvoitteesta niin kunta ostaa palvelut lähimmältä mahdolliselta palvelun tarjoajalta, joka tekee kunnan kanssa sopimuksen löytöeläimien vastaanottamisesta ja hoidosta.
10.8. karkasi Nurmijärveltä neljä vuotias coton-poika, jonka kasvattaja oli sijoittanut koeajaksi nurmijärveläiseen lapsiperheeseen. Perhe sai tarkat ohjeet siitä, kuinka aikuista kodinvaihtaja koiraa tulee pitää kytkettynä ja tarkoin vartioituna pitkään.
9.8. Kasvattaja sai perheeltä ilmoituksen, että koira oli päässyt vajaa viikko aikaisemmin karkaamaan ja että he olivat sen löytäneet takaisin. Siinä vaiheessa perhettä muistutettiin niistä asioista, mitä kodinvaihtaja koiran osalta ovat tärkeitä.
10.8. kasvattaja sai perheeltä ilmoituksen, että koira oli jälleen karannut ja tätä karkureissua on kestänyt jo nyt yli kuusi pitkää viikkoa.
Coton-pojan etsinnöissä minulla on ollut laaja toimenkuva; tiedottaa, koordinoida, havannoida, dokumentoida, etsiä, grillata, hoitaa omien koirien lisäksi toisen kennelin koiria, KADONNUT COTON-POIKA -ryhmän (jäseniä jo lähes 2000) perustaminen ja ylläpito jne....
Myllypurossa edelleen ollaan ja toivonmukaan vähintäänkin niin kauan kun kouluni kestää. Viikko sitten oli hierojakoulutuksn 1/4 tutkinnon suoritus. Lakiosuudesta ja asiakaspalvelusta sain huippuhienot arvostelut, mutta anatomiaa jodun vielä täydentämään ennen työharjoittelua, mikä alkaa lokakuun alusta.
Kesän aikana meille tassutteli kaksi uutta karvaista perheenjäsentä. Lellu (Ilveskosken King's Cutie Pie) ja Hugo hupsu (YlangYlang Hubble).
Sissi on astutettu Unolla ja mikäli luoja suo ja kaikki menee suunnitelmien mukaisesti niin uusia karvaisia kansalaisia odotetaan syntyväksi 24.10.
Paljon on myös välillisesti surua mahtunut matkaan mukaan, josta on ollut opiksi vastaisuuden varalle, mikäli omalle kohdalle sattuisi ja vaikka ei sattuisikaan niin yleisesti tiedoksi.
Olen suunnattoman yllättynyt siitä kuinka paljon lemmikkejä karkaa. Yhtälailla olen ihmeissäni siitä, että kaikki löydetyt karkurikoirat eivät ole edes etsityiksi ilmoitettuja.
Suomessa laki velvoittaa kuntia huolehtimaan löydetyistä karkulaisista ja ellei kunta itse vastaa tästä velvoitteesta niin kunta ostaa palvelut lähimmältä mahdolliselta palvelun tarjoajalta, joka tekee kunnan kanssa sopimuksen löytöeläimien vastaanottamisesta ja hoidosta.
10.8. karkasi Nurmijärveltä neljä vuotias coton-poika, jonka kasvattaja oli sijoittanut koeajaksi nurmijärveläiseen lapsiperheeseen. Perhe sai tarkat ohjeet siitä, kuinka aikuista kodinvaihtaja koiraa tulee pitää kytkettynä ja tarkoin vartioituna pitkään.
9.8. Kasvattaja sai perheeltä ilmoituksen, että koira oli päässyt vajaa viikko aikaisemmin karkaamaan ja että he olivat sen löytäneet takaisin. Siinä vaiheessa perhettä muistutettiin niistä asioista, mitä kodinvaihtaja koiran osalta ovat tärkeitä.
10.8. kasvattaja sai perheeltä ilmoituksen, että koira oli jälleen karannut ja tätä karkureissua on kestänyt jo nyt yli kuusi pitkää viikkoa.
Coton-pojan etsinnöissä minulla on ollut laaja toimenkuva; tiedottaa, koordinoida, havannoida, dokumentoida, etsiä, grillata, hoitaa omien koirien lisäksi toisen kennelin koiria, KADONNUT COTON-POIKA -ryhmän (jäseniä jo lähes 2000) perustaminen ja ylläpito jne....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)