Ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa..... taas on toiveeni, tälläkertaa kyynelistä käynyt toteen. Viime perjantaina en ollut vielä varma, johtuiko tylsän apaattinen tuijotukseni ja vetämättömyyteni väsymyksestä vai masennuksesta, mutta toiveessa oli kyyneleitä, jotta olo olisi helpottunut.
Tämän aamun herätys kello 7.30 ja koirien kanssa ulos ennen päivän muuta ohjelmaa.
Toppa-asuun sonnustautuneena ja jaloissani F:n, minulle "muutaman" numeron liian isot lenkkarit, painatimme menemään turrikoiden kanssa kierrokselle. Kotiin tullessamme, ei jalkani enään jaksaneetkaan nousta epämääräisesti suunniteltuja porrasaskelmia vaan kompastuin menemään lyöden naamarini seuraavaan porrastasanteeseen. Selväähän se on ja ulkoinen habituksenikin sen jo kertoo, että lähes viisikymmentä vuotta suussani olleet legopalikat ovat olleet kovassa ja aktiivisessa käytössä eikä todennäköisesti kestä sadan kilon jysäytystä vaurioitumatta.
Hiukka teki kipeää ja jos ei olisi itkettänyt niin olisin leväyttänyt kiekkomestarin leveän hampaattoman hymyn siinä vaiheessa. Sinne kopsahti etuhammas ja ylähuuli näytti seksikkäältä kuin botoxi käsittelyn jälkeen. Siitä se elämä repesi itkuksi ja koko päivän olen ollut kuin vereslihalla.
Hammaslääkäri askarteli legot takaisin paikoilleen ja nyt voi hymyillä kuten ennenkin jos vaan hymyilyttäis.
Ihana olotila taas vähäksi aikaa. Kyllä on kokonaisvaltaisella itkemisellä mieltä ja oloa puhdistava vaikutus.
maanantai 5. joulukuuta 2011
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
ÄITI JA NAINEN
Minun lapsuudessani naiset olivat äitejä, aikansa sankarittaria, jotka hoitivat lapsia. Äideillä oli ulkopuolisena siivous- ja kodinhoitoapuna hyvä ystävä tai naapurin rouva, jolle myös uskouduttiin, tilanteiden niin vaatiessa. Äidit laittoivat ruokaa, leipoivat, pesivät ja silittivät pyykkejä. Äidit eivät käyttäneet ikiniä farkkuja. Äidit käyttivät ajattomia ja hyvänlaatuisia vaatteita; hameita, mekkoja ja kauniita alusvaatteita sekä korkokenkiä ja tietysti äidit tuoksuivat parfyymilta. Äidit kävivät kosmetologilla, jalkojenhoitajalla ja kampaajalla, heillä oli aina hiukset laitettuina, huulet punattuina (huultenrajauskyniä ei silloin tunnettu) sekä kynnet (ainakin varpaankynnet) lakattuina. Äitien ehostus oli yhtä hillittyä kuin heidän käyttäytymisensäkin. Äidit eivät kiroilleet vaan olivat vahvasti tietoisia omasta itsestään ja roolistaan. .Jos äidit menivät ansiotyöhön niin he eivät menneet luomaan uraa, sillä heidän uransa oli olla ÄITI. He menivät ansiotyöhön sen vuoksi, että tahtoivat saada ylimääräistä omaa rahaa, jolla ylläpitää omaa naiseuttaan. Äidit eivät välttämättä olleet tyytyväisiä elämäänsä parisuhteessaan, mutta äidit olivat oppineet sietämään asioita ajan hengen mukaisesti ja olivat oman aikansa tuotoksia. Äidit opettivat omalla esimerkillään tyttärilleen, mitä on olla nainen.
Minä synnyin tytöksi, siis ihan oikeasti. Minä leikin lapsena tyttöjen leikkejä ja unelmoin tulevaisuudesta naisena. En ikinä kuuna päivänä muista edes salaa unelmoineeni uranaisen, yksinhuoltajan tai epätoivoisia elämänvalintoja tekevän naisen kuvatuksen roolista.
Tämänpäivän äidit ovat vähemmän kuin varjo naiseudesta, minä mukaanlukien. Tämänpäivän äiti herää kuudelta, keittää aamupuuron tai laittaa murot lapsensa lautaselle, yrittää kaiken aamukiireen keskellä sutaista ripsiväriä silmiin, jotta vastakkaisen sukupuolen edustaja voisi edes siitä päätellä hänen olevan nainen. Tämänpäivän äiti vetäisee farkut sääriensä peitoksi ja lenkkarit jalkaansa ja hoputtaa lastansa syömään sekä pukeutumaan ripeästi, jotta ehtii viedä lapsensa päiväkodin hoitajan hoidettavaksi äidin itsensä ollessa ansiotyössä, tienaamassa elantoa itselleen ja lapselleen.
Tämänpäivän äiti maksaa palkastaan; vuokran, sähkön, vakuutukset, vaatetukset, bussimatkat (autoon äidillä ei ole varaa), ruoka-, puhelin- ja nettilaskut. Kampaajalle tämänpäivän äidillä ei ole varaa mennä ja silloin jos varat sallii niin äiti sipaisee tarjoustalosta ostamansa väripaketin päähän peittääkseen ensimmäiset harmaat hiuksensa. Kosmetologilla käynnistä tämänpäivän äiti voi vain uneksia, ellei sitten satu saamaan vaikka syntymäpäivälahjaksi kohtalotovereiltaan (muilta äideiltä) lahjakorttia kosmetologille. Jos tämänpäivän äidin kynnet ovat lakatut niin ne on taatusti oman käden jälkeä. Varpaankynnetkään eivät lyhene tämänpäivän äidiltä jalkahoitajan toimesta. Tämänpäivän äiti ei toteuta itseään naisena vaan elää kädestä suuhun, tasapainoilee yhteiskunnan- ja kodin vaatimusten välimaastossa ja tekee ojasta allikkoon meneviä ratkaisuja elämässä vaan pärjätäkseen päivästä toiseen. Tämänpäivän äidillä ei ole aikaa eikä henkistä tilaa keskittyä tutustumaan yhteenkään kaksilahkeiseen.
Tämänpäivän äiti on stressaantunut, ylivelkainen, ysinäinen, elämäänsä sopeutunut ja ehkä salaa jopa katkeroitunut ja elämänsä tarkoituksen kyseenalaistanut. Tämänpäivän äiti kiroilee, käyttäytyy epäkunnioittavasti ja jopa moukkamaisesti ja on olosuhteiden pakosta joutunut ulkoistamaan äidin roolinsa esimerkkinä ja kasvattajana, yhteiskunnan palveluja tarjoaville tahoille kuten päiväkodille ja koululle. Tämänpäivän nainen elää niin raskaan ikeen alla, ettei voi edes muistaa tai tietää, mitä ihan oikeasti on olla nainen.
Minä synnyin tytöksi, siis ihan oikeasti. Minä leikin lapsena tyttöjen leikkejä ja unelmoin tulevaisuudesta naisena. En ikinä kuuna päivänä muista edes salaa unelmoineeni uranaisen, yksinhuoltajan tai epätoivoisia elämänvalintoja tekevän naisen kuvatuksen roolista.
Tämänpäivän äidit ovat vähemmän kuin varjo naiseudesta, minä mukaanlukien. Tämänpäivän äiti herää kuudelta, keittää aamupuuron tai laittaa murot lapsensa lautaselle, yrittää kaiken aamukiireen keskellä sutaista ripsiväriä silmiin, jotta vastakkaisen sukupuolen edustaja voisi edes siitä päätellä hänen olevan nainen. Tämänpäivän äiti vetäisee farkut sääriensä peitoksi ja lenkkarit jalkaansa ja hoputtaa lastansa syömään sekä pukeutumaan ripeästi, jotta ehtii viedä lapsensa päiväkodin hoitajan hoidettavaksi äidin itsensä ollessa ansiotyössä, tienaamassa elantoa itselleen ja lapselleen.
Tämänpäivän äiti maksaa palkastaan; vuokran, sähkön, vakuutukset, vaatetukset, bussimatkat (autoon äidillä ei ole varaa), ruoka-, puhelin- ja nettilaskut. Kampaajalle tämänpäivän äidillä ei ole varaa mennä ja silloin jos varat sallii niin äiti sipaisee tarjoustalosta ostamansa väripaketin päähän peittääkseen ensimmäiset harmaat hiuksensa. Kosmetologilla käynnistä tämänpäivän äiti voi vain uneksia, ellei sitten satu saamaan vaikka syntymäpäivälahjaksi kohtalotovereiltaan (muilta äideiltä) lahjakorttia kosmetologille. Jos tämänpäivän äidin kynnet ovat lakatut niin ne on taatusti oman käden jälkeä. Varpaankynnetkään eivät lyhene tämänpäivän äidiltä jalkahoitajan toimesta. Tämänpäivän äiti ei toteuta itseään naisena vaan elää kädestä suuhun, tasapainoilee yhteiskunnan- ja kodin vaatimusten välimaastossa ja tekee ojasta allikkoon meneviä ratkaisuja elämässä vaan pärjätäkseen päivästä toiseen. Tämänpäivän äidillä ei ole aikaa eikä henkistä tilaa keskittyä tutustumaan yhteenkään kaksilahkeiseen.
Tämänpäivän äiti on stressaantunut, ylivelkainen, ysinäinen, elämäänsä sopeutunut ja ehkä salaa jopa katkeroitunut ja elämänsä tarkoituksen kyseenalaistanut. Tämänpäivän äiti kiroilee, käyttäytyy epäkunnioittavasti ja jopa moukkamaisesti ja on olosuhteiden pakosta joutunut ulkoistamaan äidin roolinsa esimerkkinä ja kasvattajana, yhteiskunnan palveluja tarjoaville tahoille kuten päiväkodille ja koululle. Tämänpäivän nainen elää niin raskaan ikeen alla, ettei voi edes muistaa tai tietää, mitä ihan oikeasti on olla nainen.
lauantai 3. joulukuuta 2011
KOE-ELÄMÄ
Aina ei mene asiat niinkuin on suunniteltu tai ainakin toivottu ja joskus epäonnistumisien aallon keskellä unohtuu kaikki ne hienot asiat, mitkä ovat onnistuneet jopa ilman suunnitelmia.
Ennakkoluuloistani huolimatta Fatou oli hyvissä ajoin Idols karsintojen jonossa, aivan jonon alkupäässä. Karsintojen piti alkaa lauantaina 3.12. klo 10.30, mutta minulle tuli puhelu jo ennen klo 10, että missä viivyn kun kysellään jo minun allekirjoittamaa huoltajan lupalappua.
Ensimmäinen ryhmä oli päästetty Unioninkadun Bankin sisätiloihin ennen klo 10 ja minä kiiruhdan loppumatkan taksilla lappuineni. Meille kaikille oli itsestään selvää, että F pääsee jatkoon, mutta kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin oletimme.
Ensimmäinen ryhmä, joka oli ennakkoon ilmottautunut pääsi sisälle ja heidät laitettiin numerojärjestyksessä kymmenen laulajan ryhmiin. Kaksi kymmenen ryhmän laulajaa marssi kumpikin ryhmä omien alkutuomarien eteen laulamaan valitsemansa kappaleen. Alkutuomaroinninjälkeen jatkoon päässeet pääsevät jatkamaan tammikuussa 2012 oikeiden idols-tuomareiden eteen laulamistaan.
Olin kameroineni paikalla, valmiina ikuistamaan tyttäreni onnellista ilmettä koelaulun jälkeen, mutta sitäkään ei sitten tarvinnut tehdä.
Sen enempiä syitä ja/tai seurauksia spekuloimatta voi vain todeta, että F ei päässyt alkukarsintoja pidemmälle. Lauloi kuulemma hyvin, mutta ääni oli liian tavallinen. F:n ystävät niin musiikin kuin muunkin saralla ja minun ystävät ovat olleet kaikki enemmän kuin ihmeissään kuullessaan tuloksen. Tälleen tämä kuitenkin meni ja tuntuu, että se oli suurempi isku minulle kuin F:lle.
F ei ole missään vaiheessa tahtonut saada idols etuliitettä itseensä, eikä nyt näillä näkymin täydykään sitä saada. F lupasi Raimolle, että ottaa osaa kilpailuun ja tunnollisena tyttönä menikin paikan päälle, siitä huolimatta toivoimme ja odotimme muunlaista lopputulosta.
Niin tai näin. Pitäisi, vaan kun ei edes vielä viisikymppisenä osaa hyväksyä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat. Jos jonkin asian pitää tapahtua ihmisen elämässä niin sitten se tapahtuu. Toisinaan elämä tuntuu taistelulta unelmia ja tosiasioita vastaan.
Ennakkoluuloistani huolimatta Fatou oli hyvissä ajoin Idols karsintojen jonossa, aivan jonon alkupäässä. Karsintojen piti alkaa lauantaina 3.12. klo 10.30, mutta minulle tuli puhelu jo ennen klo 10, että missä viivyn kun kysellään jo minun allekirjoittamaa huoltajan lupalappua.
Ensimmäinen ryhmä oli päästetty Unioninkadun Bankin sisätiloihin ennen klo 10 ja minä kiiruhdan loppumatkan taksilla lappuineni. Meille kaikille oli itsestään selvää, että F pääsee jatkoon, mutta kaikki ei mennyt todellakaan niin kuin oletimme.
Ensimmäinen ryhmä, joka oli ennakkoon ilmottautunut pääsi sisälle ja heidät laitettiin numerojärjestyksessä kymmenen laulajan ryhmiin. Kaksi kymmenen ryhmän laulajaa marssi kumpikin ryhmä omien alkutuomarien eteen laulamaan valitsemansa kappaleen. Alkutuomaroinninjälkeen jatkoon päässeet pääsevät jatkamaan tammikuussa 2012 oikeiden idols-tuomareiden eteen laulamistaan.
Olin kameroineni paikalla, valmiina ikuistamaan tyttäreni onnellista ilmettä koelaulun jälkeen, mutta sitäkään ei sitten tarvinnut tehdä.
Sen enempiä syitä ja/tai seurauksia spekuloimatta voi vain todeta, että F ei päässyt alkukarsintoja pidemmälle. Lauloi kuulemma hyvin, mutta ääni oli liian tavallinen. F:n ystävät niin musiikin kuin muunkin saralla ja minun ystävät ovat olleet kaikki enemmän kuin ihmeissään kuullessaan tuloksen. Tälleen tämä kuitenkin meni ja tuntuu, että se oli suurempi isku minulle kuin F:lle.
F ei ole missään vaiheessa tahtonut saada idols etuliitettä itseensä, eikä nyt näillä näkymin täydykään sitä saada. F lupasi Raimolle, että ottaa osaa kilpailuun ja tunnollisena tyttönä menikin paikan päälle, siitä huolimatta toivoimme ja odotimme muunlaista lopputulosta.
Niin tai näin. Pitäisi, vaan kun ei edes vielä viisikymppisenä osaa hyväksyä tosiasioita sellaisena kuin ne ovat. Jos jonkin asian pitää tapahtua ihmisen elämässä niin sitten se tapahtuu. Toisinaan elämä tuntuu taistelulta unelmia ja tosiasioita vastaan.
perjantai 25. marraskuuta 2011
VAPAAEHTOINEN PAKKO
Näin siivotaan työttömyystilastoja näyttämään edes hetken kauniimmilta. Työvoimaviranomaiset ostavat yksityisiltä palveluntarjoajilta räätälöityjä koulutuksia. Lähettävät työttömälle työnhakijalle ilmoituksen, että tälläinen koulutus on nyt haettavissa. Ellei työtön laita hakemusta ko. tarjottuun koulutukseen niin sanktiona on työvoimapoliittinen ilmoitus liitolle, ettei hakijalla ole oikeutta työttömyyspäivärahaan siltä ja siltä väliseltä ajalta. No, jokainen kunnon työtön laittaa innokkaana hakemuksen vetämään kyseiseen koulutukseen ja salaa toivoo, ettei tulisi valituksi kaiken maailman jonninjoutaviin koulutuksiin. Hyvällä onnella ei tulekaan valituksi kurssille, jonne on "vapaaehtoisesti" hakenut vaan jää roikkumaan varasijalle. Kurssit täyttyvät vastahakoisista opiskelijoista, jotka tavalla tai toisella keinottelevat itsensä irti tästä "vapaaehtoisesta" opinahjosta sillä seurauksella, että seuraavalle varalla olevalle tarjotaan ilosanomaa kurssille hyväksymisestä. Ilosanomaviestin lopussa lukee teksti, että "ellette jostain syystä aio ottaa osaa koulutukseen niin pyydämme teitä ystävällisesti ilmoittamaan asiasta työnvälitystoimiston ...... virkailijaan.
Näin luututtiin minutkin pois tilastoista. Otin yhteyttä sinne, tänne ja tonne, yrittäen selittää, että olen menossa koulutukseen, mikä alkaa tammikuussa enkä tarvitse tarjoamaanne koulutusta, missä opiskellaan, miten haetaan opiskelupaikkaa. Tein myös selväksi, että on idioottimaista ja yhteisten varojen haaskausta tarjota viisikymppiselle tällaista koulutusta. "Mikäli, et ota vastaan tätä hakemaasi ja tarjoamaamme koulutuspaikkaa niin laitamme viestiä työttömyyskorvauksen maksavalle liitollesi, eihän tämä sen kummempaa". No, ei ole ei sen kummempaa; ensimmäinen koulutusviikkoni on tässä mennyt ihan oikeasti flunssan kourissa ja loppuajalle täytyykin keksiä jotain järeämpää syytä tuleville poissaolopäiville.
Kauan eläköön valtion ja kuntien kompostitoiminta. Jokainen instanssi tekee itsensä tärkeäksi keksimällä, mitä ihmeellisimpiä asioita pienten ihmisten päiden menoksi ja varmistaakseen oman paikkansa omiin nimiinsä lämpiävässä systeemissään.
Näin luututtiin minutkin pois tilastoista. Otin yhteyttä sinne, tänne ja tonne, yrittäen selittää, että olen menossa koulutukseen, mikä alkaa tammikuussa enkä tarvitse tarjoamaanne koulutusta, missä opiskellaan, miten haetaan opiskelupaikkaa. Tein myös selväksi, että on idioottimaista ja yhteisten varojen haaskausta tarjota viisikymppiselle tällaista koulutusta. "Mikäli, et ota vastaan tätä hakemaasi ja tarjoamaamme koulutuspaikkaa niin laitamme viestiä työttömyyskorvauksen maksavalle liitollesi, eihän tämä sen kummempaa". No, ei ole ei sen kummempaa; ensimmäinen koulutusviikkoni on tässä mennyt ihan oikeasti flunssan kourissa ja loppuajalle täytyykin keksiä jotain järeämpää syytä tuleville poissaolopäiville.
Kauan eläköön valtion ja kuntien kompostitoiminta. Jokainen instanssi tekee itsensä tärkeäksi keksimällä, mitä ihmeellisimpiä asioita pienten ihmisten päiden menoksi ja varmistaakseen oman paikkansa omiin nimiinsä lämpiävässä systeemissään.
lauantai 19. marraskuuta 2011
HENGITÄN, OLEN SIIS ELÄVIEN KIRJOISSA?
Kotona jälleen. Takana ovat hidastempoiset kilometrit maanteiden kuningattarena ja pikakiitäjän kapteenittarena. Matkustajat olivat toinen toisiaa ymmärtäväisempiä ja ehkä juuri heidän omasta asenteesta johtuen pääsivät myös toivomaansa määränpäähän (vaikkakin eräät monien mutkien kautta). Taksikeskuksen henkilökuntakin osottautui pitkämielisen lempeäksi ja auttavaiseksi porukaksi tarjoten minulle välillä neuvontaa oikeaa osoitetta kohden.
Hemmo, joka kävi esittelemässä minulle kulkuvälineen, kaivoi auton takatilasta sellaisen laitteen, jolla voi nähdä, missä on ja minne menee. Ainoa ongelma siinä laitteessa oli, etten osannut laittaa sitä toimimaan ja siinä se auton tuulilasissa pällisteli minua pimeänä koko päivän.
Opin monia uusia ja hienoja asioita tänään. Yksi parhaimmista opeista oli, että jollei taksitolpalla ole autoja niin tolppaa lähimpänä olevassa vapaassa taksissa soi puhelin. Mutta kun niitä puhelimia on kolme siinä autossa niin eihän sitä voi aina tietää, että mihin käyttöön mikäkin puhelin on (yhteydenpitoa varten kuitenkin). Toinen tärkeä oppi on, että ellet itse kuljettajana ymmärrä karttaa ja matkustaja lupaa opastaa, niin toivottavaa ainakin olisi, että kyseinen matkustaja omaa normaalin näkökyvyn, että pystyisi havainnoimaan missä me mennään (hän lupasi, että länsiväylältä osaisi neuvoa tien, näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduttiin hiukka seikkailemaan).
Päivän kassa jäi hävettävän pieneksi, mutta seuraava tavoitteeni onkin vähintään tuplata se. Olin ystävällinen ja kävin hakemassa jatkokuljettajan, joka yhtä ystävällisesti lupasi tuoda minut kotiin. Tultiin ja lujaa tänne, mahtoiko olla mielenosoitusta kun aika venyi???? ....lupasi palauttaa auton avaimen ja tilitykseni, olinkohan ihan viisas???
Taidanpa jatkaa iltaniviettoa Tytsyjen seurassa sekä eilen avaamani ja keskenjääneen valkkaripullon kera.
Uutta iloista ja henkeäsalpaavaa työpäivää odotellessa (tosin vuorovarausta en ole vielä tehnyt).
Hemmo, joka kävi esittelemässä minulle kulkuvälineen, kaivoi auton takatilasta sellaisen laitteen, jolla voi nähdä, missä on ja minne menee. Ainoa ongelma siinä laitteessa oli, etten osannut laittaa sitä toimimaan ja siinä se auton tuulilasissa pällisteli minua pimeänä koko päivän.
Opin monia uusia ja hienoja asioita tänään. Yksi parhaimmista opeista oli, että jollei taksitolpalla ole autoja niin tolppaa lähimpänä olevassa vapaassa taksissa soi puhelin. Mutta kun niitä puhelimia on kolme siinä autossa niin eihän sitä voi aina tietää, että mihin käyttöön mikäkin puhelin on (yhteydenpitoa varten kuitenkin). Toinen tärkeä oppi on, että ellet itse kuljettajana ymmärrä karttaa ja matkustaja lupaa opastaa, niin toivottavaa ainakin olisi, että kyseinen matkustaja omaa normaalin näkökyvyn, että pystyisi havainnoimaan missä me mennään (hän lupasi, että länsiväylältä osaisi neuvoa tien, näin ei kuitenkaan käynyt ja jouduttiin hiukka seikkailemaan).
Päivän kassa jäi hävettävän pieneksi, mutta seuraava tavoitteeni onkin vähintään tuplata se. Olin ystävällinen ja kävin hakemassa jatkokuljettajan, joka yhtä ystävällisesti lupasi tuoda minut kotiin. Tultiin ja lujaa tänne, mahtoiko olla mielenosoitusta kun aika venyi???? ....lupasi palauttaa auton avaimen ja tilitykseni, olinkohan ihan viisas???
Taidanpa jatkaa iltaniviettoa Tytsyjen seurassa sekä eilen avaamani ja keskenjääneen valkkaripullon kera.
Uutta iloista ja henkeäsalpaavaa työpäivää odotellessa (tosin vuorovarausta en ole vielä tehnyt).
perjantai 18. marraskuuta 2011
PELOTTAA JA JÄNNITTÄÄ....
Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin. Onkohan mulla kaikki korvienvälissä kotosalla, mietityttää vaan. Olo on kuin sudensuuhun olis rynnistämässä, siis aivan epätodellisen järkyttynyt. Puolivuottahan siitä on kun taxikortin ajoin, juu niin taitaa olla ja vieläkin jaksan ihmetellä, että millä avuilla läpäisin datalaitekokeet. Niitä laitteita kun on niin tautisen monta.
Eilen olin istumassa koko päivän inva-auton kyydissä opiskelemassa, miten homma hoituu sillä saralla. Hiukan siinä palautui mieleen datalaitteet (siis vain hiukan), mutta siihen se sitten jäikin. Tänään soittivat taksifirmasta, että tulisinko töihin nyt viikonloppuna? ...sen kummempia ajattelematta lupauduin oitis hoitamaan viikonlopun keikat. Siis, ihan oikeesti, mihin mä olen oikein menossa - enhän mä osaa muuta kun linja-autojen reitit, LOL
Eilen olin istumassa koko päivän inva-auton kyydissä opiskelemassa, miten homma hoituu sillä saralla. Hiukan siinä palautui mieleen datalaitteet (siis vain hiukan), mutta siihen se sitten jäikin. Tänään soittivat taksifirmasta, että tulisinko töihin nyt viikonloppuna? ...sen kummempia ajattelematta lupauduin oitis hoitamaan viikonlopun keikat. Siis, ihan oikeesti, mihin mä olen oikein menossa - enhän mä osaa muuta kun linja-autojen reitit, LOL
Ja tämä tärähtänyt kuva, kuvaa täydellisesti olotilaani ;)
tiistai 1. marraskuuta 2011
VIIKOLLA ON ELÄMÄÄ
Se olisi taas perjantai. Siis elämähän on yhtä viikonloppua, viikkojen hulahtaessa ohitse kiitävällä vauhdillaan, ettei perässä meinaa pysyä. Lauantaikin tuli ja tekee jo loppuaan. Tänä yönä, siis huom! yönä, yöhän on parasta aikaa urheilla tuossa pihamaalla, minulla on aikomus siirtää maahan jääneitä viittä pensasta hiukka vajaa metri ulospäin talosta katsoen. Sitten ei enää muuta kuin uutta pensasta, puutavaraa aidan, seinämän ja terassin tekoon ja tietysti kiviä portaiden reunalle vielä tälle syksylle. Muut kasvit jääkööt ensi kevääseen. No, sitä yötä ei nyt sitten lauantaina tullut, että olisin pensaita siirrellyt kun juutuin tv:n äärelle katsomaan pakoa Puerto Vallartasta.
Se siitä. Sunnuntai tulla tömähti vastaan ja vielä kesäajassa. Viikonloput on jotenkin kuollutta aikaa, jolloin suunnitellaan suuria, muttei nähtävästi kuitenkaan toteuteta mitään ja viikot ovat taasen sitä aikaa, jolloin elämä sykkii, onneksi tuli viikonpäivät ja elämä takasin.
Ainakin minun päässäni sykkii nyt. On sykkinyt ja särkenyt maanantaista klo 14 lähtien kun kävin hammaslääkärissä. Bunara 800 ollaan naatiskeltu kolme kappaletta ja kyytipojaksi Giniä Gingeralen kanssa, röyhhhh!!! Jätskituutteja ostin paketillisen, jotka on kohta tuhottu. Muutama minuutti ennenkuin olen syönyt ihanaiset jätskit olen painellut avaamatonta jätskituuttia turvonnutta ja kipeää poskeani vasten.
Tiistaihin herätessäni naamani näyttää edelleen kuin itsensä täyteensyöneen hamsterin naamari. Poski turvoksissa ja kipu ihan tuntuva. Siis tämäkin päivä aloitetaan buranalla.
Kodissamme ei juurikaan mikään ole liikahtanut muuttomme jälkeen, joten tänään pyykkipäiväni lisäksi aion oikoa taulut kaapinpäältä nätimpään järjestykseen, asetella huoneeni kristallilampun kristallit oikeisiin kohtiin ja porata muutaman reiän kylppärin seinään lisää pinkkiä seinäkoria varten. Eiköhän tällainen ohjelma yhdelle päivälle riitä.
Se siitä. Sunnuntai tulla tömähti vastaan ja vielä kesäajassa. Viikonloput on jotenkin kuollutta aikaa, jolloin suunnitellaan suuria, muttei nähtävästi kuitenkaan toteuteta mitään ja viikot ovat taasen sitä aikaa, jolloin elämä sykkii, onneksi tuli viikonpäivät ja elämä takasin.
Ainakin minun päässäni sykkii nyt. On sykkinyt ja särkenyt maanantaista klo 14 lähtien kun kävin hammaslääkärissä. Bunara 800 ollaan naatiskeltu kolme kappaletta ja kyytipojaksi Giniä Gingeralen kanssa, röyhhhh!!! Jätskituutteja ostin paketillisen, jotka on kohta tuhottu. Muutama minuutti ennenkuin olen syönyt ihanaiset jätskit olen painellut avaamatonta jätskituuttia turvonnutta ja kipeää poskeani vasten.
Tiistaihin herätessäni naamani näyttää edelleen kuin itsensä täyteensyöneen hamsterin naamari. Poski turvoksissa ja kipu ihan tuntuva. Siis tämäkin päivä aloitetaan buranalla.
Kodissamme ei juurikaan mikään ole liikahtanut muuttomme jälkeen, joten tänään pyykkipäiväni lisäksi aion oikoa taulut kaapinpäältä nätimpään järjestykseen, asetella huoneeni kristallilampun kristallit oikeisiin kohtiin ja porata muutaman reiän kylppärin seinään lisää pinkkiä seinäkoria varten. Eiköhän tällainen ohjelma yhdelle päivälle riitä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)